Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Muiden elämän ohjaaja Hollywoodiin, kameran eteen Angelina Jolie ja Johnny Depp

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 14.1.2010 08:09

Muiden elämä on viime vuosien hienoimpia elokuvia. Parhaan elokuvan Oscarilla palkittu DDR-draama oli vieläpä ohjaajansa Florian Henner von Donnersmarckin esikoinen.

Kohta kolme vuotta on arvuuteltu, mitä von Donnersmarck seuraavaksi tekee. Viime keväänä suunnitteilla oli Tom Cruise -trilleri. Jo silloin aistin vesittymisen makua.

Nyt näyttäisi selvältä, että tuotantoon lähtee tuotapikaa The Tourist. Se on kansainvälisen rikollisuuden maailmaa käsittelevä jännityselokuva, jossa amerikkalaisturisti joutuu jonkinlaiseksi syötiksi, kertoo Entertainment Weekly.

Pääosiin on kiinnitetty Johnny Depp ja Angelina Jolie.

Ohjaajan osalta päivittämättömän IMDb-sivun mukaan sopassa on jo viisi nimettyä käsikirjoittajaa. Heistä tunnetuin on Christopher McQuarrie, jonka läpimurto Epäillyt oli toki kova juttu silloin kerran, mutta siihen se on sitten jäänytkin.

Tällaista peli on: mestariksi julistettu uusi lahjakkuus hurmataan Hollywoodiin, alkaa pyörittely, ja vaikka Muiden elämä on varmasti kaikkien tuottajien ja rahoittajien mielestä hemmetin hyvä, joutuu tulokas odottamaan uuden hankkeen käynnistämistä jopa vuosia.

Von Donnersmarckin ansiosta The Tourist on kiinnostavimpia Yhdysvalloissa tekeillä olevia elokuvia, mutta ei uutisesta näillä eväin jaksa riemusta pomppia. Tai ehkä olen vain pessimisti.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Hyvin on muistissa mitä taannoin toiselle ylistetylle Saksasta rapakon taa houkutellulle ohjaajalle kävi. Perikato-ohjaaja Oliver Hirschbiegelin Hollywood-debyyttiin ei studio ollut tyytyväinen ja elokuva joutui uusintakuvauslimboon, josta vihdoin julkaistu The Invasion ei suuria intohimoja onnistunut herättämään.

The Invasionin alkupuolella elokuvassa oli jotain ituakin, mutta sitten alkoi alamäki ja viimeinen puoli tuntia oli aivan kamalaa katsottavaa. Olisi mielenkiintoista nähdä Hirschbiegelin director’s cut elokuvasta, tosin tuskin sekään mikään mestariteos olisi. Varmasti silti parempi kuin Wachowskien ja McTeiguen versio.

Oma lukunsa on sitten nämä uuden hienon ranskalaisen kauhuelokuvan tekijät, jotka pääsevät Hollywoodissa työstämään tympeitä kauhuklassikoiden uusintaversioita.

Hollywood imee maailmalta talenttia ja jauhaa niistä persoonattomia bulkkitehtailijoita. Ja sanotaan nyt ihan suoraan, miksi nämä elokuvataiteilijat suostuvat siihen: dollarit.

Donnersmarck kerran tästä taisi jo lähteä kävelemään. Toivottavasti mies on palannut puikkoihin sen takia, että on saanut läpi taiteelliset visionsa eikä sen takia, että menetetty palkkio olisi jäänyt kaivelemaan liikaa.

Wikipedia Renny Harlinin Jäätävästä Poltteesta: ”Esitys- ja levityskiellon alkuperästä paljastettiin uutta tietoa vuonna 2008 julkaistussa Juhani Suomen kirjassa Kohti sinipunaa. Kirjan mukaan Vladimir Sobolev ilmoitti Suomen ulkoministeriöön niistä kielteisistä ulkopoliittisista vaikutelmista, jonka elokuvan salliminen saisi aikaan, ja vaati asiassa toimia[4]. Tarkastamo päätti lopulta elokuvan täyskiellosta raaistavuuden ja ulkopoliittisten syiden perusteella, vaikka elokuvan tarkastanut ulkoministeriön alivaltiosihteeri ei tiettävästi kieltämistä suositellutkaan. Elokuva julkaistiin Suomessa alkuperäisessä muodossaan DVD-formaatissa vasta vuonna 2006.”

