Markus Selin vastaan Finnkino - taustalla ahneus
Epätavallinen riita: Markus Selin on ilmoittanut elokuvateatteriketju Finnkinolle, että Luokkakokous 2:n edessä ei saa esittää mainoksia. Muiden elokuvien trailereita saa ajaa, mutta mainoksia ei. Vaatimus koskee nimenomaan markkinajohtaja Finnkinoa, jolla on Suomessa noin 70 prosentin osuus elokuvateatterien kävijöistä ja ymmärtääkseni selkeästi korkeampi osuus elokuvateatterialan liikevaihdosta. Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa Finnkinolla on yli 95 prosentin markkinaosuus.
Luokkakokouksien tuotantoyhtiö Solar Films on Helsingin Sanomien mukaan neuvotellut Finnkinon kanssa siitä, että he saisivat osuuden elokuvan alussa esitettävien mainosten tuloista. Finnkino ei ole tähän taipunut.
Selin vaatimus ei oletettavasti vaikuta millään tavalla Luokkakokous 2:n esittämiseen. Sitä oletettavasti esitetään juuri kuten olisi muutenkin esitetty. Finnkinolla on menestyselokuvien alussa noin parikymmenen minuutin mainos- ja traileriputki.
Olennaisempaa on, että Selin halusi tuoda asian julkisuuteen.
Mistä on kyse?
Elokuvien levittäjät ja suomalaistuottajat ovat pitkään harmitelleet Finnkinon sanelupolitiikkaa. On esimerkiksi iso kysymys, miten elokuvia mainostetaan elokuvateattereissa. Aikoinaan tämä aulamainonta oli pitkälti elokuvateatterien omaa markkinointitoimintaa, mutta nykyään Finnkinolla ajatellaan, että sisältöä markkinoikoot ne, jotka sitä tarjoavat.
Asteittain Finnkino poisti elokuvateattereistaan elokuvien julistepaikkoja. Tennispalatsin ulkoseinille perinteisten julistekaappien tilalle tuli Finnkinon oheismyyntituotteiden, popcornin ja muun mussutettavan mainoksia.
Popcorneissa ja limsoissa on paljon parempi kate kuin itse leffalipussa, eikä siinä mitään, mutta onhan se hassua, jos Finnkino haluaa brändätä monisalielokuvateatterinsa isoiksi nakkikioskeiksi, joissa näytetään vähän leffojakin.
Kina ei liity oheismyyntiin, vaan mainontaan. Jos elokuvien levittäjät haluavat mainostaa leffojaan Finnkinon teattereissa, joissa niitä näytetään, heidän pitää maksaa. Jokainen tarramainos Kinopalatsin lattiassa tai iso ulkomainos Tennispalatsin katolla on maksettu mainospaikka. Mitään näkyvyyttä ei Finnkinon elokuvateattereissa enää saa ilmaiseksi.
Uudistetussa Tennispalatsissa on suuria digimainostauluja, jotka ovat olleet välillä pimeänä. Syyksi olen kuullut sen, että mainostaminen on hinnoiteltu niin kalliiksi, ettei kukaan halua siitä maksaa.
Vaikka Finnkinon myynti- ja markkinointijohtaja Kalle Peltola ihmettelee Hesarin jutussa, miksi Solar Filmsin vaatimus kohdistuu johtavaan teatteriketjuun, hän kyllä tietää, mistä on kyse: kukaan ei ole ollut niin hankala levittäjille ja tuottajille kuin juuri Finnkino.
Samaan aikaan kun Finnkinon on tehnyt markkinoinnista yhä kalliimpaa, se on myös tiettävästi korottanut prosenttiosuuttaan leffalipuista. Nämä ns. filmivuokrasopimukset ovat teatterien ja levittäjien välisiä liikesalaisuuksia, eikä niistä hirveästi hiiskuta. Tämän tuloksena oli muutama vuosi sitten joka tapauksessa kriisi, jossa amerikkalaisyhtiö uhkasi jättää Spider-Man 2:n tyystin pois Finnkinolta, jolloin sitä ei olisi esitetty Suomen suurimmissa kaupungeissa muuten kuin joillain pienillä valkokankailla.
Entä mitä väliä tällä kaikella on katsojan näkökulmasta? Ainakin jo toteutunut seikka, että vain suurimpia elokuvia mainostetaan monisaliteattereissa. Jos niitä pienempiä ja kunnianhimoisempia ei ole varaa markkinoida, ne saavat luonnollisesti aina vähemmän katsojia. Aiemmin Finnkinollakin eri teatterien päälliköt päättivät, mitä julisteita laitetaan esille. Totta kai oli kyse rahan tekemisestä, mutta tervettä järkeä käytettiin siinä, että erilaiset elokuvat saivat näkyvyyttä. Monipuolisuus on tärkeää, yleisöjä on erilaisia.
Hollywood-studioilla ja Luokkakokousten tekijöillä ei ole suurta hätää. Se, että juuri Selin Finnkinon ahneudesta ärähtää, kertoo että hänellä on kanttia ja varaa. Kyse ei ole niinkään halusta päästä nimenomaan osingolle mainostuloista, vaan puolien pitämisestä, kun toinen osapuoli aina vaan kiristää ruuvia.
Eikä joku Spider-Man 2 tietenkään kuulosta suurelta menetykseltä, mutta asiaan liittyen Sonyn Wikileaks-vuodetuista meileistä löytyy mielenkiintoinen sähköposti. Siinä eräs Hollywood-studion päättäjä toteaa, että mikäli homma menee näin vaikeaksi, yhtä hyvin Sony voisi lopettaa kaikkien leffojensa levittämisen Suomessa, sillä markkina-alue on heidän näkökulmastaan mitätön.
Lopulta kyse on kulttuuripolitiikasta. Vaikka elokuvalevittäjät päättävät, mitä Finnkinon esitettäväksi tarjoavat, tämäkin riita muistuttaa, että sektoriaan hallitseva Finnkino voi myös ohjata markkinoita. Elokuva on se, mikä katsojat Finnkinon saliin tuo, mutta käytännön monopolia vastaan on vaikea nousta.