Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Naisen kivitys on elokuvavuoden pohjanoteeraus

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 18.10.2009 09:33

Huono elokuva on vain huono, mutta hyvään tarkoitukseen vetoaminen tekee kehnosta helposti raivostuttavan. Kun soppaan lisätään sadismi ja kätketyt poliittiset pyrkimykset, Naisen kivitys nousee vuoden ärsyttävimmäksi elokuvaksi.

Cyrus Nowrastehin ohjaama, perjantaina ensi-iltaan tullut elokuva kertoo tosipohjaisesti eräästä kivitystapauksesta 1980-luvun alussa. Ollaan jossain Iranin syrjäseuduilla.

Soraya on ahkera ja hyvä perheenäiti, jolla on kelvoton aviomies. Miehellä on jo uusi 14-vuotias morsian odottamassa. Nopein keino saada vaimo pois tieltä on tekaista aviorikos ja kivityttää hänet.

Kehystarinassa tästä edellispäivänä tapahtuneesta murhasta kuulee ranskalaisiranilainen journalisti, jota esittää amerikkalainen Jim Caviezel. Hänet tunnetaan elokuvan The Passion of the Christ Jeesuksena (sekä USA:ssa myös yhtenä Hollywoodin harvoista aborttia vastustavista konservatiivikristityistä).

Väkivaltaspektaakkeli TPOTC tuntuu muutenkin olevan Nowrastehin esikuva. Kerronnan keinojen ja emotionaalisten tavoitteiden perusteella elokuvan nimi voisi olla The Passion of the Nainen, mutta toisaalta Naisen kivitys on rehellinen nimi teokselle, jonka pääasia on se, että nainen kivitetään hengiltä.

Ei, Nowrasteh ei tietenkään ole tällaisen toiminnan puolella, vaan sitä vastaan. (Yllätys.) Se ei ole kuitenkaan mikään puolustus vastenmieliselle elokuvalle.

Kerronnan hienovaraisuus on samaa luokkaa kuin tusinapornossa. Kivitys on elokuvan money shot, jota lupaillaan moneen otteeseen, ja aina se vain lykkäntyy.

Sorayan viimeinen päivä olisi kauheaa myötäelettävää, jos siinä voisi olla mukana tunteella. Mutta teennäisyys saa epäoikeudenmukaisuuksien kavalkadin näyttämään tahattoman koomiselta. Mieleen tuli Timo Koivusalon elokuvien dramaturgia, kaiken selittäminen yhä uudelleen, kaiken sanominen ääneen. Kaikki roolihahmot ovat stereotyyppisiä kärjistyksiä, joko Hyviä tai Pahoja – on joukossa yksi narrikin, jonka ratkaisusta on muka paljon kiinni.

Jos samat keskustelut käytäisiin englanniksi tai suomeksi, ne kuulostaisivat ihan hassuilta. Henkilöt ovat älykääpiöitä. Persiankielisyys tuo savuverhoa, joka melkein peittää jankkaamisen ja kökkökliseet.

Lopulta päästään kivitykseen, ja se on sellaista kolmannen asteen väkivallalla mässäilyä, johon rankimmatkaan kauhuelokuvat eivät kykene, eivätkä pyri. Nowrasteh haluaa kauhistuttaa ja sokeerata, antaa katsojien todistaa melkein oikeaa murhaa.

Juuri ennen kivitystä kylään saapuu kiertävä sirkusseurue. Näin saadaan hitaan tappamisen taustalle kääpiö hakkaamaan rumpua. Kai tarkoitus on luoda surrealistista tunnelmaa.

Kivien ruhjoessa sankaritarta Nowrasteh turvautuu jopa hidastuksiin: oi, katsokaa, miten nainen kivitetään!

Myydessään Suurta Ajatustaan, että naisia ei saa kivittää, Nowrasteh sukeltaa äärisadismiin. Hän on todella ihastunut kivitykseen ehkä kaikista hirveimpänä kuviteltavana teloituskeinona, eikä jätä käyttämättä sen tarjoamia visuaalisia mahdollisuuksia.

Erikoistehosteissa ei ole säästelty: kuten TPOTC:ssä raadeltiin Jeesusta lähikuvissa tunti, myös Soraya-paran kehon tuhoutuminen näytetään intoillen. Tehosteiden yksityiskohdilta ei voi välttyä, ja valitettavasti ne on tehty vain vähän sinnepäin. Esimerkiksi Sorayan otsaan tulee haava, joka alkaa kuplia oudolla tavalla. Tuleeko Sorayan pään sisältä ilmaa?

Yksityiskohtaista tappamiskuvausta paremmin mieleen jäi vain kohtaus, jossa Soraya hieman ennen tuomion toimeenpanoa hyvästelee kotinsa  tyynenä ja antaa perintösormuksensa eteenpäin, tyttärelleen. Samaan aikaan ulkona pikkupojat keräävät sopivan kokoisia kiviä kylän miesten käskystä.