Pelle: ”Hollywood imee maailmalta talenttia ja jauhaa niistä persoonattomia bulkkitehtailijoita. Ja sanotaan nyt ihan suoraan, miksi nämä elokuvataiteilijat suostuvat siihen: dollarit.”

Eivätköhän tekemisen mahdollisuudet vedä puoleensa, eivät dollarit. Esimerkiksi Suomi on aivan hirveä elokuvamaa, jokainen merkittävä tekijä haluaa toimia missä muussa tahansa ympäristössä; onko näin maailmalla laajemminkin, siksikö hollywood täyttyy epätoivoisista lahjakkuuksista, kun oma ”taistolainen, vihervasemmistolainen” maailma ei heidän olemassaololleen anna mahdollisuutta.

Terästotuus tekee itsensä naurunalaiseksi ottamalla esimerkin 24 vuoden takaa, eikä kulttuuripolitiikasta vaan ulkopolitiikasta. Erityisen hölmöä Jäätävän poltteen silloisen kohtelun ja nykytilanteen vertaamisessa on se, että kyseisen elokuvan tuottaja Markus Selin on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan Suomen ylivoimaisesti menestynein elokuvatuottaja.

Selin ei ole taistolainen tai vihervasemmistolainen, mutta hyvin näyttää pärjäävän.

Muiden elämä on poikkeuksellisen hieno elokuva, eritoten esikoiseksi. Mutta korjaisitko ohjaajan nimen? Tulee olla Florian Henckel etc.

Uh, voiko kliseisempiä näyttelijävalintoja enää tehdä.

Uh, voiko kliseisempiä näyttelijävalintoja enää tehdä.

”Eivätköhän tekemisen mahdollisuudet vedä puoleensa, eivät dollarit.”

Tekemisen mahdollisuudet vetävät puoleensa, mutta dollarit ovat se syy miksi nämä taiteilijat jäävät vielä senkin jälkeen kun tuottajat ovat kuohinneet persoonallisimmat visiot pois elokuvateoksista.

KK: ” Erityisen hölmöä Jäätävän poltteen silloisen kohtelun ja nykytilanteen vertaamisessa on se, että kyseisen elokuvan tuottaja Markus Selin on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan Suomen ylivoimaisesti menestynein elokuvatuottaja.”

Otin Jäätävän Poltteen esimerkkinä, missä lahjakas tekijä joutuu pakon edessä jättämään kotimaansa ja menemään epätoivoisena muille markkinoille. Näinkö ei ole enää, Suomiko on muuttunut näinä 24 vuotena? Mitenkäs sitten tapaus Marko Mäkilaakso ja Stone War (nyt on imdb:ssä nimellä war of the dead ja kuulemma enskarikin oli Suomessa 2009, milloin?)? Ei euroakaan elokuvasäätiöltä ja epätoivoisena (en todellakaan tarkoita tätä halventavassa tarkoituksessa, loistavaa työtä saada rahoitus maan ulkopuolelta, suuri kumarrus!) ulkomaan tuottajien armoille. Lopulta leffaa ei teattereihin, ei ainakaan Suomessa. Varmastikaan MM ei ole tyhmä, mutta mitä muita vaihtoehtoja hänellä olisi ollut tarjolla toteuttaa elokuvansa? Epätoivoisena tartutaan mihin tahansa mahdollisuuteen.

Entä Renny? Ei ole saanut Suomessa Mannerheimilleen 10 miltsin rahoitusta, joka on globaalisti small potatoes. Kun Renny tietää mitkä mahdollisuudet odottavat kotimaassa, näyttää 12 roundsin käsikirjoitus ja roolitus helvetin hyvältä. Minä uskon enemmän, että lahjakkaat (usein palkitut ja menestyneet) ottavat Hollywoodista vastaan epätoivoisia tarjouksia, koska omassa maassa mahdollisuudet ovat kuitenkin ”rajalliset”.

”Selin ei ole taistolainen tai vihervasemmistolainen, mutta hyvin näyttää pärjäävän.”

