Milloin elokuvat nähdään samanaikaisesti elokuvateattereissa ja nettipalveluissa?

Netflixillä kaavaillaan omien sarjojen jälkeen ison rahan elokuvatuotantoa. Netflixin rahoittama ”suuri” elokuva saisi ensi-iltansa samanaikaisesti sekä elokuvateattereissa että nettipalvelussa.

Netflixin sisältöpäällikkö Ted Sarandos kertoi suunnitelmista puheessaan viime viikonloppuna. ”Annetaan kuluttajille sitä, mitä he haluavat.”

Kuten All Things D:n jutussa todetaan, ei hanke tule olemaan helppo. Elokuvien samanaikaista leffateatteri- ja digijulkaisemista vastustaa paitsi Hollywood, myös elokuvateatteriketjut. Muutos kauhistuttaa. Mutta kuten Sarandos erikseen mainitsi, vaikka jokaisen uuden kotilevitystavan on pelätty tappavan elokuvateatterit, ei sitä ole vieläkään tapahtunut.

Yhdysvalloissa suurilla elokuvateatteriketjuilla on yhdessä ratkaisevan paljon valtaa.

Alle neljä vuotta sitten ne näyttivät lihaksiaan Disneylle, joka halusi julkaistaTim Burtonin kolmiulotteisen Liisa Ihmemaassa -elokuvan dvd:llä hieman tavallista nopeammin.

Asia ei ole yksinkertainen. Elokuvateattereista tuli pitkään vain murto-osa elokuvatuottajien tuloista. Dvd-myyntien huippuvuodet ovat kuitenkin auttamattomasti ohi, eivätkä blu-ray tai digitaaliset tulonlähteet ole paikanneet menetyksiä.

Netflixin ja Sarandosin suunnitelmissa uutisarvoista on nimenomaan se, että kyse on ”suuresta” elokuvasta, eli Hollywood-viihteestä.

Riippumattomia eli yleensä pienempiä elokuvia on Yhdysvalloissa jo pitkään julkaistu samanaikaisesti teattereissa ja netti- eli vod-palveluissa. Yhdysvalloissa ero Hollywood-elokuvan ja muun tuotannon välillä on todella suuri. Siitä tulee myös käsite ”art house”-elokuva: taitellisempia ja haastavampia tuotantoja näytetään aivan teattereissa kuin viihdettä, jota Hollywood yhä hallitsee.

Briteissä kaikille alustoille on näyttävimmin kertaheitolla julkaistu A Field in England. Se oli kuitenkin hyvin pienen budjetin tuotanto.

Yhdysvalloissa netissä jo ennen leffateattereita julkaistu Lars von Trierin ohjaus Melancholia teki vod:nä korvaamattoman paljon rahaa, tuottaja kertoi vuosi sitten.

Erittäin mielenkiintoisten tuoreiden brittitutkimusten mukaan se, että hieman vanhemman yleisön elokuva oli tarjolla samanaikaisesti myös vod-palvelussa, ei vaikuttanut elokuvateatterikatsojien määrään.

What Maisie Knew teki vod:nä erinomaisen tuloksen, vielä vanhemman yleisön A Late Quartet ei niinkään. Kumpikin menestyi elokuvateattereissa kohtuullisesti siitä huolimatta, että jotkut elokuvateatterit kieltäytyivät ottamasta niitä ohjelmistoonsa protestina samanaikaiselle vod-julkaisulle.

Niin se menee: moni todella haluaa nähdä elokuvan mielummin elokuvateattereissa. Siitä kertoo esimerkiksi elokuvafestivaalien kasvava määrä ja suosio Suomessa. Ei haittaa, vaikka kiinnostava leffa olisi jo dvd:llä, sitä kyllä tullaan katsomaan valkokankaalta festarifiiliksissä. Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla The Act of Killingin kaikki näytökset myytiin loppuun, vaikka elokuvasta kirjoitetuissa jutuissa aina mainittiin, että se tulee Yleltä vain reilua kuukautta myöhemmin (ensi viikolla, muuten). Samoin Night Visions -festivaalilla esitettiin eilen tyylikäs kauhuelokuva We Are What We Are täydelle 360-paikkaiselle Maxim-teatterille, vaikka se olisi dvd-vuokraamojenkin hyllyissä.

Suomen kaltaisessa harvaan asutussa ja pienten kaupunkien maassa, jossa on kuitenkin esimerkilliset datayhteydet, vod-palvelu saavuttaisi nopeasti ne, jotka eivät pääse (tai ehdi) elokuvateatteriin.

Spekuloin: Hollywood-viihde pitää kiinni leffateatterien kuukausien pituisesta yksinoikeudesta elokuviin vielä kymmenen vuotta, kenties pidempään. Se sopii niiden markkinointimalliin, ja isoimmat leffat ovat joka tapauksessa nyt digiaikana ensi-illassa jokaisessa Suomenkin elokuvateatterissa.

Netflixin haave isosta leffasta sekä heidän palvelussaan että suuressa Yhdysvaltojen tai kansainvälisessä teatterilevityksessä ei siis toteudu, vaikka he siihen kuinka rahaa pistäisivät. Teatteriketjut pistävät hanttiin.

Pienemmät elokuvat julkaistaan dvd:nä ja ennen kaikkea vod-alustoilla yhä nopeammin, myös Suomessa, koska se on pian yksinkertaisesti kannattavinta.

Ääriesimerkkinä: leffateattereissa vain satoja tai pari tuhatta katsojaa saavat pikkuiset kotimaiset taide- ja puoliamatöörijutut saisivat hetkellisestä näkyvyydestään aivan eri tavalla irti, jos ensi-ilta olisi samanaikaisesti myös nettipalvelussa. Uusien liiketoimintamallien lopullinen läpimurto on lähellä, ja Netflix on ollut Suomessa menestys.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen