Muistatko kun olit mies, Kauko Röyhkä
Kauko Röyhkän Facebook-sivulla on kolmisenkymmentä tuhatta tykkääjää. Joitain vuosia sitten seurasin sivua itsekin.
Röyhkä on eilen ja tänään ottanut kantaa tapaus Aku Louhimieheen useassa kirjoituksessaan.
Hän aloitti vihjaamalla ”muutamien” Louhimiehen metodeista avautuneiden naisten koko uramenestystä Louhimiehen ansioksi, mikä on tietysti rohkeasti sanottu, samalla tavalla kuin rohkea johtaja käskee työntekijänsä syömään oksennusta ja uskottelee lapsille, että näiden vanhempi on kuollut.
On mielenkiintoista, miten suorasanaisesti Röyhkä on kääntänyt näissä viesteissään koko asian mielipidekysymykseksi. Hän on kirjoittanut parikin viestiä alleviivatakseen, että asia – siis naisten julkisen ulostulon tuomitseminen – on hänen mielipiteensä ja hän on ainostaan rehellinen ja suoraselkäinen sanoessaan sen, vaikka ”se on vallitsevan muodin vastainen”.
Totuudella ei ole mitään väliä vaan sillä, mihin itsensä positioi. Entinen dynaaminen vastarinnankiiski on ankkuroinut itsensä Trump– ja persumaailmaan, ”näin nämä asiat koetaan”.
Ja ne koetaan niin, että ämmät ja ihmisarvo ovat perseestä. Röyhkä jopa kirjoitti ”oliko näyttelijättärien tarkoituksena vaikeuttaa Louhimiehen työskentelyä?”
Kirjailijan mielikuvitus ei riitä pohtimaan, mitä hyötyä tällaisesta vaikeuttamisesta olisi heille – tai tiedämmehän toki naisen olevan niin paha, että se vaan haluaa vaikeuttaa miehen elämää.
Mikäs siinä, muusikkojen hasbeen-tunnelin laitaoikeistokaarteessa riittää tilaa ja tuolla Tero Vaara vilkuttaakin iloisesti. Pimeässä Kauko saa leikkiä, että naisviha on miehekästä. Hauska olikin se yhden kirjoituksen loppulause, jossa Röyhkä kertoi ”siivoavansa mielummin vessoja kuin nöyristelevänsä ketään”. Jokuhan vessankin tosimaailmassa siivoaa, mutta ei varmasti Kauko, koska se on akkojen hommaa.
Louhimiehen Röyhkä tosin positioi entistäkin hankalampaan paikkaan: kuka tarvitsee vihollisia, kun on tällaisia ystäviä.