Mies – ja nimenomaan iranilainen mies, ei ranskaniranilainen – on paha, paha, paha. Nowrastehilla ei riitä taitoa esittää syitä pahuudelle. Uskonnollinen tekopyhyys mahdollistaa kivittämisen, mutta jostain syystä Nowrasteh välttää islamin kritisointia. Diktatuurin (tässä tapauksessa islamilaisen diktatuurin) mädättävä valtakoneisto tarjoaisi vaikka mitä politiikan ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden ja korruption syy-seuraussuhteiden käsittelytapoja yksittäisen kylänkin tasolla, vaikka vertauskuvina, mutta juttu on pelkistetty siihen, että tämä yksi nainen retuutetaan mestattavaksi ja kivet lentävät, eli mitä kilteimmästä perheenäidistä tulee veristä mössöä.

Jos pariin kertaan vilahtavaa ajatollah Khomeinin muotokuvaa ei lasketa, dramaturgiassa vastakkainasetteluksi jää vain sukupuolten ero. Omat pojat ja isä ovat muuten ihan yhtä pohjasakkaa kuin Sorayan aviomies.

Nowrasteh luottaa katsojan ymmärryskykyyn niin paljon, että laittaa lopussa erään kylän kelvottomista miehistä vielä kysymään, mitä tällä nyt sitten saavutettiin.

No ei varmasti mitään!

Se kiteyttää tämän vuoroin ikävystyttävän, vuoroin kuvottavan elokuvankin. Elokuva on tehty länsimaisille katsojille, ja alusta asti on ollut selvää, että yleisö näkee elokuvan art housena, siis taiteellisempana ja vakavampana vaihtoehtona perusviihteelle. Kuvitteleeko Nowrasteh tosiaan, että lännessä pitää valistaa ihmisiä siitä, että naisia ei saa kivittää? Ja että päämäärä saavutetaan esittämällä väkivalta äärimmäisellä tarkkuudella 15 minuuttia kestävässä tappamisjaksossa?

Odotan innolla Nowrastehin tulevia elokuvia Naisen pään hidas katkaiseminen, Naisesta jauhelihaa ja Naisen kaikkien atomien irrottaminen toisistaan. Epäilen, että nekään eivät varsinaisesti auta naisten oikeuksien edistämisessä.

Tosiasiassa Nowrastehin päämäärä on lietsoa lynkkausmielialaa ja raivoa Lähi-idän vähemmän länsimielisiä hallintoja kohtaan.

Jos Naisen kivityksen ottaa vakavasti, sen jälkeen todennäköisesti tekee mieli näyttää vihreää valoa mitä tahansa ”rättipäävaltiota” vastaan käytävälle sodalle. Elokuvan tarkoitus on saada art house-yleisö ja Amnestyn kannattajat mukaan samaan rintamaan kuin fundamentalistiset amerikkalaiset herännäiskristityt, joita elokuvan näkemys Lähi-idän ei-kristityistä verenhimoisina barbaareina taatusti miellyttää. Ilmeisesti siksi Nowrasteh ja kumppanit eivät tohdi kritisoida itse fundamentalisti-islamia – pilkka voisi osua omaan nilkkaan?

Nowrasteh näyttäisi olevan näkemyksiltään neokonservatiivimyönteinen. Hän kannattaa innokkaasti USA:n väkivaltaista ulkopolitiikkaa. Naisen kivityksellä on samoja tuottajia kuin The Passion of the Christilla.

Kuvio on selvä.

Kivittäminen on törkeä ihmisoikeusloukkaus ja törkeä rikos. Liki 30 vuotta vanhasta tapauksesta kertova Naisen kivitys ei  kuitenkaan ole elokuva, jolla yritetään saada kivitykset loppumaan. Se on vihan lietsomista ja ksenofobista propagandaa. Ja elokuvakriitikon hattu päässä toteaisin vielä, että todella huonoa propagandaa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Elokuvan nähneenä voin todeta, että en kaipaa vastaavaa meininkiä tai yleensäkään mitään islamilaista ikinä Eurooppaan. Sharia laki ja kivitykset voivat olla Europassakin mahdollisia sinä päivänä kun muslimit ovat enemmistönä Euroopassa.

Monikulttuurifanaatikot varmaankin sanoisivat, että kivitykset eivät kuulu ”oikeaan” islamiin, mutta kukaan korkea-arvoinen muslimi ei kyllä ikinä tunnu tuomitsevankaan moisia tapahtumia.

Kannattaa todellakin miettiä ketä äänestää ensi vaaleissa!

Itseasiassa ei siihen vaadita muslimienemmistöä, että länsimaiset arvot rapistuu.
Kun muslimien määrä väestöstä ylittää 20% ei maassa ei yleensä ole enää jäljellä niitä vapauksia mitä me pidämme itsestäänselvinä.

Sitä ihmettelen kun jotkut kommentoivat elokuvaa, ettei siinä kritisoida islamia… Elokuva kertoo tositarinan islamisisesta maasta, jossa ihmiset ovat muslimeja ja rangaistukset islamin mukaisia.

Jo tällaisenaan elokuva varmistaa sen, että sen tekijät eivät tule jatkossa olemaan turvassa. Elokuvan tasokkuudesta voi väitellä, mutta pakko kunnioittaa sen tekijöitä jotka kertovat tarinan kuolemantuomion uhalla.

Tämä kommentti oli aiheesta Kalevan kulttuurisivuilla Lehdet-palstalla tänään 21.10.09:

Älymystö tyrmää: väärin kivitetty

Cyrus Nowrastehin Naisen kivitys taitaa nousta vuoden puhutuimmaksi elokuvaksi Suomessa. Iranilaistaustaisten ohjaajan ja näyttelijöiden tähdittämä draama kertoo tositarinan Soraya Manutchehrista, seitsemän lapsen äidistä, jonka aviomies lavastaa aviorikoksen tekijäksi päästäkseen uusiin naimisiin 14-vuotiaan tytön kanssa. Soraya tuomitaan sharia-lain perusteella kivitettäväksi kuoliaaksi.

Elokuva on herättänyt närää älymystössä. Esimerkiksi Suomen Kuvalehden elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen julistaa jo bloginsa otsikossa, että ”Naisen kivitys on elokuvavuoden pohjanoteeraus”. Kinnunen näkee elokuvan sadistisena mässäilynä, johon on kätketty ”poliittisia pyrkimyksiä”.

”Elokuvan tarkoitus on saada art house -yleisö ja Amnestyn kannattajat mukaan samaan rintamaan kuin fundamentalistiset amerikkalaiset herännäiskristityt, joita elokuvan näkemys Lähi-idän ei-kristityistä verenhimoisina barbaareina taatusti miellyttää.”

Todisteena väitteelleen Kinnunen esittää tiedon, jonka mukaan iranilais-ranskalaista toimittajaa esittävä Jim Caviezel tunnetaan Hollywoodissa abortinvastaisista mielipiteistään.

”Teennäisyys saa epäoikeudenmukaisuuksien kavalkadin näyttämään tahattoman koomiselta. Mieleen tuli Timo Koivusalon elokuvien dramaturgia, kaiken selittäminen yhä uudelleen, kaiken sanominen ääneen”, Kinnunen inhoaa.

”Kerronnan hienovaraisuus on samaa luokkaa kuin tusinapornossa. Kivitys on elokuvan money shot, jota lupaillaan moneen otteeseen, ja aina se vain lykkääntyy.”
Kinnunen ei ehkä tullut ajatelleeksi, että jos Timo Koivusalo olisi ohjannut Naisen kivityksen, olisi järkyttävä tappamisjakso korvattu ehkä viljan lakoamisella tuulisella pellolla.

Helsingin Sanomien Leena Virtanen hoksaa arvostelussaan ”Naisen kivitys on moraalista raivoa nostattava elokuva” tärkeän pointin: ”Jos Naisen kivityksen olisi ohjannut joku Abbas Kiarostamin oppilas, se olisi aivan toisenlainen. Mutta ai niin, iranilaisohjaajathan eivät voi käsitellä tällaisia aiheita.”

Jukka Turunen

”Kinnunen ei ehkä tullut ajatelleeksi, että jos Timo Koivusalo olisi ohjannut Naisen kivityksen, olisi järkyttävä tappamisjakso korvattu ehkä viljan lakoamisella tuulisella pellolla.”

Miksi minun pitäisi ajatella, miten kivityskohtaus toteuttaisiin Nakkilassa? Miksi se olisi Koivusalon ohjauksessa ”korvattu ehkä viljan lakoamisella tuulisella pellolla”? Tarkoitatko, että Koivusalo suosii latteaa symboliikkaa, vai että Koivusalo noin niinkuin yleensä välttää elokuvissaan sadistista ja sensaatiohakuista ja pitkitettyä väkivaltaa? Kun kerran haluat kommentoida Naisen kivitystä koskevaa mielipidettäni, olisi hauska tietää, oletko nähnyt Naisen kivityksen, vai onko harrastuksesi vain kuvitella, millaisia eri elokuvat olisivat Timo Koivusalon ohjaamina? Se kuulostaa hauskalta leikiltä, myönnän.

