Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Millainen elokuva saa Putin-nuoret osoittamaan mieltä Helsingissä?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 23.3.2009 07:22

Kansallismielisen Nashi-nuorisojärjestön on määrä järjestää tänään mielenosoitus Helsingissä. Syynä on Venäjän-vastaiseksi väitetty seminaari.

Elokuvateatteri Orionissa järjestettävään Pelko muurin takana -seminaariin kuuluu muun muassa The Soviet Story -niminen dokumenttielokuva. Se on isompi piikki Nasi-porukan lihassa kuin Sofi Oksasen ja Imbi Pajun esiintyminen.

Liettualaisen Edvins Snoren kiistelty elokuva on eräänlainen historiankatsaus. Snore rinnastaa Saksan natsien ja Neuvostoliiton kommunistien valtaannousun, hirmuteot ja verenhimon.

Snorelle tärkeintä on näyttää Neuvostoliitto paljon natsi-Saksaa karmeampana paikkana – ikään kuin näitä kahta olisi järkevää verrata.

Tällainen suututtaa Venäjällä. Nasi-nuoret ovat aiemmissa vastaavissa mielenosoituksissaan polttaneet Snorea esittäviä nukkeja.

Propagandaa ja provokaatiota

Snoren elokuva on koostettu arkistokuvista. Kertoja käy läpi historiaa ja tekee muka rajuja paljastuksia siitä, kuinka samankaltaisia liikkeitä natsismi ja kommunismi olivat. Tyylilajina on julistaminen ja inttäminen. Monissa väitteissä ja kuvavalinnoissa ammutaan vähän yli, ja historiaan vähänkin perehtynyt katsoja tuntee, että nyt häntä pidetään tyhmänä. Mieleen tulevat (lähinnä) netissä liikkuvat 9/11-salaliittodokumentit.

Aseenlaukaus-äänitehosteilla ryyditettyä tykitystä jatkuu puolitoista tuntia. Sitten Snoren varsinainen agenda tulee esille: hän rinnastaa Putinin Venäjän ja Neuvostoliiton. Nyky-Venäjän rikoksia ovat sananvapauden rajoittaminen, rasistiryhmien hyysääminen ja naapurivaltioiden pelottelu, ja Snoren mukaan tämä kaikki on stalinismin suoraa jatkoa, ikään kuin aivan sama asia.

Monien Snoren ajatusten kanssa on helppo olla samaa mieltä. Mutta kun hän on valinnut keinokseen paasaamisen ja meuhkaamisen, tekee mieli sanoa koko jutulle pah.

En tarkoita, että neuvostoajan terrorissa tai nyky-Venäjän ikävämmissä kehityssuunnissa olisi mitään vähättelemistä. Tällainen käsittelytapa kuitenkin trivialisoi ne.

Baltia kaipaa tällaista?

The Soviet Story esitettiin joulukuussa Tallinnan kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Festivaalin järjestäjät pitivät sitä merkittävänä teoksena: festivaalilla vierailleelle ulkomaiselle lehdistölle Snoren elokuvaa suositeltiin erityisesti.

En usko, että moni merkittävä elokuvafestivaali Baltian ulkopuolella ottaisi Snoren elokuvaa ohjelmistoonsa. Sen paikka on provokaatioon tähtäävissä tapahtumissa, sellaisissa joissa intomielisiä ja aggressiivisia pamfletteja muutenkin omalle porukalle levitetään.

Näin dokkarin Tallinnassa, mutta en julkisessa näytöksessä vaan festivaalin ammattilaisten videoteekkihuoneessa. Kelasin dvd-kopiota parissa kohtaa keskivaiheilla, näkemättä jäi reilu vartti. Kerroin edelläolevan sen perusteella mitä näin.

Kelasin, koska elokuva oli uuvuttavan huonosti toteutettu, ja alusta asti tuntui, etten tulisi tästä teoksesta enää kuulemaan. The Soviet Story sinänsä ei ole sen kummempi taideteos tai sen merkittävämpi kannanotto kuin talon seinään spray-maalilla hutaistu, jo loppuun hoettu poliittinen iskulause. (The New York Timesin kriitikko piti dokumenttia tahattoman koomisena.)

Palkkion pitää olla mojova, jos tämän vuoksi jaksaa matkustaa naapurimaahan osoittamaan mieltä.

Elokuvan olemassaolo – joidenkin tahojen into esittää sitä provokaationa ja toisten halu provosoitua – on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ilmiö. Siksi suosittelen The Soviet Storya kaikille asiasta kiinnostuneille, ei niinkään sen itsensä, vaan sen edustamien tunteiden vuoksi.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Mielestäni on tosiaan oleellista mieltää, että historia ja nykyisyys ovat kaksi eri asiaa ja esimerkiksi vuonna 2009 Suomella on erittäin hyvät suhteet sekä Viroon, että Venäjään, kuten Baltian maihin, kuten kaikkiin maihin. On paljon kaupankäyntiä, kulttuurivaihtoa, yhteistyötä sekä yrityksissä, julkisissa organisaatioissa, että yksittäisten ihmisten vuorovaikutuksessa, eli eritasoista myönteistä vuorovaikutusta. Sekä Virolla, että Venäjällä on paljon hienoa kulttuuria ja myönteistä vuorovaikutusta, kuten ystävällisiä mukavia ihmisiä.

Ohjelman voi halutessaan katsoa Internetistä. Erilaisiin ohjelmiin voi suhtautua kriittisesti ja mieltää, että sivistyneet ihmiset eivät muodosta käsitystä nyky-Venäjästä eivätkä Virosta, eivätkä erilaisista ihmisistä pelkästään oheisten ohjelmien ja lieveilmiöiden perusteella. Ihminen, jolla on saksalaisia, virolaisia ja venäläisiä ystäviä, kuten suomalaisia ja erimaalaisia ihmisiä ystävinään, ei suinkaan arvioi heitä oheisten ohjelmien perusteella. Oheisista myönteisistä asioista ja vuorovaiktuksesta voisi siis tehdä lisää ohjelmia. Myönteisiin ohjelmiin voi myös hakea rahoitusta.

Jotta myönteinen vuorovaikutus jatkuisi tulevaisuuden kehityksenä on olemassa paljon kansainvälistä vuorovaikutusta vahvistavaa vuorovaikutusta, kuten ”maahanmuutto ja rasisiminvastaisissa” keskusteluissa olen kommentoinut. Myönteinen kansallinen itsetunto, eli esimerkiksi suhtautuminen suomalaisuuteen vahvistaa myönteistä suhtautumista erilaisuuteen rikkautena. On harvoja maita, joiden historiassa ei ole vaikeita asioita. Onneksi kaikki ihmiset voivat vaikuttaa tulevaisuuden hyvinvointia vahvistavaan kehitykseen kotimaassa, kuten mielekkääseen ja myönteiseen kansainväliseen vuorovaikutukseen.

Ovat ne venäläiset olleet ystävällisiä ihmisiä naapureilleen vuosisatoja.

Propaganda on jännittävän kiinnostavaa tuli se mistä suunnasta tahansa. Tosin propaganda pitää ensin tajuta propagandaksi.
Kun ihminen on aivopesty, kuten esim. nyt Venäjällä koululaiset, joille opetetaan ”erilaista” historiankäsitystä – ks. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Neuvostoaikaa+ylistet%C3%A4%C3%A4n+Ven%C3%A4j%C3%A4n+koulukirjoissa/1135244406281 – propaganda ei näyttäydy propagandana vaan uppoaa otolliseen maaperään. Ja tätä maaperää on myllätty tunteilla ja kansalliskiihkolla, viholliskuvilla ja pelolla, eikä siellä totuudella ole juuri sijaa.
Olen sen verran vanha, että muistan, millaisia olivat Yleisradion TV-uutisten raportit Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmien toteutumisista. Niissäkin oli omat toistuvat tehosteensa: puimuri niitti valtavaa viljapeltoa, josta riitti ruokaa kaikille neuvostokansoille. Osui ja upposi 70-luvulla, varsinkin Suomessa.

Mielenkiintoinen artikkeli. Propagandasta voi lukea http://fi.wikipedia.org/wiki/Propaganda
Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kommentoinut mielestäni on tärkeää ja vastuullista antaa lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille viesti, että väkivalta ei ole kenenkään edun mukaista ja myönteinen vuorovaikutus on kaikkien ihmisten hyvinvoinnin edun mukaista. Ihminen ihmisenä.
Monipuolinen ja asiallinen taustoitus vähetää provosoivien aiheiden lieveilmiöitä ja väkivaltaa sekä vahvistaa myönteistä kehitystä ja vuorovaikutusta tulevaisuudessa.

