Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Mandartien tuomio, suomalaisten elokuvien rahoitus ja elokuva-alan kiinnostavuus mediassa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 19.1.2011 14:06

Jos tavallinen, harvojen tuntema liikemies joutuu petoksesta linnaan, ei se ihmeempi uutinen ole. Mutta jos kyseessä on elokuvatuottaja, se on iso uutinen.

Pamela ja Pekka Mandartin tuomiot nousivat Hesarin nettisivuillakin ykkösuutiseksi, vaikka harva oli Mandartien nimeä kuullut ennen kuin taloussotkuista ryhdyttiin mediassa vuosi sitten puhumaan. Toki moni oli nähnyt heidän tuotantojaan (Keisarikunta) tai Pekan ohjaaman Going to Kansas Cityn. Ainakin telkkarista.

Tuomiosta: jos syytä on, niin kyllä pitääkin rankaista.

Elokuva-alaa on helppo riepotella ja usein väärin perustein. Naristaan, kuinka suomalaiset elokuvantekijät saavat suuria tukia ja tekevät huonoja elokuvia toisilleen. Naristaan, kuinka he elävät meidän verovaroillamme, jne.

Sehän on puhetta asian vierestä, sillä Suomen elokuvasäätiö jakaa Veikkauksen rahoja, ei verovaroja. Ja viime vuoden kotimaisten huikeat katsojaluvut osoittavat, että elokuvista myös todella pidetään.

Rosvoilu tietysti vie julkisilla varoilla tuetun alan uskottavuutta. Ei esimerkiksi semmoinen peli vetele, että rakennetaan kallis mökki ja kirjataan kulut tekeillä olevan elokuvan tuotantokustannuksiksi.

Se tiedetään alallakin: kukaan ei ole lähtenyt Mandarteja julkisuudessa puolustamaan.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Mandarteista en ole kuullutkaan, jtoten en voi ottaa kantaa kuin vain yleisesti.Erilaiset taitelijat esiintyvät kernaasti medioissa uhreina, kun heille on mätkitty niin hirveästi veroja ja ollaan ulosotossa varattomia. Kurin palauttamiseksi on hyvä, että verottaja iskisi taitelijoihin entistä hanakammin. Monillahan on aivan käsittämättömät tulot, mutta raha ei tee vain pesää. Moni tekeytyy niin suureksi taitelijaksi, ettei anna veroilmoituksiaan eikä välitä yhteiskunnan velvollisuuksistaan. Sitten nämä samat loiset esiintyvät erilaisissa valtion tilaisuuksissa. Jos ei ole maksanut verojaan tai on ulosoton asiakas, ei saisi olla mitään asiaa yhteiskunnan tilaisuuksiin. Mediakin voisi ottaa toisen kannan ja todeta, että mitä kehtaavat ruikuttaa ja olla antamatta minkäänlaista palstatilaa, koska jutut ovat aina ilmaista mainosta. Boikottiin vain pinnarit ja ulosottomieheltä listat ja palkinnot suoraan ulosottomiehen tilille.

”Se tiedetään alallakin: kukaan ei ole lähtenyt Mandarteja julkisuudessa puolustamaan.”
– Tiedän, ettei edes yksityisesti.

Jos rahaa on käytetty vääriin tarkoituksiin, miksi sitä pitäisi puolustaa?

Sen sijaan hattua voi nostaa sille, että Going To Kansas Cityllä, Unnalla ja Nuukilla ja Keisarikunnalla on yritetty tehdy jotain uutta ja erilaista, vaikka siinä on vaihtelevasti onnistuttu. Voihan ajatella niin, että ilman Unnaa ja Nuukia ehkä Saara Cantell ei olisi osannut kypysä tekemään Kohtaamisia.

Jos ei tunne Mandartia nimeltä, ei ole ollut elokuva-alan liepeilläkään kovin pitkään. Myös teatteritausta.

Elokuva-ala houkuttelee aina koijareita ja täysverisiä konniakin. Kuinkahan monta kuuluisaa Hollywood-leffaa on tehty järjestäytyneen rikollisuuden avulla?

Epäilemättä Mandarteilla menivät omat ja muiden rahat sekaisin, mutta kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta ehdotonta?

Tapostakaan ei saa aina niin kovaa tuomiota. Raiskauksesta puhumattakaan.

Aivan! Hätkähdyttävän pitkä vankilatuomio, suhteessa vakavampiin henkirikoksiin.

Suomessa raharikoksista saa aina kovemmat tuomiot verrattuna henkirikoksiin ja raiskaistuomioihin.

Ongelma onkin henririkoksien rangaistusten lievyys. Petos on mielestäni pienempi synti kuin toisen ihmisen raiskaus. Petos syntyy ahneudesta.

Oletan kaikilla aloilla olevan konnia, joten ei tämä tule yllätyksenä. Arkadianmäelläkin on runsaasti puhtoisia konnia, jotka esiintyvät julkisuudessa uhreina.