Nyt olet ymmärtänyt väärin, ei taistolainen tai vihervasemmistolainen koskaan missään pärjää ja saa taakseen suurta kannatusta, ovat vain tukkona kehityksen ja persoonallisten tekijöiden edessä. Mutta vihervasemmistolaisuusko ei ole esteenä nykypäivänä niinkuin N-liitto vielä 80-luvulla? Haeppa rahoitusta elokuvalle, joka käsittelee objektiiviseti Jussi Halla-ahon jumalanpilkkaoikeudenkäyntiä? Ääni taitaa vaihtua kellossa aika nopeasti.

”Terästotuus tekee itsensä naurunalaiseksi ottamalla esimerkin 24 vuoden takaa, eikä kulttuuripolitiikasta vaan ulkopolitiikasta.”

Naurunalaisena on mukava olla, sillä se tarkoittaa, että ympärillä on ainakin hauskaa. Voin pistää vielä hauskemmaksi: ihminen ei muutu miksikään (varsinkaan 24 vuodessa), vain aika ja tabut muuttuvat. Ja sit aikuisten oikeesti: kulttuuripolitiikasta sinun ei kannata puhua, koska et oikeasti tiedä siitä mitään (mielestäni kriitikon – jos kenen – pitäisi siitä tietää, Suomessa se on liikaa vaadittu).

Pelle: ”Tekemisen mahdollisuudet vetävät puoleensa, mutta dollarit ovat se syy miksi nämä taiteilijat jäävät vielä senkin jälkeen kun tuottajat ovat kuohinneet persoonallisimmat visiot pois elokuvateoksista.”

Euroopassa ja jenkeissä on aivan eri tuotantokulttuuri. Kärjistetysti: Euroopassa taidetta tehdään yhteiskunnan varoilla ja jenkeissä sijoittajien. Mitä itse teet, jos ostat loistavan asunnon ja parin viikon jälkeen käy ilmi, että kylppärissä on kosteusongelma? Todennäköisästi riitautat kaupan. Entä jos olet samassa kämpässä vuokralla edullisella diilillä? Todennäköisästi siedät ongelman. Tämä on vähän niin kuin ero eurooppalaisen ja amerikkalaisen taidetuotannon välillä. Ongelmia tulee, jos sitä ei ymmärrä.

”Ongelmia tulee, jos sitä ei ymmärrä.”
No tuota sinun talovertaustasi en ainakaan ymmärtänyt ollenkaan. Eipä ole kohdallasi ensimmäinen kerta.

Tarkoitin, että eurooppalaisesta isännättömän rahan tuotantokulttuurista tuleva ei välttämättä ymmärrä jenkkien toimintatapoja, joissa pääoma hakee voittoa. Tiedän näyttämötaiteen puolelta tapauksen, jossa ranskalainen menestysmies saa jenkeissä potkut ennen kuin on päästy edes näyttämöharjoituksiin. Esituotannon (lavasteiden, tuotantosuunnitelmien) deadlinien laiminlyöminen (mikä on Ranskassa normaalia) sai sijoittajat säikähtämään. Vertasin tuotantotapojen eroa vuokralla asumiseen ja omistusasumiseen; vertaus ei ole maailman paras, mutta kertoo päällisin puolin toimintatapojen erosta.

KK: ” mestariksi julistettu uusi lahjakkuus hurmataan Hollywoodiin, alkaa pyörittely, ja vaikka Muiden elämä on varmasti kaikkien tuottajien ja rahoittajien mielestä hemmetin hyvä, joutuu tulokas odottamaan uuden hankkeen käynnistämistä jopa vuosia.”

Miksi tuo ”hurmaaminen” on niin helppoa? Väitän, että oma maa ei tarjoa tyydyttäviä työskentely, levitys, markkinointi jne. mahdollisuuksia ja siksi lähdetään epätoivoisiinkin viritelmiin. Tarantino tuottaa jenkeissä omia persoonallisia viritelmiään omilla ehdoilla, tai vaikka Cameron: ei häntä ”pahat” tuottajat pallottele. Ei tuottajien tarkoitus ole ”kuohia ohjaajia” vaan tuottaa hyviä elokuvia, joita ihmiset käyvät katsomassa ja näin tuottaa voittoa. Tämä mahdollistaa ammattikentän elämisen ja tulevaisuuden toiminnan. Euroopassa ammattikenttä pyörii pääsääntöisesti tukien varassa.