Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Mustaa jäätä värikkäässä seurassa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 8.2.2008 07:27

Berliinin elokuvafestivaali, Berlinale, käynnistyi torstaina. Ja hei, tällä kertaa täällä on suomalaisiakin. Varsin värikkäässä seurassa. Eilen punaista mattoa marssi Rolling Stones. Tänään illalla sitä astelevat Outi Mäenpää, Petri Kotwica ja kumppanit.

Vuorossa ovat suomalaisten kannalta kiihottavimmat hetket, kun Musta jää esitetään iltapäivällä kansainväliselle lehdistölle ja iltamyöhään gaalanäytöksessä varsinaiselle festivaaliyleisölle. Siitä suomalainen media on jo intoillut, ihan aiheestakin.

Viimeksi suomalaiselokuva nähtiin Berlinalen kilpasarjassa melkein 20 vuotta sitten. Se oli Talvisota, jota oltiin kovasti viemässä maailman valkokankaille. Olisi Berlinalessa suomalaiskilpailijoita nähty tässä välilläkin.

Monet Aki Kaurismäen elokuvat saivat täällä kansainvälisen ensi-iltansa 1990-luvulla. Berlinalen johto halusi muutamia niistä kilpasarjaan, mutta Kaurismäki sanoi aina ei. Elokuvat esitettiin muissa virallisissa sarjoissa, kilpailun ulkopuolella. Kilpahuumaan Kaurismäki heittäytyi vasta saatuaan vihreää valoa kaikista arvostetuimmalta festivaalilta, Cannesilta.

Moni suomalainen alan ammattilainen on pohtinut, miksi juuri Musta jää on nyt päässyt läpi. Se on toki tyylikkäintä suomalaista elokuvaa, muodoltaan oikein komea teos, mutta ei silti mikään virheetön kokonaisuus. Iltapäivällä selviää, miten maailman elokuvatoimittajat suhtautuvat sen pariin pahasti ylilyövään kohtaukseen.

Yksi varma syy Mustan jään pääsyyn kilpasarjaan on se, että täällä korostetaan sen suomalaissaksalaisuutta. Elokuvassahan on runsaasti saksalaista rahaa, ja esimerkiksi jälkityöt tehtiin täällä Berliinissä. Liekö sielläkin merkitystä, että täällä Saksan suurimmilla elokuvafestivaaleilla ei kilpaile tänä vuonna kuin yksi kokonaan saksalainen elokuva, komediaohjaaja Doris DörrienKirschblüten, joka tuskin on kovin merkittävä.

Kilpasarjan muu anti on monipuolista. Kovin ja massiivisin paukku on Paul Thomas Andersonin loistava There Will Be Blood. Mutta koska Andersonin tummasävyinen öljydraama on saanut USA:n ensi-iltansa jo joulukuussa, tuomaristo ei välttämättä ole innokkaimpana antamassa pääpalkintoa sille. Silloin palkinnon mediahuomio menisi vähän kuin hukkaan – Berlinale on viime vuosina antanut pääpalkinnot yllättäviin osoitteisiin, pienemmille elokuville. Ja niitä on tarjolla Suomen lisäksi esimerkiksi Iranista, Etelä-Koreasta, Italiasta, Ranskasta, Puolasta, Britanniasta ja Hongkongista. Ennakkosuosikkeja ei oikeastaan ole.

Mitä Berlinaleen pääsystä seuraa Mustallejäälle? Ainakin se myydään moneen maahan. Joissain se todennäköisesti pääsee elokuvateattereihinkin. Kaikki on mahdollista, mutta alan peli on armotonta.

Esimerkiksi viime vuonna kilpasarjassa oli 21 elokuvaa. Vain viisi selvisi lopulta Suomessa elokuvateatterilevitykseen. Eikä Musta jää ole ainoa suomalaiselokuva, joka pyrkii leviämään täältä maailmalle. Myös Dark Floors saa Berliinin festivaalien aikaan kansainväliset ensiesityksensä. Se tosin ei ole mukana virallisella festivaalilla, vaan sitä esitetään European Film Marketissa, jossa käydään kauppaa elokuvien levitysoikeuksista. Sinne pääsy on vapaa, jos rahaa vain riittää. Toivottavasti Dark Floorsinkin kauppa käy. Mutta voi lordi, kuinka huono se onkaan…

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Lordi on huono, tietenkin, sehän tulee muualta kuin ns. oikeiden elokuvantekijöiden joukosta. Jos Musta saa Berliinissä palkinnon, syön hatullisen siitä tehtyjä kuvia. Andre Wickström oli Jussi-gaalassa oikeassa: Musta jää on psykoottisista naisista tehty tekotaiteellinen pläjäys. Ja Kinnunen oikeassa siinä, että raha puhuu: ilman saksalaisrahoitusta leffa tuskin olisi yltänyt kilpasarjaan.

Lordihan tulee ihan oikeiden elokuvantekijöiden joukosta. Markus Selin ja Pekka Lehtosaari ovat lähteneet tekemään tosissaan kansainväliset standardit täyttävää kauhuelokuvaa ja sen on toimittava. Mitään säälipisteitä ei sille anneta.

Ja Kinnunen on nähnyt Lordin. Oletko sinä?

Täytyy myöntää – en ole nähnyt Lordin leffaa enkä edes Mustaa jäätä. Mutta voin todeta olevani valtiomiessarjassa: ei Matti Vanhanenkaan ollut nähnyt Smedsin Tuntematonta ja silti pääministerillä oli varma mielipide siitä. Tosin yritin perjantaina olla Lordin puolella kommentissani, mutta ironiani ei tainnut mennä läpi.

Ironia ei tainnut mennä läpi sen takia ettei kommentissa ollut juuri mitään tolkkua. Jos elokuvan haukkuminen näkemättä on daijua, niin vielä älyttömämpää on kritiikin kritiikki samalta nollapohjalta.