Menestynyt Mielensäpahoittaja ja elokuvien laatutuki
Mielensäpahoittaja ei ole mielestäni Dome Karukosken parhaita elokuvia. En saanut siitä paljoa irti: koin sen hieman pitkäveteiseksi, koska runsas huumori oli makuuni aivan liian alleviivaavaa. Keskeinen sentimentaalinen tarinaosuus oli sinänsä taiten luotua paatosta ja Antti Litja teki roolissaan täydellistä työtä. Ei minun elokuvani, silti.
Eilen Mielensäpahoittajasta jätettiin hyvin poikkeuksellinen oikaisuvaatimus. Elokuva ei ollut saanut laatutukea Taiteen edistämiskeskuksen alaiselta toimikunnalta. Laatutukea oli myönnetty yhteensä 25 muulle pitkälle ja lyhyelle elokuvalle.
Karukoski ja Solar Filmsin toimitusjohtaja Jukka Helle vaativat elokuvalle jälkikäteen 50 000 euron laatutukea, samaa korkeinta myönnettyä summaa, jonka saivat He ovat paenneet ja Päin seinää.
Tapaus on mielenkiintoinen.
Jäikö Mielensäpahoittaja ilman laatutukea, koska se oli erittäin suosittu? Se sai lähes 500 000 katsojaa. Se on toiseksi suosituin viimeisen 25 vuoden aikana tehty elokuva, oikaisupyynnössäkin mainitaan.
Tuki myönnetään tuotantoyhtiölle. Oliko vika siinä? Pidetäänkö Solaria niin suurena, ettei se ansaitse tästä elokuvasta laatutukea?
Jos menestys on kriteeri, jolla laatutuki voidaan jättää antamatta, ollaan heikoilla jäillä. Sellainen asetelma nimenomaan luo vastakkainasetteluja, joista kaikki kärsivät.
”Viihteen” ja ”taiteen” välisen eron määrittely on perin hankalaa, yleensä suomalaisessa elokuvassa mahdotonta. Viimeiseksi sitä erottelua kaipaavat elokuvantekijät riippumatta siitä, oliko heidän viimeisin teoksensa lopulta hyvin suuren vai hyvin pienen yleisön elokuva. Kukaan tuskin haluaa julkisesti leimautua ainoastaan pienen yleisön ”taiteellisen” elokuvan tekijäksi – sen enempää kuin kukaan haluaa lokeroitua ei-taiteellisen ”viihteen” tekijäksi.
Vielä hankalammaksi kysymys perusteista muuttuu, kun katsotaan, miten Mielensäpahoittaja on otettu vastaan Suomessa ja maailmalla. Meillä kritiikit olivat suopeita, jotkut hyvinkin kehuvia. Tiedän, että jotkut kriitikot pitivät elokuvaa henkilökohtaisesti pettymyksenä – minäkin, totuttuani Karukoskelta erilaisiin aiheisiin ja toisenlaiseen tyyliin. Se kaikki on subjektiivista. Elokuvakritiikki on subjektiivista. Sen pitääkin olla.
Todennäköisesti useimmat kriitikotkin ovat samaa mieltä yhdestä asiasta: Mielensäpahoittaja on taitavasti tehty sellainen elokuva kuin se on.
Odotan Karukosken seuraavaa aivan yhtä paljon kuin aiemminkin olen odottanut, ja uskon, etten ole ainoa niidenkään parissa jotka kokivat, ettei tämä Mielensäpahoittaja ollut juuri heille tehty. Sellaisella logiikallahan laatutuesta päättävien pitäisi toimia: tuetaan niitä yhtiöitä, joilta laatua odotetaan ja jotka osoittavat siihen pyrkivänsä. Karukosken valinta Mielensäpahoittajan ohjaajaksi ja Litjan valinta näyttelijäksi olivat jo laatulupauksia Solarilta.
Objektiivisesti voidaan havaita, että Mielensäpahoittaja joka tapauksessa sai ammattilaisraadilta parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen Jussi-ehdokkuudet. Se myös voitti parhaan miespääosan Jussin.
Objektiivisesti voidaan myös havaita, että Mielensäpahoittaja pääsi Toronton elokuvajuhlien ohjelmistoon. Sinne pääsyyn on maailmanluokan seula, jota ei ainoastaan Karukosken aiemmilla näytöillä tai Tuomas Kyrön nimellä läpäistäisi. Toronto on yksi niin sanotuista A-luokan festivaaleista, niistä joiden esityssarjoihin sangen harvat suomalaiset ovat yltäneet.
Siksi pelkään, että Mielensäpahoittajan jääminen ilman laatutukea – kun 25 elokuvaa laatutuen saivat, mukaan lukien esimerkiksi höpsö lastenseikkailu Lomasankarit ja varsin kuivaksi mainittu dokumentti Sokurovin ääni – oli nimenomaan menestykseen perustuva ratkaisu. Ainoa vaihtoehto on, että päätös oli täysin mielivaltainen.
Mutta olisivatko Mielensäpahoittajan tekijät tyytyneet vähempään kuin täyteen 50 000 euron laatutukeen? Sitäkään emme nyt todennäköisesti tule tietämään.
Keskustelu lienee vasta alussa. Helsingin Sanomien jutussa esitettiin kysymyksiä toimikunnan jääviydestä. Karukoski julkaisi oikaisupyynnön Facebook-seinällään ja ohjaaja Peter Lindholm ehti jo kommentoida, että hän on ollut toimikunnassa, ja että jääviyspykälä ei tosiaan toimi.
Jotkut taas moittivat Karukoskea siitä, että oikaisupyyntö on tehty. Ei saisi kyseenalaistaa – jos menestyy.