Midnight Special, raju road movie vai optimistinen maailmanlopputarina
Joskus isojen Hollywood-studioidenkin levittämät elokuvat voivat tulla puun takaa. Niin kävi perjantaina Berliinin elokuvafestivaaleilla, vieläpä kilpasarjassa.
Midnight Special alkaa noir-henkisenä tie-elokuvana. Kaksi aseistautunutta miestä ja poika katsovat televisiota motellissa. Heistä puhutaan uutisissa. He pakenevat virkavaltaa.
Käy ilmi, että pojalla on yliluonnollisia taitoja. Kukaan ei oikein tiedä, mihin hän on kykenevä ja miksi hänen on päästävä tiettyyn paikkaan.
8-vuotiaalla pojalla on muun muassa erittäin vaarallinen, hallitsematon katse – ja hän tietää sen itse. Siksi hän käyttää sinisiä uimalaseja.
Ajetaan etelävaltioiden halki, ammutaan pakkotilanteessa poliisi ja kohdataan lahkolaisia, joiden luona poika on asunut. Taivaalta sataa liekehtiviä meteoriitteja. Poika lukee ajatuksia ja ohjailee sähkölaitteita etäältä. Ruoho saattaa kuihtua hänen ympäriltään. Poika saa maan järisemään, mutta luoteihin hänenkään voimansa eivät tepsi.
Mihin tämä tarina on menossa? Kerrotaanko sitä lopussakaan?
Midnight Specialin omalaatuisuus ei ole yllätys, jos sitä pidetään Jeff Nichols-elokuvana. 37-vuotias ohjaaja-käsikirjoittaja on tehnyt kekseliäitä ja haastavia elokuvia, joista Suomessa on teatterilevityksessä nähty Mud. Maailmanlopun teemaa hän sivusi jo Take Shelterissä.
Mutta Midnight Special on Warner-studion leffa isoine erikoistehostekohtauksineen, ja se on outoa.
No, senkään ei pitäisi olla niin outoa. Jos tätä elokuvaa johonkin vertaisi, niin Steven Spielbergin Kolmannen asteen yhteyteen (ja hieman E.T.:hen), Brian DePalman Pahan voimaan ja muutamiinkin John Carpenterin teoksiin – subjektiivisesti sain kipinöiviä mielleyhtymiä Pimeyden valtiaaseen, jossa katsoja on pitkään yhtä kuumottavalla tavalla aivan ulalla. Carpenteriin viitataan suoraan yhden sivuhahmon nimellä ja loppupuolen ääniraidan elektronisella sykkeellä, josta ei voi erehtyä. Kaikki nämä elokuvat ovat olleet valtavirtaa. Mutta niistä kaikista on jo pitkälti yli neljännesvuosisata.
Nykyään ei vaan enää ole tapana tehdä tällaista edes kohtuullisen isolla rahalla.
Tieteiselokuva, rikoselokuva, vääjämättä myös maailmanloppuelokuva kauhupainotuksella? Nicholsia ei ainkaan voi syyttää pienillä panoksilla pelaamisesta. Hän kertoo merkillistä tarinaa aivan pokkana. Tämä on niitä genre-elokuvia, joiden roolihahmot eivät tiedä olevansa genrekehyksessä, vaan elävät todellista elämää joka muuttuu hulluksi.
Keskeisissä osissa on raskaan sarjan draamaosaajina tunnettuja nimiä: Michael Shannon, Kirsten Dunst, Joel Edgerton ja Sam Shepard. Aavistuksen huumoria tuo nuori virkamies, jota esittää aina mainio Adam Driver. Hänen roolihahmossaan huumori syntyy siitä, että miekkonen myöntää, ettei tiedä mitä hemmettiä on tekeillä. Varsinaisilla päähenkilöillä ei ole aikaa miettiä tätäkään, kun he pakenevat FBI:ta, CIA:ta, NSA:ta ja muita viranomaisia.
Midnight Specialin kolmas näytös ei lunasta sellaisia perinteisiä lupauksia, joita valtavirran elokuvilta vaaditaan. (Ei lunastanut Take Shelterkään.) Levitysyhtiöstä kerrottiin, ettei Midnight Specialin tulo Suomen valkokankaille ole varmaa.
Niin: moni varmaankin pettyisi elokuvaan, joka ei kulje lajityypeille tuttuja uria ja jättää alati paljon auki. Kliimaksi tulee, muttei sitä mitä odotit (mitä sitten odotitkaan).
Pidin Midnight Specialista tismalleen samasta syystä ja pidin aika paljon, mutta olisin halunnut pitää vielä vähän enemmän.
Toisaalta – voisin katsoa tämän merkillisen elokuvan välittömästi uudelleen.
Aivan ihanaa, että tällaista voidaan tehdä. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti painottuneessa Berlinalessa tätä vilpittömästi scifin ja fantasian puolella tanssivaa satua tuskin kuitenkaan palkitaan.