Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Miksi Werner Herzog löysi 3D-kuvan ytimen luolamaalauksista

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 29.4.2011 06:01

Kaikista näkemistäni 3D-elokuvista kiinnostavin on ollut Werner Herzogin luolamaalausdokumentti Cave of Forgotten Dreams. Se esitettiin helmikuussa Berliinin elokuvajuhlilla.

Kiinnostavin sikäli, että kolmiulotteisuus tuo elokuvaan jotain sellaista, jota kaksiulotteisessa kuvassa ei olisi voinut kertoa. Onko esimerkiksi Avatarissa jotain sellaista – en ole kovin varma. En löytänyt siitä paljoa aidosti uutta.

Mitä nämä asiat ovat?

Suuri osa Herzogin elokuvasta on tallennettu Chauvetin luolassa. Herzog ja pieni ryhmä pääsivät visusti suljettuun muinaislöytöön kuvaamaan jopa yli 32 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia. Niitä on satoja, ja ne ovat säilyneet, koska maanvyöry oli sulkenut onkalon kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi.

Kolmiulotteinen kuvaus paljastaa paitsi luolan muotoja, myös maalausten olemuksen epätasaisilla pinnoilla. Ne saavat eloa ja näyttäytyvät todella läheltä säilyttäen silti mystiikkansa.

Luolaan ei meistä todennäköisesti kukaan pääse koskaan: se on auki vain huippuluokan tutkijoille ja heillekin erittäin harvoin, jotta vaihtuva ilma ei pilaisi maalauksia. Jo siksi elokuva on huippukiinnostava ja ainutlaatuinen. Kun tähän lisätään 3D:n läsnäolon tuntu, tätä voi pitää yhtenä vuoden kiehtovimmista valkokangaselämyksistä.

Cave of Forgotten Dreamsin 3D-kuvassa on myös paljon kökköä, sellaista josta joku James Cameron olisi kauhuissaan ja raivoissaan: kolmiulotteisuus on jatkuvasti myös keinotekoisen tuntuista. Digitaaliseen kuvaan pimeydessä – valoa saatiin käyttää vain varovasti – jääneet pikselit myös paljastavat, että katsomme vain tallennettua kuvapintaa, esitystä. Terävyys on luolakuvissa usein jopa surkea. Herzog ei siitä stressaa – ja katselukokemustakaan se ei tässä yhteydessä haittaa lainkaan.

(Ei yllätä, että vuosi sitten Herzog oli kovin skeptinen digitaalikuvaa kohtaan. Kaikki uusi 3D siis kuvataan digitaalisesti, ei koskaan filmille.)

Minusta Cave of Forgotten Dreams ei ole Herzogin parhaita dokumentteja (ei lähelläkään Grizzly Manin eli Karhumiehen ällistyttävää tehoa), mutta ainakin The Guardianin kriitikko Peter Bradshaw on tykästynyt siihen valtavasti:

”The Chauvet cave is a lost cathedral, and Herzog’s film responds with subdued passion to its profound mystery. Human beings are relatively absent from the pictures, indicating, perhaps, a sublime lack of self-awareness in this prehistoric artistry, although there is a representation of the human female form in apparent sexual congress with an animal. Were these paintings made in a secular artistic spirit – or were they part of a religious ritual? Or are both these ”artistic” and ”religious” dimensions subservient to something else, some third aspect that has been effaced by time and is utterly beyond our wit to guess at?”, hän kirjoittaa.

Bradshaw vertaa elokuvaa myös dokumenttiin Onkalo – säteilevä hauta, joka kertoo Olkiluodon ydinjätehaudasta. Teema on sama: mitä meidän merkkimme tarkoittavat vuosituhansien kuluttua?

”It really is a tremendous film, comparable, perhaps, to Michael Madsen’s documentary Into Eternity, about the underground tomb being built in Finland for nuclear waste, intended to last for tens of thousands of years, bearing warning signs comprehensible to future humans who have evolved beyond modern language-forms.”

Toinenkin saksalaissyntyinen legenda on tehnyt 3D-dokumentin. Wim Wenders ohjasi balettiaiheisen Pinan, joka myös sai ensi-illan Berliinissä.

Wenders sanoi Berliinissä tekevänsä seuraavankin elokuvansa 3D:nä. Herzog puolestaan totesi, että tämä kertakokeilu sai riittää.

Suomeen Cave of Forgotten Dreamsia lienee turha odottaa normaalilevitykseen. Edelleen melko harvalukuisilla 3D-valkokankailla näytetään isoja viihdeleffoja, ei art housea.