En ole elokuvaa nähnyt ja kuulostaa mässäilyltä, mutta jos tämä elokuva saisi ihmiset keskustelemaan ja käymään tervettä dialogia niistä ongelmista mitä tietyissä maissa on, niin sekin olisi jo pienen pieni edistysaskel. Kyllä minua ainakin ällöttää lukea näitä juttuja, jos tämäkin on ollut tositarina, niin ei hyvää päivää.

En ole nähnyt vielä Naisen kivitystä, eikä tuo kommenttini koskenut kyseistä elokuvaa, vaan sen aiheuttamia reaktioita elokuvakriitikoissa. Ne ovat olleet hyvin poikkeuksellisia. Suuret tunteet ovat varmasti jyllänneet, jos leffa julistetaan ”elokuvavuoden pohjanoteeraukseksi” jo 18.10. Vai oletko itse nähnyt jo kaikki loppuvuonna ensi-iltaan tulevat elokuvat?

Mielenkiintonen oli myös tuo käyttämäsi Timo Koivusalo-kortti. Lakoavalla viljalla tarkoitin sitä, ettei Timo Koivusalo välttämättä olisikaan sanonut kaikkea ääneen, kuten väitit. Yhdistin omaan Koivusalo-spekulaationi sinun ”money shot”-vertauksen, eli pornoelokuvien siemensyöksyyn, joka vanhoissa ja romanttisissa elokuvissa kuvataan usein vaikkapa koskien kuohuina, pilvien kiitämisenä taivaan poikki tai viljan lakoamisena. Sellainen istuisi mielestäni paremmin Koivusalon tyyliin. Myönnän että kielikuvani oli hieman sekava, mutta niin oli myös sinun alkuperäinen ja hysteerinen analyysisi Naisen kivityksestä.

Toivotaan että mahdollisimman monet näkevät Naisen kivityksen itse, ja päättävät myös itse onko se elokuvavuoden pohjanoteeraus ja salaliitto art house -yleisön ja Amnestyn kannattajien päänmenoksi, eli pelkkä ”fundamentalististen amerikkalaisten herännäiskristityjen propagandaelokuva”. Jotain siinä elokuvassa on pakko olla kohdallaan ;-)

”Vai oletko itse nähnyt jo kaikki loppuvuonna ensi-iltaan tulevat elokuvat?”

Reilun kolmasosan vain. Mutta niiden ilmoitettujen ensi-iltojen, joita en ole nähnyt, joukossa ei ole tosipohjaisuudella tai Vakavalla Aiheella omaa häntäänsä nostavia ja siksi potentiaalisesti erityisen rasittavilta vaikuttavia teoksia. Jo näkemäni Michael Mooren uusi dokumentti Capitalism: A Love Story on Vakava Aihe-elokuva, eikä kovin hyvä, mutta sen kortit ovat ainakin erittäin selkeästi esillä. Ei sen parissa käämit pala.

”Mielenkiintonen oli myös tuo käyttämäsi Timo Koivusalo-kortti.”

Ihmettelin, miksi valitsit tuollaisen tyylin kesken muuten vakavan tekstin. Piti selvittää, oletko vitsiniekka vai esteetikko. Vitsiniekka.

”Toivotaan että mahdollisimman monet näkevät Naisen kivityksen itse — Jotain siinä elokuvassa on pakko olla kohdallaan”

Sanot tämän näkemättä elokuvaa?

Ovatko Kalevan kulttuurisivut nykyään jonkin sortin avoin foorumi?

Minä puolestani en ole sadisti, joten henkilökohtaisesti toivon, ettei ihmisten tarvitsisi haaskata aikaansa näin huonoon elokuvaan. Kaikki vaihtoehdot ainakin Helsingin elokuvateattereissa ovat parempia.

Ilmaisin itseäni liian jyrkästi. Ihmettelen kuitenkin suuresti, miksi kulttuuritoimittaja haluaa toivottaa ihmisten menevän katsomaan jotain, mitä hän ei itse ole nähnyt.

”Ihmettelen kuitenkin suuresti, miksi kulttuuritoimittaja haluaa toivottaa ihmisten menevän katsomaan jotain, mitä hän ei itse ole nähnyt.”

En sanonut ihan noin. Minusta on vain yksinkertaisesti ikävää, että kourallinen maailmaa hyvin samankaltaisesti tarkastelevaa kriitikkoa voi lytätä lähes yksiäänisesti teoksen, joka on saanut maailmalla runsaasti myös kehuja, kuten vaikkapa Toronto Film Festivalin yleisöpalkinnon. Kaikilla ei ole varaa matkustaa katsomaan elokuvia Helsinkiin asti, siksi olisi kohtuullista, että teos näytettäisiin muuallakin. Jos teos lytätään etelän mediassa, voi se hyvinkin vaikuttaa teoksen levitykseen myös Helsingin ulkopuolella. Siksi toin julki oman kiinnostukseni Pohjois-Suomen suurimmassa lehdessä. En siis ole tukkimassa kenenkään suuta. Saat(te) toki pitää jatkossakin eri elokuvista kuin minä tai muu Suomi.

