Muutama sana elokuva-arvostelujen merkityksestä

Emme tule koskaan tietämään, olisiko Poski poskea vasten menestynyt paremmin, jos Helsingin Sanomat olisi arvostellut sen viime perjantaina paperilehdessä. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin lehdessä jätettiin julkaisematta ensi-iltaelokuvan arvostelu, vaikka se olisi ollut mahdollista. Ratkaisu kertoo perinteiden murtumisesta.

Poski poskea vasten on saksalaisohjaaja Viviane Blumenscheinin dokumentti suomalaisen ja argentiinalaisen tangon suhteesta. Se on pieni aikuisen yleisön elokuva, eikä lainkaan huono, jos ei valtavan tärkeäkään.

Elokuvan levittää Pirkanmaan elokuvakeskus, joka tuo teattereihin lähinnä dokumentteja ja suppeahkon yleisön kotimaisia fiktioita. Pienenä toimijana PEKillä ei ole varaa laajaan markkinointiin.

Siksi tällaiselle elokuvalle jokainen arvostelu tai kirjoitus on tärkeä ja maan valtasanomalehden arvio aivan erityisen tärkeä. Ilman niitä elokuva ei tule esille. Ilman niitä ei tiedetä, että se on elokuvateattereissa.

Hesarissa on arvioitu printissä kaikki ensi-iltaelokuvat 1980-luvulta asti, vuodesta 1996 alkaen Nyt-liitteessä. Laajemmin perinteenä Suomessa on ollut melkein yhtä pitkään, että jokaikinen elokuva esitetään lehdistölle, myös ne, joita esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole pressille kehdattu esittää (ellei amerikkalainen tuotantoyhtiö ole sitä aivan erikseen kieltänyt, kuten kuulemma Saw-kauhuelokuvasarjan joillekin osille kävi).

Mitään velvoitetta ei millään lehdellä tietenkään ole painaa arvioita – eikä levittäjillä ole velvollisuutta näyttää elokuvia etukäteen toimittajille.

Tangodokkari sai 11 valkokankaalla 203 katsojaa. Se on vähän.

Toivottavasti Nyt onnistuu ”siirtämään painopisteen nettiin” paremmin. Aika harva Nyt-liitteen verkkosivuilta tällä hetkellä elokuva-arvioita löytää. Eikä Poski poskea vasten, jossa esiintyvät muiden muassa Reijo Taipale ja M.A. Numminen, ollut Hesarin kriitikon mukaan kelvotonkaan: nettiarviossa se sai kolme tähteä. Saman olisin itsekin antanut.

Nyt ollaan rajapinnassa: sanomalehtien printti supistuu, mutta ei netti ole välttämättä sitä korvannut.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen