Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Miksi kotimainen satiirielokuva Likainen pommi floppasi teattereissa?

Blogit Kuvien takaa 5.10.2011 06:06
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Muun muassa Presidentin kansliaa ja kansainvälisesti palkitun Päivät kuin unta -televisioelokuvan tehneen Elias Koskimiehen esikoiselokuva Likainen pommi tuli pari viikkoa sitten ensi-iltaan, sai aika paljon julkisuutta, ristiriitaiset kritiikit – ja pahasti turpiinsa yleisöltä. Katsojaluvut ovat heikkoja. Toisella viikolla puolet esityskopioista vedettiin teattereista.

Likainen pommi on aivan erilaista suomalaista elokuvaa. Se on satiiri, ja huumori on omalaatuista, ei taatusti ihan jokaiselle aukeavaa. Se ei pyri naurattamaan jatkuvasti ääneen.

Levy-yhtiömaailman kautta markkinoinnin ihmeitä, tämän päivän menestysihanteita sekä siinä sivussa koko työkulttuuria (ja pariakymmentä muutakin yhteiskunnallista teemaa) läpsivässä ja satirisoivassa elokuvassa on ongelmia. Se sinkoilee eri suuntiin ja toinen toistaan kreisimpiä henkilöhahmoja tuntuu olevan liikaa. Jotkut karikatyyrit ovat mainioita, muutamat melkein mahdottomia katsella. Ehkä vaikeinta on se, ettei joukossa ole yhtään sellaista normaalia, johon (tavis)katsoja voisi samastua.

Jep, mutta:

Itseäni ihastutti nopea tempo ja se, että Koskimies luottaa katsojan oivalluskykyyn ja uskaltaa tehdä jotain kummallista. Ohjaajana hänen tyylissään ei ole mitään hienostunutta, mutta se on valovuosien päässä jämähtäneestä arkisimman koulukunnan taikkilaisuudesta. Sanoisin, että korkeintaan 3-5 suomalaista elokuvaa per vuosi saavuttavat sellaisen jatkuvan kiinnostavuuden tason, ettei kelloa tarvitse katsella. Likainen pommi oli heikkouksineenkin hyvin reipas alusta loppuun.

Likainen pommi kannattaa katsoa. Piti siitä tai ei, se on erilainen.

Esimerkiksi Kainuun Sanomien kriitikko jopa totesi muuten vaisun arvionsa päätteeksi, että ”tämä maa tarvitsee Koskimiehen tavoin ajattelevaa elokuvantekijää”. Ja totta se on, että esimerkiksi yliseksualisoituneen viihdebisneksen kritiikkinä Likainen pommi on ratkaisevasti enemmän asian ytimessä kuin kauhea Hymypoika.

Mutta miksi kansa on karttanut sitä – luulisi Malla Malmivaaran, Jukka Puotilan ja kumppanien esittämän kotimaisen komedian nyt väistämättä vetävän ainakin jonkin verran yleisöä?

Keskeinen syy voi olla se, että Likaisen pommin traileri on luotaantyöntävä. Siinä ei ole mitään, mikä houkuttelisi katsomaan elokuvan – päinvastoin. Tai kuten eräs tuttavani sanoi sen leffateatterissa nähtyään: ”koko sali jähmettyi myötähäpeään ja lopuksi huokasi tuskaansa”.

Ei voi kuin lainata erästä trailerin YouTube-kommentoijaa: ”anteeks mitä helvettiä”.

Vaikka Pommi on ”mitä helvettiä”-elokuva, se on sitä kiinnostavalla tavalla. Traileri kehottaa juoksemaan pakoon, ei ojentamaan rahaa leffalippuun.