Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Miksi Pieni talo preerialla on K-18?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 7.11.2008 17:15

Reuters kertoi koko maailmalle, että Pieni talo preerialla -sarja on Suomessa kielletty alle 18-vuotiailta.

Kerrottiin uutisessa syykin: jos Suomessa halutaan julkaista jokin kuvaohjelma – yleensä siis valkokankaalla tai dvd:nä – voidaan se joko kiikuttaa Valtion elokuvatarkastamoon, joka antaa maksua vastaan sille ikärajan, tai se voidaan julkaista sellaisenaan, jolloin ikäraja on automaattisesti K-18.

Tarkastusmaksu peritään keston perusteella, joten pitkän televisiosarjan tarkastuttaminen ei ole välttämättä kannattavaa.Pieni talo preerialla dvd

Maksu on opetusministeriön asettama, ja Valtion elokuvatarkastamon nettisivuilla maksusta kerrotaan näin: ”Kuvaohjelman tarkastamisesta perittävä maksu on 2 € jokaista alkavaa ohjelmaminuuttia kohti neljän ensimmäisen tunnin ajalta ja sen ylittävältä ajalta 1,5 euroa kutakin ohjelman alkavaa minuuttia kohden. Maksu on kuitenkin vähintään 36 €.”

Pieni talo preerialla ei ole mikään erityistapaus. Minkä tahansa dvd-myyntipisteen hyllyistä löytynee runsaasti alle 18-vuotiailta kielletyiksi merkittyjä elokuvia ja sarjoja, jotka ovat saaneet tuon ikärajan vain koska niitä ei ole tarkastutettu.

Myös elokuvateattereihin tuodaan elokuvia tarkastamatta. Silloin ratkaisu perustuu elokuvan väkivaltaisuuteen. Kun maahantuoja on ollut varma, että K-18 rapsahtaisi, miksi tarkastuttaa elokuvaa ensinkään? Näin säästyy pari satalappusta, rahaa sekin. Esimerkiksi Saw-kauhuelokuvan jatko-osat on tuotu valkokankaalle tarkastuttamatta.

Pelkästään lokakuussa elokuvatarkastamoon on ilmoitettu noin 70 elokuvaa tai sarjaa, jotka tuodaan videomarkkinoille itseannetulla K-18-ikärajalla. Joukossa on esimerkiksi Mad Men -televisiosarja, erään kirjakaupan maahantuomia venäläisiä klassikkoelokuvia sekä 23 Alfred Hitchcock -klassikkoelokuvan dvd-boksi.

Itseannetun K-18-ikärajan eli tarkastamattomuuden erottaa siitä, että K-18 lukee takakannessa neliönmuotoisissa raameissa. Valtion elokuvatarkastamon antamat ikärajat ovat ympyrän sisällä.

Pelleily syö
uskottavuutta

Silloin kahdeksan vuotta sitten, kun nykyinen laki on säädetty, ei lain kirjoittajien mielessä varmaankaan ole käynyt, että kohta kokonaisia sarjoja myydään dvd:nä yksittäisinä tuotteina. Eihän tuollainen 150-250 euron tarkastusmaksu ole esimerkiksi jonkin elokuvan maahantuonnissa iso kustannus. Mutta 20-osaisen sarjan tarkastamisesta pitäisikin pulittaa jo pari tonnia.

Nyt herää kysymys: onko käytäntö enää oikeasti toimiva? Eikö tällainen pelleily syö K-18-ikärajan uskottavuutta? Jos Melrose Place ja vuoden 1960 Lahjomattomat-televisiosarja ovat supermarketin hyllyssä K-18, ottaako kukaan ikärajaa tosissaan? Saati jos maailman lempein ja vaarattomin ja tylsin sarja Pieni talo preerialla on merkitty vain täysi-ikäisille soveltuvaksi.

Vaihtoehtoja on jo esitetty. Jos kaikki maahantuonnit pitäisi tarkastuttaa, kuten ennen vanhaan, tuotevalikoima kapenisi heti. Vain suosituimmat televisiosarjat voitaisiin julkaista dvd:nä, jos kokonaisen kauden tarkastuttaminen maksaisi pari tuhatta euroa. Ensimmäisinä kärsisivät pienen yleisön myyntituotteet, toisin sanoen esimerkiksi klassikkoelokuvat ja vanhat sarjat.

Toinen vaihtoehto on se, että maahantuoja itse asettaisi ikärajan. Ylilyönneiltä vältyttäisiin sillä, että jokin valtion elin tekisi tarvittaessa jälkivalvontaa ja antaisi huomautuksia tai rangaistuksiakin, jos ikärajassa poikettaisiin suuntaa-antavista ohjeista.

Tietenkin se johtaisi joskus vaikeisiin ristiriitoihin. Levittäjähän voisi perustella, että vaikkapa äärimmäisen sadistisen The Passion of the Christin – siis sen Mel Gibsonin Jeesus-veripalttuelokuvan – ikärajan pitäisi olla matala, koska tarina on kaikille tuttu.

Tästä tulee tavallaan mieleen 1980-luku ja videoiden saapuminen markkinoille. K-18-ikäraja oli silloin paras mahdollinen myyntivaltti, ja railakkaimmat maahantuojat läpsivät barbaariseikkailujensa videokansiin jopa mielikuvituksellisia K-20-ikärajoja, siis ihan omasta päästään keksittynä.

Nyt ikärajapelleily johtuu hyvää tarkoittavasta, mutta käytännössä vinksahtaneesta laista.

Elokuvien ikärajaperusteet VET:n sivuillla

(Kuva Heikki Saukkomaa / Lehtikuva)

Kaikki Kuvien takaa -blogin merkinnät löydät täältä

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Tarkastus ei koske pelkästään DVD-levyjä ja teatterielokuvia. Myös verkkoon laitetut ”kuvaohjelmat” pitää lain mukaan tarkastaa. Meikäläiset TV-kanavat ovat yllättäen närkästyneet tästä.

VET: ”Elokuvan levittäjä on henkilö, laitos tai yritys (kauppa, kioski, postimyyntiyritys, kirjasto jne.), joka tarjoaa yleisölle ostettavaksi, vuokrattavaksi, lainattavaksi tai muulla tavalla luovutettavaksi kuvaohjelmia. Myös tilausohjelmapalvelu (eli kuvaohjelman ja sen ohjelmasisällön pitäminen yleisön saatavilla televerkon välityksellä) on levittämistä.
[–]
Esittäjän ja levittäjän on joko tarkastutettava elokuva (jos sitä esitetään tai levitetään alle 18-vuotiaille) tai tehtävä siitä ilmoitus (jos sitä esitetään tai levitetään täysi-ikäisille) ennen sen esittämistä/levittämistä. Elokuvaa on sitä esitettäessä seurattava tarkastuspäätös tai rekisteriote, josta ilmenee mm. elokuvan ikäraja. Levitettävissä kuvaohjelmatallenteissa on oltava määräysten mukaiset ikärajamerkinnät.”

Myös MacGyverin sarja on kielletty alle 18-vuotiailta samasta syystä!

Google-haun perusteella yli 2000 internet-julkaisua eri puolilta maailmaa on tarttunut Reuterin juttuun. Tähän eivät tietenkään vielä lukeudu vain paperilla ilmestyvät sanomalehdet.

Suomelle nauretaan taas maailmalla. Ei ole ensimmäinen kerta. Mutta tämä maa todella ansaitsee maineensa, koska se on luonteeltaan hölmöläisten diktatuuri.

Näitä luetaan juuri nyt