”Ovatko Kalevan kulttuurisivut nykyään jonkin sortin avoin foorumi?”

Eivät ole. Ajattelin, että sinua ehkä kiinnostaa millaisia ajatuksia arviosi herätti minussa. Ja näköjään myös kiinnosti. Pahoittelen, jos vitsini ei naurattanut sinua. Oli varmuudella niitäkin jotka nauroivat :-)

Arviosi Naisen kivitys-elokuvasta on niin selkeästi anti-propagandaa kaikkine Timo Koivusalo-kortteineen, salaliittoteorioineen, ja muuten omituisine heittoineen (”Kuvitteleeko Nowrasteh tosiaan, että lännessä pitää valistaa ihmisiä siitä, että naisia ei saa kivittää?”), että ainakin minun kiinnostus heräsi automaattisesti. Nimittäin, jos elokuva olisi niin surkeaa propagandaa kuin väität, et varmastikaan olisi pillastunut siitä yhtä pahasti.

Kysymys kuuluu miksi Kalle Kinnunen ja moni muu tuomitsi elokuvan niin jyrkästi – ja selitteli aivan liikaa – sanomatta oikeasti mikä siinä oli niin pielessä? Kökköä tuotetaan jatkuvasti kaikkialla, mutta ei siitä kukaan koskaan tuolla tavalla tuohdu.

Mitä älymystö tässä pelkää? Kertooko Naisen kivitys kenties sittenkin jotain olennaista, jota ei ole ennen elokuvateatterissa kerrottu? Aitoja naisten ja myös miesten kivitysvideoita voi katsoa kuka tahansa netistä, mutta harvalla kestää vatsa. Olen nähnyt niistä muutaman. Suosittelen niitä kaikille joilla pää kestää, samoin kuin suosittelen uskonnollisia raajojen amputaatioita, päiden katkomisia, kerrostalojen katolta alas tyrkkimisiä, homojen hirttämisiä ja niin edelleen. Miksikö suosittelen niitä? Koska ne kertovat jotain hyvin olennaista siitä maailmasta jossa me kaikki elämme – vaikka ne ovatkin totta.

Tuossa analyysissäsi syyllistyit eräänlaiseen nykypäivän mccarthyismiin. Tuot julki elokuvan tekijöiden yksityisiä ”vääriä” mielipiteiltä, kuten erään näyttelijän abortinvastaisuutta. Mitä yhden draamanäyttelijän abortinvastaisuus kertoo draamaelokuvasta? Ei mitään. Vai onko sittenkin Hollywoodissa taas ”mustat listat” käytössä ja valvotko sinäkin osaltasi, etteivät ”väärät” tekijät saa ääntään kuuluviin? Ketä sinä yrität suojella ja miltä? Miksi?

Muuttuvatko Roman Polanskin elokuvat huonoiksi koska hän on pedofiili? Tai eräät Leni Riefenstahlin dokkarit, vaikka ne olivat natsipropagandaa?

Minulla on muuten kunnia tuntea henkilökohtaisesti kaksi (2) Michael Mooren palkkalistoilla ollutta elokuva-alan ammattilaista (toinen tuotantopäällikkö, toinen animaattori), joiden kertomukset pomostaan ovat olleet kaikkea muuta kuin mairittelevia. Enpä ole kuullut toisesta yhtä moraalittomasta, vainoharhaisemmasta ja härskimmästä valehtelijasta elokuva-alalla kuin herra Moore, mutta se on toinen juttu.

Eiköhän tässä ollut kaikki.
Mukavaa syksyn jatkoa.

”Nimittäin, jos elokuva olisi niin surkeaa propagandaa kuin väität, et varmastikaan olisi pillastunut siitä yhtä pahasti.”

Mistäs hitosta sinä sen tiedät. Pillastun, kun jonkin hyvän ja tärkeän asian varjolla tehdään häpeilemättömän sensationalistinen, katsojaa kuin idioottia kohteleva elokuva. Vuonna 2008 tällaisia olivat asperger-pojan sielunmaailmaa naurettavalla dramaturgialla ja aivan älyvapain kääntein esittelevä Ben X ja kotimainen muka-jännäri Blackout, jossa trillerijuoni käännettiin puupäiseksi taivasteluksi siitä, kuinka sairaaloissa tapetaan ihmisiä tehokkuuden nimissä. Niitä katsoessa meinasi pää hajota. Tänä vuonna pommi sattui olemaan elokuva naisen kivittämisestä.

