Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Miksi niin harvat elokuvaohjaajat ovat naisia?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 15.10.2010 08:01

Suomessa naisohjaajat ovat tehneet läpimurron elokuva-alalla, eikä kysymys tasa-arvosta tai sen puutteesta (ja puutteen syistä) ole enää niin pinnalla. Mutta Hollywoodissa naisohjaajia on vain vähän.

The Kids Are All Right -ohjaaja Lisa Cholodenko tarjosi varteenotettavan vastauksen The Guardianissa.

According to Cholodenko, Hollywood’s ”bottom line” is still the dollar: bums on seats are all that really count. And what kinds of movies put bums on seats? Action movies, thrillers, comic-strip capers, films that involve CGI and special effects and stunt men. Cholodenko’s point – and it’s a good one – is that women generally don’t want to make those kinds of films. They are more interested in character, in human psychology, in motivation. She told me that, rather than focusing on numbers, we should be asking ourselves if we value the aesthetic to which women are attracted highly enough”, toimittaja Rachel Cooke kirjoittaa.

Why should a film have to have all that stuff in it: the guns, the special effects? Why does a film like, say, Lost in Translation by Sophia Coppola get called ’petite’? We valued [the domestic aesthetic] in the Seventies, when films like The Graduate, Five Easy Pieces and Coming Home got made. But now? I don’t think that we do”, Cholodenko sanoo.

Varmasti hän on pitkälti oikeassa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

En muista kuka sanoi, että nykyään leffat tunnutaan tehtävän teineille. Onko teinejä sitten suurin osa elokuvissa kävijöistä? Onko tästä tehty tilastoa?

Jos yleistetään etteivät naiset halua ohjata action-leffoja niin menevätkö naiskatsojat kuitenkin katsomaan niitä miestensä kanssa? Kysymys ei ole siitä kuka päättää kotona kaapin paikan vaan mitä yhdessä katsotaan?

Jotenkin tulee mieleen, että monet miehet eivät vapaaehtoisesti katso esim. romanttisia komedioita, mutta naiset katsovat miehille ja keskenkasvuisille suunnattuja pläjäyksiä. Paremman puutteessako?

Yleisesti ottaen vihaan miehet-naiset vastakkainasettelua. Meitä katsojiakin kun on niin moneksi.

Kathryn Bigelow menestyy toimintaleffoilla. Kirjailija Brett Easton Ellis viisasteli että yksi Hurt Lockerin viehätyksen syistä on että sen tietää naisen ohjaamaksi, muuten se saattaisi tuntua tylsältä pullistelulta.

Tässä katkelma Ellisin haastattelusta:

“…There’s something about the medium of film itself that I think requires the male gaze.”

What would that be?

We’re watching, and we’re aroused by looking, whereas I don’t think women respond that way to films, just because of how they’re built. [emphasis mine]

You don’t think they have an overt level of arousal?

[They have one] that’s not so stimulated by the visual. I think, to a degree, all the women I named aren’t particularly visual directors. You could argue that Lost in Translation is beautiful, but is that [cinematographer Lance Acord]? I don’t know. Regardless of the business aspect of things, is there a reason that there isn’t a female Hitchcock or a female Scorsese or a female Spielberg? I don’t know. I think it’s a medium that really is built for the male gaze and for a male sensibility. I mean, the best art is made under not an indifference to, but a neutrality [toward] the kind of emotionalism that I think can be a trap for women directors.”

http://www.movieline.com/2010/05/bret-easton-ellis-on-american-psycho-christian-bale-and-his-problem-with-women-directors.php?page=all

SiruS:lle: eiköhän nuo ole Hollywoodissa tilastoitu aika tarkkaan. Isosta bisneksestä kun on kyse. Toimintaelokuvienkin pitää olla PG-13 (eli kielletty alle 13-vuotiailta) tai muuten tulee jättimäisiä menetyksiä lipputuloihin. Eli oletettavasti n. 13 vuotiaat on iso (isoin?) kuluttajaryhmä noissa blockbuster-leffoissa.

