Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Mika Kaurismäen uutuuden pimeimmät käänteet saksittiin pois

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 19.8.2009 16:05

Perjantaina ensi-iltansa saava Mika Kaurismäen ohjaama Haarautuvan rakkauden talo leikattiin uuteen uskoon ensimmäisen lehdistönäytöksen jälkeen.

Osa kesäkuussa ensimmäisessä näytöksessä läsnäolleista sai levitysyhtiö FS Filmiltä muutamaa viikkoa myöhemmin yhteydenoton: älä kirjoita näkemästäsi, vaan tule katsomaan Haarautuvan rakkauden talo uudelleen seuraaviin näytöksiin. Markkinointipäällikön mukaan valkokankaille tulee ”ratkaisevasti kesäkuun näytöksessä nähdystä versiosta poikkeava” elokuva, jonka ”loppu on muuttunut kokonaan”.

FS Filmin mukaan elokuvasta näytettiinkin siis kesäkuussa työversio. Tätä ei kuitenkaan kerrottu näytöstä ennen tai sen alussa.

Lopullisen version huipennuksesta on poistettu makaabereimmat käänteet.

Tästä on tietysti seurannut supinaa: onhan nyt poikkeuksellista, että näinkin viime hetkellä – kun joukolle toimittajia on jo näytetty aivan valmiin oloinen filmikopio – menee elokuvan loppu ihan uusiksi ja sen tunnelmat täysin erilaisiksi.

FS Filmiltä asiasta tarkempaa tietoa elokuussa kysyessäni pahoiteltiin ”mahdotonta soppaa” ja selitettiin, että keskeneräisyys vain unohdettiin mainita. Tässä vaiheessa markkinointipäällikkö muotoilikin asian yllättäen niin, ettei elokuva ”mennyt sen enempää uusiksi kuin tavallisestikaan”.

Ystävällisiin kysymyksiini siitä, miksi näin kuitenkin kävi ja kuka halusi lopun uusiksi, ei tullut lainkaan vastausta.

Sitten kuulin toimittajasta, jolle oli annettu ymmärtää, ettei asiasta kannattaisi edes kirjoittaa alan yhteisen edun vuoksi.

Tapaus on ilmiselvä ja lähteeni alalla on sen myöntänyt. Levitysyhtiössä haluttiin hieman tolkullisempi elokuva, josta on poistettu tarinan luotaantyöntävimmät hetket.

Mika Kaurismäki ilmeisesti suostui muokkaustoiveisiin vasta tuon ensimmäisen näytöksen jälkeen. Ainakin on vaikea kuvitella, että tekijä olisi halunnut näyttää olennaisimmilta hetkiltä sangen keskeneräistä työtä toimittajille ja kriitikoille – kukapa taiteilija haluaisi.

En itse ehtinyt lopullista versiota katsomaan. Alkuperäinen versio on lähempänä Petri Karran kirjaa kuin lopullinen, sain tietää jälkimmäisen nähneitä haastattelemalla. Osa heistä jäi ihmettelemään kummallista klaffivirhettä henkilöiden vaatetuksessa.

Siitä minulla ei ole epäilystäkään, etteikö uusi, lopusta vähän tolkullisempi versio voisi (klaffivirheineen päivineen) hyvinkin olla hieman ensimmäistä parempi. Farssi alkaa lupaavan reippaasti ja näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta puolivälissä koko juttu lähtee luisuun kohti turhauttavaa sekoilua. Lopun gangsterikuvioissa ei ollut enää mitään kiinnostavaa.

Maailmalla tällaisessa viilaamisessa ei ole uutta. Suomessa sitä ei saisi myöntää, vaikka asia on päivänselvä.

Ilman hyssyttelyä olisi koko leikkauskeississä ollut kirjoittamista noin yhden virkkeen verran.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Todella sekava lopetus elokuvalle.

Jos ei nyt muuta, niin ainakin nähtiin kaksi suomalaisen elokuvahistorian huonoimpiin kuuluvaa näyttelijäsuoritusta, joista vastasivat Anna Easteden ja Irina Björklund.

Käytiin katsomassa tämä vaimon kanssa, ja kyllä se lopun töksähtävyys pisti silmään aika ikävästi. Eihän siinä saatu paljon mitään päätökseen, vaikka tarinallisesti kehiteltiin jonkilainen yhteenveto.