”Suosittelen niitä kaikille joilla pää kestää, samoin kuin suosittelen uskonnollisia raajojen amputaatioita, päiden katkomisia, kerrostalojen katolta alas tyrkkimisiä, homojen hirttämisiä ja niin edelleen. Miksikö suosittelen niitä? Koska ne kertovat jotain hyvin olennaista siitä maailmasta jossa me kaikki elämme – vaikka ne ovatkin totta.”

Kuulehan – toisin kuin sinun, minun ja useimpien terveellä mielikuvituksella varustettujen ihmisten ei tarvitse toljottaa moisia videoita tietääksemme ja uskoaksemme, että niissä kuvailtuja asioita todella tapahtuu.

”Ketä sinä yrität suojella ja miltä?”

Ilmaisin oman mielipiteeni poikkeuksellisen tökeröstä elokuvasta. Elokuvasta. Ei siinä ole sen kummempaa, sorry. Aiemmin olen blogissani – johon kirjoitan inspiroivista elokuva-aiheista laidasta laitaan – sauhunnut tunteen palolla ainakin Max Paynesta ja Loose Changesta (ollos hyvä, linkit alla). Voit teorisoida nyt sielusi kyllyydestä sitä, miksi juuri ne polttivat käämini niin pahasti, mutta itse lähden kotiin katsomaan jotain hyvää elokuvaa, vaikkapa jotain reipasotteista John Miliuksen ohjaustyötä. Nykyajan Hollywoodin tosikonservatiiveista ei tunnu olevan mihinkään (paitsi Clintistä)!

https://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/arvio-max-payne-elokuva-ei-tuo-suomelle-kunniaa
https://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/loose-change-on-vuoden-televisiomunaus

Näin elokuvasta vain trailerin ja mieleen kyllä nousi ihmetys siitä, miksi näin vanhasta ja kuluneesta aiheesta juuri nyt on tehty elokuva, joten kiitos hyvästä taustoituksesta.

Lähinnä pelottaa se, miten tällainen elokuva on Suomessa päässyt teatterilevitykseen. Nuo äärikristityt ovat jo taidokkaalla propagandallaan onnistuneet melkein puolet kansaa Yhdysvalloissa aivopesemään, ilmeisesti eurooppa on seuraavana vuorossa.

Jos kivi on tehnyt murtuman otsaa, (kohta missä oli kupliva vuoto) niin sieltä tulee ilmaa mukana koska otsassa on otsaontelo mikä ilmaa täynnä !!! Tutustu ensin´anatomiaan. Tämä aihe valitettavasti ihan nykypäivää monelle naisele maailmassa.

Vavahduttava elokuva, joka pisti todellakin miettimään. Kivittämisen katsominen on tuskallista, mutta mitä muuta se voisi olla? Aika monelle naiselle vain se on myös todellisuutta. Kysymys ei todellakaan ole vain jonkin pienen fanaattisen ääriryhmän mielipiteestä, vaan tietyissä kulttuureissa kuka tahansa hahmottaa asian juuri kuten elokuvassa on esitetty. Kunnian häpäiseminen ratkaistaan poistamalla kyseinen ihminen yhteisöstä; tapahtuipa se kivittämällä tai muulla lempeämmällä tavalla. Asuessani Lähi-idässä keskustelimme aiheesta toisinaan, ja aivan tavalliset työtoverit selittivät silmä kirkkaana, että totta kai näin voi tehdä, tällainen meillä on käytäntö. Esimerkkejäkin löytyi aivan lähivuosilta.

Islamilainen käsitys ihmisarvosta ja kunniasta on asia, joka on jo länsimaidenkin kysymys. Montako kunniamurhaa Pohjoismaissa tarvitaan, että tästä aiheesta saa keskustella olematta ”halla-aholainen”?

ps. Miten ihmeessä Caviezelin aborttinäkemykset kuuluivat elokuvan arvosteluun? Vaikuttivatko ne kenties jollakin salatulla tavalla hänen roolisuoritukseensa? (Ja Onpa Kamalaa, että jollakin ihmisellä on tällainen näkemys! Kauhistelkaamme sitä kaikki yhdessä.)

Ilahduttavan paljon tästä elokuvasta syntyi täällä keskustelua.

Ihmetyttää Kinnusen Mitään en myönnä enkä periksi anna -linja.

”Kuvitteleeko Nowrasteh tosiaan, että lännessä pitää valistaa ihmisiä siitä, että naisia ei saa kivittää? Ja että päämäärä saavutetaan esittämällä väkivalta äärimmäisellä tarkkuudella 15 minuuttia kestävässä tappamisjaksossa?” – Kyllä pitää valistaa. Moni ihminen kohauttaa näille ihmisoikeusloukkauksille olkaansa ja saattaa jopa ymmärtää niitä kulttuuriin kuuluvina.

