Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Maailman parhaat elokuvat, osa 3: Citizen Kane ei ole enää suurin, vaan Vertigo

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 1.8.2012 18:37

Puolen vuosisadan ajan maailman ”virallisesti” paras elokuva oli Orson Wellesin esikoisohjaus Citizen Kane. Hyvät lukijat: eipä ole enää. Brittiläisen elokuvalehden Sight & Soundin järjestämässä ammattilaisten jättiäänestyksessä ykköseksi tuli Vertigo, Alfred Hitchcockin freudilainen jännityselokuva.

Hyvä näin.

Vertigo on ainakin huimempi elokuva.

S&S:ää kustantavan British Film Instituten nettisivut kaatuivat tulosten julkistamisen yhteydessä, mutta uutinen on käsitelty laajasti BBC:n sivuilla.

Citizen Kane on ollut S&S:n ja sen edeltäjän Monthly Film Bulletinin kymmenen vuoden välein tehtävän äänestyksen ykkönen vuodesta 1962.

Nyt Vertigo voitti yhteisäänillä, mutta tarjolla ovat myös erilliset kriitikoiden ja elokuvantekijöiden äänistä kootut top 10-listat. Ohjaajien ykkönen tuleekin Japanista.

Kriitikot: Vertigo (Hitchcock, 1958), Citizen Kane (Welles, 1941), Tokyo Story (Ozu, 1953), Pelin säännöt (Renoir, 1939), Auringonnousu (Murnau, 1927), 2001: Avaruusseikkailu (Kubrick, 1968), Etsijät (Ford, 1956), Mies ja elokuvakamera (Vertov, 1929), Jean d’Arcin kärsimys (Dreyer, 1927), 8 ½ (Fellini, 1963).

Ohjaajat: Tokyo Story (Ozu, 1953), 2001: Avaruusseikkailu (Kubrick, 1968) & Citizen Kane (Welles, 1941), 8 ½ (Fellini, 1963), Taksikuski (Scorsese, 1980), Ilmestyskirja nyt (Coppola, 1979), Kummisetä (Coppola, 1972) & Vertigo (Hitchcock, 1958), Peili (Tarkovski, 1974), Polkupyörävaras (De Sica, 1948).

Aika erilaiset listat – ja jos saan sanoa, oma makuni kallistuu enemmän tuonne tekijäpuolen ehkä hieman populaarimpaan suuntaan.

Hyvät lukijat: mitä mieltä valinnoista?

Aiemmat blogimerkintäni aiheesta: omat suosikkini ja miten parhaat valitaan.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Valituista leffoista ainoat jotka eivät itselleni täysillä toimineet ovat Etsijät sekä Mies ja elokuvakamera, mutta kyllähän nekin ovat paikkansa ansainneet. Muuten on kyllä erinomaisia valintoja.

Oma top 10 voisi tällä hetkellä näyttää nopeasti tehtynä vaikka tältä:
Aguirre, der Zorn Gottes (Werner Herzog, 1971)
Sátántangó (Béla Tarr, 1994)
2001: A Space Odyssey (Stanley Kubrick, 1968)
Stalker (Andrei Tarkovski, 1979)
Harakiri (Masaki Kobayashi, 1962)
Rashomon (Akira Kurosawa, 1950)
Come and See (Elem Klimov, 1985)
Possession (Andrzej Żuławski, 1981)
La passion de Jeanne d’Arc (Carl Theodor Dreyer, 1928)
Sweet Movie (Dusan Makavejev, 1974)

Ainakin Kurosawalta, Kubrickilta ja Tarkovskilta löytyisi useampikin ehdokas.

Kovin, kovin vaikea Top kymppiin on näköjään uudempien leffojen kavuta.

Jostain syystä en ole koskaan lämmennyt Tarkovskille ja sekä Vertov että Dreyer on minulla näkemäti, Se onkin listauksien hyvä puoli, että voi yrittää ottaa selvää ”mikä tässä nyt on sitten niin hienoa” eli paikata edes joitain aukkoja elokuvahistoriallisessa sivistyksessä.