Ohessa vielä koirajussille mahdollisesti mielenkiintoinen ja paljon kommentoitu blogi taustoituksena mahdolliselle keskustelulle aiheesta SK artikkelissa ”Naši-järjestö: Viron järjestämä seminaari on Venäjän vastainen” mainitun Dosentti Johan Bäckmanin Eurovaaliblogi 2009 aiheesta ”The Soviet Story” – Viron lähetystö levittää valheita ja väärennöksiä” http://johaneurovaali.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/19/so viet-story-viron-lahetysto-levittaa-valheita-ja-vaarenno ksia/ En ole nähnyt oheista ohjelmaa, joten vaikea kommentoida ohjelmaa.

ja artikkeli ”Naši-nuoret tunnustivat Viron kyberhyökkäykset” http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Na353i-nuoret+tunnu stivat+Viron+kyberhy%C3%B6kk%C3%A4ykset/1135244258136?re f=rss
taustoituksena keskustelulle.

Turhan provosoinnin ja ”verkossa on ääriryhmiä vaikeata hillitä”,”maahanmuuttokeskustelun” ja ”rasismin vastaisten” kommenttien lisäksi voisi olla avuksi keskustella vaikeista asioista asia kerrallaan, yleistämättä ja monipuolisesti taustoitettuna turhien ennakkoluulojen vähentämiseksi?

”Monien Snoren ajatusten kanssa on helppo olla samaa mieltä. Mutta kun hän on valinnut keinokseen paasaamisen ja meuhkaamisen, tekee mieli sanoa koko jutulle pah.”

Kalle-poika, olet vielä niin kovin nuori. Ja kuten tiedämme meidän länsimaitten ”älymystön” on jokseenkin vaikea tunnustaa sitä, kuten dokumentissa eräs historioitsija totesi: ”Masskilling is masskilling” ja jatkoi jotenkin siihen suuntaan että ”sillä ei saisi olla mitään väliä kuka nämä rikokset teki”. Mutta Kallelle, kuten varmasti monille suomalaisille kommunisteille, äärivasemmistolaisille, prekaareille ja muille kadunvaltaajille on mitä ilmeisemmin aivan mahdotonta myöntää että 1940-luvulla myös muutkin kuin natsit syyllistyivät pöyristyttäviin rikoksiis ihmisyyttä vastaan.

Mitähän Kalle ja kommunistit tuumaisivat jos minä jostakin natsi-Saksan rikoksista kertovasta dokumentista toteaisin seuraavasti:

”Monien XXX:n ajatusten kanssa on helppo olla samaa mieltä. Mutta kun hän on valinnut keinokseen paasaamisen ja meuhkaamisen, tekee mieli sanoa koko jutulle pah”.

Taitaisin saada uusnatsin leiman otsaani. Ja niinpä – kuten dokumentissa osuvasti näytettiin- lännen johtajat edelleenkin käyvät juhlimassa Moskovassa ”Voiton päivää” eli niitä aikoja jolloin puna-armeija mm. raiskasi miljoonittain naisia ympäri itäisen ja keskisen Euroopan, teloitutti omia sotilaitaan yli 400 000 (Anthony Beevor) sekä laajensi ”vankileirien saariston” vasta varsinaiseen huippukohtaansa sodan jälkeen. Se on vain niin, että on helppo ja turvallista uskoa että vain natsit olivat pahoja ja että ”Neuvostoliitto vapautti Euroopan facismista”. Jos ei olisi vakavasta asiasta kysy nauraisin röhönaurua. Mikä ihmeen vapautus?

Kirjailija Witold Gombrowicz on kuvannut Puolan ”vapauttamista” seuraavasti:

”Sodan päättyminen ei tuonut puolalaisille vapautta. Täällä murheiden Keski-Euroopassa yötä seurasi toinen yö, Hitlerin pyövelit vaihtuivat Stalinin pyöveleihin. Hetkenä, jona jalot henget tervehtivät Pariisin kahviloissa riemukkaasti ’Puolan kansan vapauttamista feodalismin ikeestä’, Puolassajo sytytetty savuke vain siirtyi kädestä toiseen ja sillä poltettiin edelleenkin ihmisen ihoa.”

Don’t play it again Kalle. Kyllä olemme jo havainneet että tämä dokumentti taisi osua sinuakin aika arkaan paikkaan. Laittasitko päällesi Che Guevara- paidan?

Näitä luetaan juuri nyt