Muutama sana Avatarin väistämättömistä jatko-osista ja kulttuurijournalismista
Twiittasin eilen negatiiviseen sävyyn kolumnista, jonka Helsingin Sanomista luin. Minua pyydettiin perustelemaan, eikä vastaus mahtuisi someen.
Kyse oli Avatarin jatko-osia käsittelevästä ”HS-analyysistä”.
Ydinkysymys siitä, miten tässä näin kävi eli Avatarin jatko-osia saapuu valkokankaille vasta 13 vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen, on sinänsä hyvä.
Sitäkin voi jo näin ennakkoon pohtia, onko maailman tuottoisimman elokuvan (ja paalupaikkaa melkein kymmenen vuotta pitäneen) Avatarin jatkon odotusarvo laskenut. Ohjaaja James Cameron on varmasti niin kriittisten kuin myötäsukaisempien kolumnien väärti sekä taiteilijana että persoonana.
Mutta mistä edes aloittaisin?
Kirjoitus on totta vie idealistinen. Se käsittelee maailmanhistorian kalleinta yksittäistä viihdetuotantoa, mutta siinä ei oikeastaan missään vaiheessa huomioida, että kyseessä on bisnes ja valtava investointi. Kirjoittaja arvioi, että kyseessä on tuotanto- ja julkaisupäätöksiä omin päin tekevän taiteilijan pakkomielle. Hän esittää, että Cameronilla olisi valta hioa miljardin arvoista teosta niin pitkään kuin haluaa.
