Michael Bay, trumpismin airut Hollywoodissa
Sivullisille voi tapahtua mitä vain, kun äijät melskaavat.
Jos Donald Trumpin menestykselle haetaan tienraivaajaa amerikkalaisesta valtavirran viihteestä, ainakin minulle tulee ensimmäisenä mieleen Michael Bay. Siksi vähän huvitti, kun Helsingin Sanomien pop-esseessä kirjoitettiin, että etenkin ensimmäisillä kausillaan niin mainio sarja Eastbound & Down teki tietä Trumpille.
Komediallisten toimintaseikkailujen tekijä Bay on auteur, jonka elokuvissa toistuu paitsi kiiltokuvaestetiikka, myös ja etenkin antihumanistinen mentaliteetti. Määrätietoinen röyhkeys kiteytyy repliikissä ”Losers always whine about their best. Winners go home and fuck the prom queen”, jonka Sean Conneryn roolihahmo lausuu elokuvassa The Rock – paluu helvettiin. Se voisi olla oikeastaan mistä tahansa Bayn elokuvasta, vaikka niiden käsikirjoittajat vaihtuvatkin.
Vahvimmat voittavat, paitsi erikoistapauksissa, jolloin vähän nolo sankari tsägällä onnistuu. Ilkeys on kovaa valuuttaa. Asenne on avoimen seksistinen, jos ei misogynistinen. Kaikenlaiset asiantuntijat ovat pellejä. Sivullisille voi tapahtua mitä vain, kun äijät melskaavat. (Bad Boys 2:ssa on yksi himmeimmistä Hollywood-elokuvissa näkemistäni altavastaajan nöyryytyskohtauksista, kun isä simputtaa teiniä, joka pyytää hänen tytärtään ulos.) Elokuvat palvovat vaurauden merkkejä.
Bay on sataprosenttinen militaristi. Voimannäytöillä mehustellaan täysillä: Baylle maailman kaunein asia pyllistävän naisen takapuolen jälkeen on (armeijan) helikopteri. Amerikan lippu liehuu auringonlaskuissa, joita tuntuu mahtuvan vuorokauteen useita. Transformers-elokuvistaankin Bay on tehnyt kuin armeijan mainoksia.
Tosin opportunistina Bay pyöräytti sympatiansa kiinalaisten viranomaisten puolelle, kun Kiinasta tuli tuotantorahaa.
Kun Bay teki näennäisen historiallisen elokuvan Pearl Harbor, hän tietysti kirjoitti sotahistoriaa huoletta uusiksi.
Kaikki uho on esitetty posiiivisessa valossa, toisin kuin Eastbound & Downissa, joka on kuitenkin näkökulmaltaan satiirinen.
Nimenomaan Bay ohjasi elokuvan Benghazin tapahtumista, ja sellaisen, jossa viranomaisten liian varovaisen toiminnan esitetään johtaneen kuolemiin. 13 Hours: The Secret Soldiers of Benghazi vihjaa, että lähetystön puolustamisessa olisi heti pitänyt antaa ammattisotilaille lupa ampua! Muslimivastaisenakin pidetty elokuva ei ollut suuri menestys – mutta jos joku Hollywood-tuotanto vuonna 2016 suoraan esitti Hillary Clintonille vahingollisia näkemyksiä, niin se.
Bayn elokuvat ovat yleensä erittäin suosittuja – monilla on miljardien liikevaihto. Eastbound & Downia esitettiin Yhdysvalloissa neljä kautta maksullisella ja laatuohjelmistostaan tunnetulla HBO:lla, joka ei liene Trumpin äänestäjien ensimmäinen eikä toinen suosikkiviihdepalvelu.
Bayn suosio heijastaa arvoja. Ehkä se luokin niitä. Adam Sandler komedioineen tietysti on tyhmyyden lipunkantaja, mutta hänkin on enemmän oire kuin syy mihinkään.
Lisätään, että seuraan Bayn uraa suurella mielenkiinnolla. Etenkin Bad Boys 2 on aivan hillitön elokuva ja kestää loputtomasti katseluja – ainakin jos sitä lukee vähän vastakarvaan.