Lisää 3D-asiaa löytyy Helsingin Sanomien tämänpäiväisen Nyt-liitteen jutusta. Haastattelin taannoin Kasimir Lehtoa, joka toimii stereographerina Hollywoodissa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kiitokset arviosta,

3D siis myös sinusta toimi OK Herzogin dokkarissa. Siihen voi mennä aikaa, että sen näen 3D:nä, mutta onpahan jotan mitä voi toivoa näkevänsä sitten kun tilaisuus tulee.

Mielenkiintoinen tuo rinnastus Madsenin Into Eternity dokkariin, en tullut ajatelleeksi sitä itse mutta rinnastus on hyvä. Onkaloa kuitenkin rakennetaan 100.000 vuotta kestäväksi, ei vain kymmeniä tuhansia vuosia kestäväksi. On siinä projektilaisilla haastetta, se kun on puolet nykyisin arvoidusta ihmislajin iästä.

Into Eternity vetää parhaillaan täysiä saleja Tokiossa. Kaikki ydinvoimateemainen vetää katsojia. (Sattuneesta syystä).

Mutta: ”bearing warning signs comprehensible to future humans” – mielestäni päinvastoin Onkalossa pohdittiin sitä mahdolisuutta, että tulevaisuuden ihmiset eivät ymmärrä nykykieliä.

…voisi ottaa riskiä ja hankkia edes yhtä esityskopioa tästä? Arvostus nousisi heti monta pojoa FK:ta kohtaan.

Finnkinohan ei elokuvia juuri Suomeen tuo, kuten tässä blogissa on taannoin perinpohjaisesti selitetty. Se vain omistaa teattereita.

Ongelma ei ole vain yksin siinä, että tulevaisuuden ”ihmiset” eivät ymmärtäisi nykykieltä tai jättämiämme varoitusmerkkejämme.

Ne voidaan tulkita väärin tai jättää tietoisesti välittämättä niistä.

Esimerkkejä siitä, kuinka innokkuus löytää asioita ylittää varovaisuuden löytyy meidän omasta lähihistoriastamme kun muinaiskaivauksia ja esimerkiksi Egyptologiasta ja haudanryöstöstä sitä ennen.

Vielä suurempi ongelma on 100.000 vuoden aikajänteessä, että lajit muuttuvat tuossa ajassa evoluution kautta niin paljon, että meillä ei kykyä arvioida minkälaisilta olioilta pitäisi suojautua ja miten kommunikoida.

On esitetty hyvin perusteltuja arvioita, että ihminen tekee itsensä tapeettomaksi ja evoluutio kulkee kohti koneiden valtakautta. No se on toisen keskustelun aihe joskus, aihe on niin laaja.

Mutta siis koko ihmislajin olemassa olo on sillä aikavälillä vaikkakin todennäköinen 95% todennäköisyydellä Koperniaanisen* periaatteseen perustuen.

*) J.Richard Gott selittää Koperniaanisen periaatteen kirjassaan ja arvion Ihmislajin iästä, alla viittaus Google Books kautta selitykseen sivulla 209. Kappale alkaa sivulta 200 jos periatteeseen haluaa tutustua tarkemmin.

http://books.google.com/books?id=MME33bSTCDsC&lpg=PP1&dq=time%20travel%20in%20einstein's%20universe&pg=PA209#v=onepage&q&f=false

Mutta kun mietitään yksin sitä kuinka paljon ihminen on muuttunut viimeisen 100.000 vuoden aikana. Kehitys ei ole ollut lineaarista, vaan kehitys oli alussa hyvin hidasta ja sitten nopeutunut vasta kun ihminen on alkanut muuttaa ympäristöä, keksinyt tulen käytön apuna, viljellä maata ja hyödyntää teknologiaa.

Arvioinnin ongelma on luultavasti niin vaikea, että emme edes ymmärrä kysymystä vielä tarpeeksi hyvin.

Madsen pohtii tätä myös dokkarissaan ansiokkaasti, vaikka ei viekään asiaa pidemmälle vaan tyytyy lähinnä kauhistelemaan kuinka vaarallista — sääli.

ps. Olen ydinvoiman käytön kannalla, siitäkin huolimatta että siihen liittyy ko. vaaroja. Ydinvoimaa on niin monenlaista, viimekädessähän aurinkoenergia, tuuli, vuorovesien hyödyntäminen siinä kuin öljy ja kivihiilikin ovat ydinvoimaa, ne ovat vain maan kuoreen varastoitunutta auringon (fuusio)ydinvoimaa. Tämä fakta tulee hyvin erinomaisessa ja visuaaliseti huikaisevassa Yann Arthus Bertrandin HOME -dokumentissa.

http://www.youtube.com/watch?v=jqxENMKaeCU

Näitä luetaan juuri nyt