Kovin vähän listalle mahtuu eurooppalaista elokuvaa, vaikka moni ohjaajista onkin vanhalla mantereella syntynyt. Vielä vähemmän mahtuu 1950-luvun jälkeistä eurooppalaista elokuvaa. Listaaminen on turhaa, mutta myös hauskaa. Itse ehkä valitsisin tänään näin:

Madame de… (1953)
The Innocents (1960)
Pierrot le fou (1967)
Holy Mountain (1973)
Don’t Look Now (1973)
Days of Heaven (1978)
The Shining (1980)
Blue Velvet (1986)
They Live (1988)
Chungking Express (1994)

Mukaviahan tällaiset listat ovat ja onneksi edes muutama elokuva vaihtui vuosikymmenen takaiseen äänestykseen verrattuna. Itse en täysin lämpene sen enempää Fellinin 8½:lle kuin Renoirin Pelin säännöillekään, vaikka hienoja elokuvia ovatkin. Kolmen mykkäelokuvan mahtuminen kärkikymmenikköön lämmittää, samoin Dreyerin Gertrudin kipuaminen viidenkymmenen parhaan elokuvan joukkoon. Listataan nyt sitten omatkin suosikit:

Greed (Erich von Stroheim, 1925)
The Kid (Charles Chaplin, 1921)
Rio Bravo (Howard Hawks, 1959)
Sunrise (F. W. Murnau, 1927)
The Exorcist (William Friedkin, 1973)
Raging Bull (Martin Scorsese, 1980)
Partie de campagne (Jean Renoir, 1936)
There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, 2007)
La passion de Jeanne d’Arc (Carl Th. Dreyer, 1928)
The Searchers (John Ford, 1956)

Hyvä lista. Ainoastaan tuo Etsijät on sellainen, jonka suuruus ei ole minulle auennut, vaikka ihan hyvä länkkäri onkin. Täytynee katsoa uudestaan joskus. Edelliseltä S&S-listalta Laulavat sadepisarat oli sellainen, jonka paikkaa top10:ssä en ymmärtänyt, vaikka ihan hyvä leffa sekin. Oma listani, jonka laadin viime viikolla näyttää aakkosjärjestyksessä tältä:

-2001: Avaruusseikkailu (Stanley Kubrick, USA/UK 1968)
-8½ (Federico Fellini, Italia 1963)
-Arrebato (Iván Zulueta, Espanja 1980)
-Blade Runner – director’s cut (Ridley Scott, USA 1982/1992)
-Hitler, elokuva Saksasta (Hans-Jürgen Syberberg, Länsi-Saksa/Ranska/UK 1977)
-Mulholland Drive (David Lynch, USA/Ranska 2001)
-Performance (Donald Cammell & Nicolas Roeg, UK 1970)
-Solaris (Andrei Tarkovski, Neuvostoliitto 1972)
-Vertigo (Alfred Hitchcock, USA 1958)
-Viime vuonna Marienbadissa (Alain Resnais, Ranska/Italia 1961)

Valittu sen mukaan mitkä elokuvat on olleet vaikuttavampia jollain subjektiivisella mittarilla mitattuna.

Hienoja listoja – näillä ovatkin sopivasti ne kaikki 10-15 elokuvaa, joita myös koetin kovasti omaan topkymppiini sovittaa, mutta eivät sitten mahtuneet (paitsi Barry Lyndon ja Taistelu Algeriasta).

Ajomies (Sjöström, 1921)
Picasso – arvoitus (Clouzot, 1956)
Lääninherra Sansho (Mizoguchi, 1954)
Paljain jaloin läpi helvetin I, II, III (Kobayashi, 1959/61)
V niinkuin väärennös (Welles, 1972)
Cría cuervos… korppi sylissä (Saura, 1976)
Paris, Texas (Wenders, 1984)
Akira Kurosawa (Marker, 1985)
A Brighter Summer Day (Yang, 1991)
Crumb (Zwigoff, 1994)

Näitä luetaan juuri nyt