Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Merkitty: anteeksipyytelemätöntä suomalaista kauhuelokuvaa 1980-luvulta, pääosassa Satu Silvo

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 20.10.2011 07:58

Suomessa ei ole tehty kuin kourallinen kauhuelokuvia. Vuonna 1984 valmistunut, Ismo Sajakorven Mainos-TV:lle kirjoittama ja ohjaama Merkitty on jäänyt monien sen aikanaan nähneiden mieleen.

Merkitty nähdään ensi viikolla ensimmäistä kertaa 27 vuoteen, kun se on valittu Night Visions -festivaalin ohjelmaan. Käsittääkseni uutta televisionäytöstäkin on harkittu, mutta ei lähiaikoina.

Sain mahdollisuuden katsoa Merkitty etukäteen, ja se ylitti odotukset.

Merkitystä (tässä NV:n komea traileri) tekee poikkeuksellisen jo lähtökohta, se, että tyylilajina on rohkeasti kauhu. Se ei fuskaa väittämällä olevansa psykologinen trilleri tai jotain muuta salonkikelpoista. Tunnin mainostelevisio-ohjelmapaikalle tehtynä se ei täytä pitkän elokuvan mittaa, mutta sisältö on silti tuhti. Sajakorpi on selvästi nauttinut tekemisestä täysin siemauksin, ja näyttelijät ovat ottaneet haasteen vastaan.

Mitään ei lyödä leikiksi, huumoria on vain ripaus.

Elokuvan alussa prostituoitu, neiti Auer (Satu Silvo, tuolloin vielä Teak:in opiskelija), pyrkii uuteen elämään, mutta pelottava sutenööri (Esko Nikkari) juonii suunnitelman tyhjäksi. Auer tekee itsemurhan. Spiritismi-istuntoon osallistumisesta alkanut yliluonnollinen painajainen ei kuitenkaan pääty kuolemaan, vaan alkaa vaikuttaa myös lääkäri Penttilän (Eero Melasniemi) unissa – ja arjessa, kun Auer katoaa ruumishuoneelta.

Merkitty on lajityypille uskollisesti aidosti makaaberi ja haluaa pelotella suorasukaisella tavalla, joka on kestänyt aikaa. Se on ennen kaikkea hieno tyyliharjoitelma. Sajakorvella on vahva genren taju. Hän saa vanhan Porvoonkin vaikuttamaan pelottavalta, goottilaisella kosketuksella.

Tarinan esikuvana on ollut ainakin Carnival of Souls, jota levitettiin Suomessa nimellä Helvetilliset. Vaikka itse juoni on kuivahko, lyhyestä kestosta johtuen, riittää Sajakorvella omia ideoita silti vaikka pitkän elokuvan tarpeiksi.

Tuotantoarvot ovat vähintäänkin kohdallaan. 1980-luvulla televisioelokuvakin sai maksaa paljon, eli sitä saatiin tehdä kunnon välinein ja huolella. Kuvauspaikkoja on enemmän kuin monessa tämän päivän pitkässä elokuvassa. Nosturien lisäksi on kuvattu helikopteristakin, ja kameranliikkeet ovat useassa kohtauksessa sangen monimutkaisia. Ulospano on täysin vertailukelpoinen tuon aikakauden suomalaisiin teatterielokuviin, melkeinpä sanoisin, että Merkityn eduksi.

Vielä vuonna 1984 ei Suomen televisiossa nähty kauhuelokuvia oikeastaan lainkaan. Ne olivat jotain paheksuttua ja epämääräistä, ehkä vaarallistakin. (Maikkarin Keskiviikon keskiyö -esityssarja Hammer-elokuvineen alkoi vasta seuraavana kesänä.) Merkitty oli siksi erikoisuus ja surrealistisine näkyineen varmasti joillekin katsojille järkytys. Tehoa lisää suomalaisuus, miljöön tuttuus. Sivurooleissa nähdään muun muassa Sajakorven Kivikasvot-kaveri Georg Dolivo, Hannele Lauri ja nuori Matti Pellonpää.

Hieman myöhemmin valmistunut televisiosarja Painajainen on Sajakorven tunnetumpi kauhugenren kanssa flirttaileva teos. Merkitty on kuitenkin sekä elokuvana että elokuvahistoriallisesti jännittävämpi.

Merkityn haluttiin olevan oikeasti pelottava ja aavemainen, ja sitä se edelleen on, korkeintaan lievin varauksin. Lähtisipä joku suomalainen elokuvantekijä tänä päivänä genren pariin samanlaisella itsevarmuudella.

Lisää aiheesta muualla: Ismo Sajakorven tuore haastattelu Night Visions-festivaalin sivuilla

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Sajakorven ”Painajaisen” muistan hyvin. Nuorempana se oli yksi pelottavimpia sarjoja mitä tuli nähtyä. Sarjan teho ei ainakaan ollut hävinnyt kun näin sen uusintana joskus ysärin puolivälissä.

Jossain pohjoisessa järjestettävässä IIK!-festarilla panostetaan Sajakorven tuotannossa laadun sijasta määrään. Ne esittää omissa bileissään koko Ismon tuotannon.

Heh. Voin kertoa, että jos esittäisimme koko Sajakorven tuotannon niin festivaali venyisi melko pitkäksi. Pelkästään miehen TV-sarjoista taitaisi kertyä jo satoja tunteja, ja vain murto-osalla niistä on mitään tekemistä kauhun kanssa.

IIK!!-festarilla nähdään Sajan varsinaisten kauhutöiden (Merkitty & Painajainen) lisäksi 70-luvun jännäriklassikko Soittorasia ja Kivikasvojen kauhuaiheinen musikaali Lepakkolinna.

– Antti / IIK!!

Näitä luetaan juuri nyt