(hyvä)Ohjaaminen vaatii suurten kokonaisuuksien hallintaa, visiota, kykyä johtaa… ominaisuuksia joita suurimmalla osalla naisista ei ole, tai ei ole tarpeeksi. Varmasti myös itsevarmuutta/että pystyy uskomaan omiin päätöksiinsä -naiset ajattelevat yleensä enemmän mitä mieltä muut ovat/ovat riippuvaisia toisten mielipiteistä (tieteellisesti todistettu). Nuo yhdistettynä KK:n postauksen pointteihin+se että ainakin suuria studioita johtavat edelleen pääosin miehet, jotka leffatuotannoista päätellen ovat aika konservatiivisesti ajattelevia.

Naiset taas menestyvät esim. leikkaajina, joka ”näkymättömyydestään” huolimatta on erittäin tärkeä rooli elokuvanteossa. Myös käsikirjoittaminen, sanankäyttö, on naisten alaa, ja siinä hommassa on sekin etu että kässärinhän voi aluksi julkaista aliasta käyttämällä jos pelkää että naiseus vaikeuttaa myyntiä.

Naisviha kukkii, vaikka tässä blogissa on yleensä ihan asiallista kommentointia

Yleensä oon pitänyt Brett Easton Ellisiä ihan fiksuna, mutta noi male gaze löpinät on vähän heikkoa tavaraa. Eiköhän se avainsana ole gaze.

En tiedä miten tieteellisesti naisten riippuvaisuus muiden mielipiteistä on todistettu, mutta olennaisempaa on musta se että suurin osa kaikista ihmisistä on taipuvaisia lauma-ajatteluun. Jotkut sukupuolesta riippumatta sitten kykenevät ainakin joskus itsenäisempään ajatteluun.

Yksi kaikkien aikojen suomalaisista suosikeistani on Neitoperho, joten en oikein tiedä miksi suomalainen nainen haluaa nostaa esiin jotain esteitä miksi monet naiset eivät vaan osaa.

Brett Easton Ellisistä vielä, että American Psyko -elokuvanhan ohjasi nainen.

Naisvihakortti löydään kyllä niin helpolla nykyään pöytään, oikein pisti vihaksi esim kun Antichristin arvosteluja luki.

Eihän kirjailija saa valita teoksiensa ohjaajaa, joten en ole varma mitä tarkoitat. Eiköhän Amerikan Psykon oikeudet myyty jo studiolle, kun ohjaajan nimi oli vielä epäselvä. Vai tarkoitatko juuri sitä että kirjailija oli pettynyt elokuvan visuaalisuuteen ja pitää sen vuoksi kaikkia naisohjaajia automaattisesti kyvyttöminä?

(Lost in Translationin avauskuva jos jokin on mielenkiintoinen esimerkki female gazestä, joten siinäkin määrin Ellisin kommentit ovat täysin naurettavia. Idea oli 99% varmuudella Sofian tai ainakin Johansson on haastatteluissa kertonut miten Coppola suostutteli hänet siihen.)

Naisvihaa Antichrist ei kai sisällä, mutta varmasti Lars oli aika tietoinen siitä millaisia reaktioita Antichrist herättää.

Aluksi pari korjausta: The Graduatea ei tehty 70-luvulla, vaikka se toki oli suuri vaikuttaja ajan estetiikkaan. Toisekseen, kuten linkistäkin näkee, kirjailijan etunimi on Bret.

Ja katson, että tässä on kyseessä kahdesta erillisestä ongelmasta. Siitä, että cgi-spektaakkelit ovat entistä hallitsevammassa asemassa, ja siitä, että elokuvateollisuus syystä tai toisesta ei tavoita potentiaalisia naisohjaajia. Mutta en halua lähteä korostamaan sitä, kuinka action-leffat ovat miesten juttu: historiallisesti naisohjaajia oli varmaan vielä vähemmän 70-luvulla, kun nämä mukamas naisille sopivammat aiheet olivat pinnalla. Kyseessä on enemmän miesten vastuun traditio, joka ei rohkaise naisia ottamaan johtoa käsiinsä, kuin mikään elokuvien sisältöön liittyvä seikka.

Näitä luetaan juuri nyt