Mene katsomaan Eden

Suomalaisia elokuvia ei yleensä tuoda kesäkaudella teatteriensi-iltaan. Siihen on pari syytä. Suomalaiset eivät käy kesällä elokuvissa kovinkaan innokkaasti. Parisenkymmentä vuotta sitten suuri osa Helsinginkin elokuvateattereista meni juhannuksesta muutaman viikon kesätauolle.

Nykyään teatterit vetävät paremmin kesälläkin. Kehitystä on kiihdyttänyt globaali yhdenmukaistuminen: Yhdysvalloissa kesä on elokuvan ykkössesonki.

Se toinen syy liittyy akuutisti säähän. Jos ensi-iltaviikolle sattuu huippukelit, elokuvateattereihin ei tosiaankaan ole tunkua. (Tässä on hauska epäkorrelaatio: yksi syy siihen, että kesästä tuli Yhdysvalloissa se supersesonki, on elokuvateatterien ilmastointi. Siellä elokuvasali oli joskus kymmeniä vuosia sitten, kauan ennen ostoskeskusbuumia se harvinainen paikka, jossa saattoi vähän jäähdytellä helteellä.)

Ulla Heikkilän esikoiselokuva Eden tuli ensi-iltaan reilu viikko sitten. Oli rohkeaa tuoda kotimainen ensi-ilta viikonloppuun ennen koulujen alkua, siis kesäkaudelle. Tuotantoyhtiö Tekele ja levitysyhtiö Nordisk ottivat ehkä riskin, mutta hyvin kunnioitettavan riskin. (Ajankohta oli valittu ennen koronaa.)

Eden oli ensimmäinen isompi kotimainen ensi-ilta sen jälkeen, kun elokuvateatterit avautuivat. Koronatilanteen vuoksi katsojaluvut ovat olleet melko maltillisia koko kesän, mutta se toki johtuu myös uuden Hollywood-viihteen eli sen kesän peruskaman puutteesta.