”Odotan innolla Nowrastehin tulevia elokuvia Naisen pään hidas katkaiseminen, Naisesta jauhelihaa ja Naisen kaikkien atomien irrottaminen toisistaan. Epäilen, että nekään eivät varsinaisesti auta naisten oikeuksien edistämisessä.” – Lapsellista, tavattoman lapsellista maalailua, Kalle. Sitäpaitsi tämä elokuva auttaa naisten oikeuksien edistämisessä. Entistä useampi osaa eläytyä siihen, mikä aviorikoksesta tavattua naista islamilaisissa maissa pahimmillaan odottaa.

”Tosiasiassa Nowrastehin päämäärä on lietsoa lynkkausmielialaa ja raivoa Lähi-idän vähemmän länsimielisiä hallintoja kohtaan.” – Niin just. Kuvottavampia ovat vain Timo Koivusalon maalaiskomediat, joissa ajetaan selvästi kepun agendaa. Kyllä näitä poliittisia sidonnaisuuksia on sitten kaikkialla.

”Liki 30 vuotta vanhasta tapauksesta kertova Naisen kivitys ei kuitenkaan ole elokuva, jolla yritetään saada kivitykset loppumaan. Se on vihan lietsomista ja ksenofobista propagandaa. Ja elokuvakriitikon hattu päässä toteaisin vielä, että todella huonoa propagandaa.” – Kyllä tällä elokuvalla nimenomaan yritetään saada kivitykset loppumaan. Miksi sitä on niin vaikeaa uskoa? Miksi tämä tarkoitus on huono? Mielestäni ei ole paha ihmisoikeusloukkaus, jos tuntee ennakkoluuloa (tai pikemminkin -tietoa) takapajuista islamismia kohtaan. Paljon suurempi loukkaus on se, jos ei tunne – tai jopa on valmis toivottamaan tällaisia asenteita ja voimia meille tervetulleeksi.

Ok, ymmärrän jotain Kinnusen kiukusta. Onhan elokuva HUONO siis sillä mittapuulla mitä tulee kerrontaan, käsikirjoitukseen, ennalta arvattavuuteen, mustavalkoisuuteen yms. Ainakin se on jotain, mitä meillä ei ole totuttu katsomaan. Itsekin vähän kummastelen, miten elokuva edes pääsi levitykseen Suomessa, jossa tällaisia ääniä ei ole totuttu kuulemaan.

Mutta silti kysyn samaa kuin Jukka Turunen edellä: miksi Kinnunen raivostui? Maailmassa tehdään ja Suomessakin levitetään koko ajan toinen toistaan huonompia elokuvia. Miksi juuri Naisen kivitys oli niin heikko esitys, että se oli nimettävä vuoden huonoimmaksi elokuvaksi lokakuussa.

Johonkin suvaitsevaisuushermoon elokuva porasi. Jonkun punavihreän lasiastian se Kinnusen sisimmässä rikkoi. ”Ettäs kehtasivat mokomat abortinvastustajat kertoa totuuden.”

Naisen kivitys on nyt nähty. Olipa melkoisen mainio elokuva.

Kiitos Jukka Turunen kommenteistasi ja perusteluistasi. Naisen näkökulmasta katsoen ymmärsin kyllä elokuvan ohjaajan käyttämät tehostekeinot unohtamatta sitä tosiasiaa, että näin on tehty ja TEHDÄÄN vielä tänäkin päivänä jossain. Mikään ei oikeuta miehiä tekemästä tälläisiä julmuuksia naisille, vaikkeivat mitään ”puhtaita pulmusia” olisikaan! ahmed-ahne anttila voi astella peilin eteen omituisine asenteineen! Hyvä että tosiasiat tuodaan edille, vaikka joskus kökköisesti!

”Naisen kivitys on elokuvavuoden pohjanoteeraus” Hmm..vai niin se on myös mielestäsi vain propagandaa kuten sanoit..ihmetelit myös kaikessa viisaudessasi Sorayan otsaan tulleen haavan kuplia …” Tuleeko Sorayan pään sisältä ilmaa?” voi miten ”hauska” oletkaan..minä ihmettelen kuinka suusi suoltaa moista paskaa..onko pääsi paikalla kenties perse? Se että jokin on ahdistavaa katseltavaa, että se järkyttää ja on graavia ei tee siitä vähemmän totta tai tapahtunutta..ihmisen kyky olla epäinhimillinen on täyttä totta ja arkipäivää niin kipeän monella tavalla.

Huomaa ainakin taas, että mies arvostelee.
Taitaa olla lempattu, naisiin kyllästynyt ”mies” :)

ahmed hame anttila voisi olla myöskin joku islaminuskon puolesta olevinaan puhuva uusnatzi. kuinka joku voi verrata noinkin hyvällä ja selkeällä suomenkielellä naisen kivittämistä jääkiekko-otteluun?

pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna on tietenkin itsestäänselvää, että tällaiselta elokuvalta odotetaan ”opetusvideomaista ja informatiivista tyyliä”. mielestäni ei ole kuitenkaan mitenkään tyylitöntä esittää kivittäminen kuvakielellä, asian järkiperäisen ja tunteettomamman pohdiskelun sijaan.

ongelma suomalaisen suvaitsevaisuuden kanssa onkin se, että järjen ja loogisen ajattelun kautta päätyy helposti siihen tulokseen että myöskin holokaustiin täytyisi suhtautua suvaitsevaisesti.

Ensinnäkin, minun mielestäni varsin varteenotettava ja kaikin puolin onnistunut elokuva. Jatkossa arvioissasi yritä keskittyä olennaiseen ja pysyä asiassa sen sijaan, että joka toisena sanana käytät jotain mielestäsi hienon kuuloista, viimeistään tämän artikkelin jälkeen loppuun käytettyä termiä.

Siinä missä tämä elokuva ei joidenkin mielestä ole sitä todellista Islamia, niin kääntäkäämme katseemme holokaustiin ja natsismiin. Tuomalla keskusteluun edellä mainitun aspektin, todellisuudessa voimme samalla sinisilmin todeta, että juutalaisten polttaminen Hitlerin toimesta ei sekään ollut todellista natsismia vaan vain osa sitä. Käytännössä holokaustin kritisoiminen on oikeutettua vasta, kun isona kokonaisuutena ja kaikki poliittiset aspektit mukaan lukien, hahmottaa TODELLISEN NATSISMIN. Birnenauhin päättyvät junakiskot ja muutamista miljoonista hiuksista tehty saippua on sekin vain kärjistettyä detailia ja brutalismin tietoista korostamista. Käytännössä siis kun tarina on nähtävä poliittisena kokonaisuutena.

Nyky-yhteiskunnassa valtaosan kansasta ollessa ”Pikku-Possuja” ja todellista KARJAA, ainoa oikea keino tuoda elokuvassa kerrottuja asioita julkisuuteen on nimen omaan juuri tehdä se tällä tyylillä. Kärjistetty brutalismi, joka tässä tapauksessa todellisuutta, saa varmasti HS:ää Raamattuna lukevatkin kansalaiset ainakin heräämään. Heräämisen jälkeen kukin muodostakoon mielipiteensä toiminnan oikeudellisuudesta tai epäoikeudellisuudesta.

Loppukaneettina mainittakoon, että vallitsevien tosiasioiden puitteissa kaikki ihmiset eivät myöskään valitettavasti ole tasa-arvoisia. Lähtöviivalla kenties olemme kaikki samassa pisteessä, mutta esim. uskontojen kautta toteutettava aivopesu voi hyvinkin voimakkaasti ja jo nuorella iällä mädännyttää päidemme sisällön.

Nykyään ihmiset ei ymmärrä että sekopäitä asuu jokaisessa maassa, ihmiset yleistää kaiken! Luulevat että tyttöjen tappaminen kuuluu Islamin uskontoon, vaikka profeetta Muhammed oli eka joka opetti kansalleen että niin ei saa tehdä. Ennen hänen tuloa tyttöjä haudattiin elävältä. Kaikki mitä mediassa pyöritellään ja yritetään uskotella ihmisille ei ole totta! Ja jotkut jotka tollasia tekee niin on sekopäitä, ja Islamissa oikeasti kielletään tollanen!!! Ei muita Islamin uskonnon mukaa saa tappaa, se on isoin synti. Jos suomessa tapahtuneet koulumurhat ois ollu muslimi opiskelijan tekoja ni heti ois syytetty uskontoa ja kutsuttu teroristiksi. Mut se oliki suomalainen ni sillä raukalla oli vaa pää sekasin … Samoin norjan murhaaja ni silläki pää vaa sekasi. Ymmärtäkää ihmiset että voi niillä muslimeillaki olla pää sekaisin vaikka onkin muslimeita. Tekee hitto kaiken uskonnon nimellä. Uskonto joka on nykyää uhri. Uskonto joka opetti meitä kunnioittaa vanhempia ihmisiä ja etenkin äitiä ( joka on NAINEN ).. Uskonto jossa pitää auttaa köyhiä ja pitää huolta toisista. Jos jotkut muslimit käyttäytyy huonosti ni vika on iha siel päässä eikä uskonnossa

Kylmä ja kyyninen Kalle. Nokkeluuden verhoama valhe. Tässä ajatukset kritiikistä, joka nousee helvetistä.