Mikkelin Rendel, illuusion hinta ja vinot hampaat

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tarinallinen sisältöbisnes ja sisällön kehitteleminen on vaikeaa hommaa. Se ei ole samaa kuin tuottaminen, eikä se ole samaa kuin taiteen luominen. Viihdesisällön jalostaminen vaatii mielikuvitusta, kohderyhmän tuntemista ja paljon työtä. Siinä etsitään sävyjä ja vastauksia kysymykseen, miten katsoja reagoi. Ei riitä, että keksitään hahmo ja joku stoori, ne pitää saada toimimaan.

Perjantaina tulee ensi-iltaan Suomen ensimmäinen supersankarielokuva.  Sen budjetti on vähemmän kuin viideskymmenesosa (tai jopa vähemmän kuin sadasviideskymmenesosa) Hollywood-esikuvista. Se on myös tehty ilman Suomen elokuvasäätiön tukea.

Tuote ei sisällöllisesti ole lähelläkään valmista, vaikka kovaotteinen fantasiaelokuva on näennäisesti valmis ja kohta kymmenillä valkokankailla ympäri maan.

Tämän tekstin loppupuolella on kohtauskuvailua, joka voi olla spoileriherkimmille spoileri.

Rendelissä on asioita, joista pidin. Rami Rusinen on oikeassa vireessä tarinan aktiivipahiksena Rotikkana. Renne Korppila tekee kätyriroolinsa Rotikan rinnalla asiallisesti, vaikka esimerkiksi roolihahmon nimi ei mieleen painunut. Rotikan hahmossa ja kaksikon jutustelussa on orgaanista huumoria, joka elokuvasta muuten uupuu. (Matti Onnismaan ja Aake Kallialan konjakkia maistelevat setäpahikset olivat ikävystyttäviä, mitä en pitäisi näyttelijöiden vikana.)