Maailman huonoin elokuvaohjaaja lopetti ja ryhtyi ravintolanpitäjäksi

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Uwe Boll pyörittää nyt ravintolaa Vancouverissa. Hän on vasta 51-vuotias, mutta takana on peräti 30 pitkää elokuvaa tuottajana ja ohjaajana.

Niissä on näytellyt suuria, Oscar-palkittujakin tähtiä: Ben Kingsley, Elisabeth Moss, Jason Statham, Leelee Sobieski Michelle Rodriguez, J.K. Simmons, Christian Slater, John Rhys-Davies, Burt Reynolds, Ray Liotta, Michael Madsen, Billy Zane, Kristanna Loken ja niin edelleen. Saksan suurimpiin tähtiin kuuluva Til Schweiger on tehnyt pääosan Far Cryssa, jossa nähtiin jopa Antony Bourdain.

Peliaiheita ja erilaisia väkivalta ongelmanratkaisuna -halpiksia ohjannutta Bollia on usein kutsuttu aikansa huonoimmaksi elokuvantekijäksi. Väite ei perustu vain ilkeyteen.

Jonkin aikaa Bollilla oli hyvä bisnes. Rahoitukset järjestyivät, osin ilmeisesti saksalaisen verotusporsaanreiän vuoksi. Elokuvat päätyivät dvd-levitykseen ympäri maailmaa, jotkut valkokankaillekin. Isoja tähtiä hän sai buukattua lähettämällä viime hetkellä hyväpalkkaisia roolitarjouksia, ja aina jollain oli viikko pari aikaa muiden leffojen välissä sekä sen verran ahneutta, ettei Bollin mainekaan haitannut. (Kysyin aikoinaan Ben Kingsleylta Bollista. Kingsley ei pitänyt kysymyksestä alkuunkaan.)

Tuntui, että ennen kaikkea Boll halusi huomiota.

Ensimmäisen kerran tapasin hänet Postal-elokuvan markettinäytöksessä Cannesissa. Elokuvan alku viivästyi, kun ohjaaja halusi puhua ja selittää ja kehua itseään ja haukkua sen vuoden Cannesin nimekkäitä vieraita sekä joukon Hollywood-tähtiä ja tuottajia. Hän oli henkilönä ystävällinen, vaikka solvasi George Clooneyta ja muita kekseliäin sanakääntein mutta vähin villoin.

Haastattelin Bollia viimeksi kuusi vuotta sitten Berliinissä hänen keskitysleirielokuvansa Auschwitz tiimoilta. Siinä vaiheessa kultavuodet olivat jo ohi. Ohjaaja-tuottaja haki otsikoita ja rahaa tekemällä näennäisen ahdistavan, mutta sisällöltään yhdentekevän elokuvan, jonka pointti oli muka muistuttaa, miten hirveä oli holokausti. Boll korosti, ettei kukaan ennen häntä ollut näyttänyt todellisuutta näin aidosti.

Jos elokuva jostain kertoi, niin äärimmäisestä opportunismista. Boll rakensi elokuvansa maailmanensi-illasta ohjelmanumeroa, jossa paljon olennaisempaa näytti olevan virallisen Berlinale-ohjelmiston näennäinen Boll-vastaisuus kuin itse teos. (Boll teki myös elokuvan Darfurista, sekä farssin jossa tapetaan Wall Streetin pankkiväkeä talouskriisin jälkeen.)

Nyt Boll on lopettanut elokuvanteon ja antoi toki haastattelun Vanity Fair -lehdelle. Otsikko Game Over, Uwe Boll viittaa moskamogulin pääbisnekseen eli pelien elokuvaversioihin. Bollin aggressiivista ja erittäin vulgaaria julkisuuden hallintaa (tai yrityksiä siihen) verrataan jutussa Donald Trumpiin. Elokuvaohjaaminen vaikuttaisi olevan hänelle vihanhallintaa, siinä siteerataan Variety-lehteä.

Juttu on mahtavaa luettavaa.

Bollin poika on Walter. Walter Whiten mukaan.

Bollin isä oli urheilusankari, joka huusi paljon.

Boll uskoo (tai väittää uskovansa) elokuviensa olevan hyviä. Silti hän koki tekevänsä ”kaupallista roskaa”, elokuvia ”kiimaisille teinipojille”.

Alone in the Darkin kuvausten alkaessa kukaan ei tiennyt, mitä seitsemästä käsikirjoitusversiosta nyt ryhdytään seuraamaan.

Bollin rahoittajat olivat ”lähinnä hammaslääkäreitä, jotka eivät katso itse elokuvia”.

House of the Dead, Alone in the Dark ja BloodRayne tuottivat rahaa, enemmän kuin oli toivottukaan. Siksi Boll saattoi jatkaa. Ne tuottivat, koska ne tehtiin niin halvalla. (Julkistetut budjettiluvut lienevät siis puhdasta vedätystä.)

Bollin viimeiseksi ohjaukseksi on jäämässä kymmenessä päivässä kuvattu Rampage: President Down. Se on tekijänsä mukaan kuin Richard Linklaterin Boyhood, mutta kertoo terroristista. Hyvä spin, mutta en usko, että tulen eeposta katsoneeksi.

Kaiken takana on elokuvahullu, jolla oli suuria unelmia menestyksestä.

Jutussa muistutaan, että Boll on tehnyt ennen pelileffauransa kiihtymistä yhden elokuvan, jossa näkyy aitoa kunnianhimoa ja jossa on kauniita, taiteellisia kohtauksia. Sen, jossa Elisabeth Moss näytteli ennen varsinaista läpimurtoaan. Elokuvan nimi on Hearts of America. Se sai valmistuessaan hyviäkin arvioita. Siinä nähtiin vilpittömyyttä.

Aihe? Koulusurmat Amerikassa.