Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Lukas Moodysson: Cat Powerin biisin käyttö oli sattumaa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 9.4.2009 07:10

Lukas Moodyssonin uutta Mammuttia katsoessa iskee déjà vu-tunne kaikille My Blueberry Nightsin nähneille. Onpa tuttu tämä toistuvasti soiva, kaunis pianovetoinen pop-biisi.

Kaikki Wong Kar-wain toissavuotisen My Blueberry Nightsin nähneet varmasti muistavat Cat Powerin biisin The Greatest. Indie-popin ystäville se on tuttu myös Powerin eli Chan Marshallin samannnimiseltä levyltä vuodelta 2006.

Kappale soi Wongin elokuvassa niin mieleenpainuvasti, että sen väistämättä yhdistää yhä sen tunnelmiin ja kuviin, Norah Jonesin ja Jude Law’n romanssiin. Harvoinpa yhtä popbiisiä käytetään niin voimakkaana elementtinä elokuvassa.

Siksi tuntuu kummalliselta, että myös Mammutissa samalle kappaleelle on annettu erityisen paljon tilaa ja merkitystä. Elokuvassa on kohtaus yölennolla Yhdysvalloista Kaakkois-Aasiaan, ja The Greatestin soidessa aamuhämärän tunnelmissa harhailevat ajatukset Wongin elokuvaan.

Kysyin asiasta Helsingissa taannoin vierailleelta Moodyssonilta, jota utelu selvästi kiusasi.

”Äh. Kuulin Wong Kar-waista vasta jälkikäteen”, ohjaaja sanoi.

Hän ei ollut nähnyt My Blueberry Nightsia.

”Yhteys ei ollut tarkoituksellinen. The Greatestissa on väkevä menetyksen elämys, tunne siitä että on kadottanut jotain, ja se sopi (Gael Garcia Bernalin roolihahmolle) Leolle niin hyvin. Että olet kerran tuntenut olevasti suurenmoinen ja että maailma on sinulle avoin. Elämän virta on muuttanut sen kaiken. Mutta haikailet sen perään.”

Tismalleen samaa biisi merkitsi Wonginkin elokuvassa.

Tänään (9.4.) ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä on Moodysson-juttuni, jossa ohjaaja kertoo muista musiikkivalinnoistaan (Ladytronin yhtä tuhti käyttö), Mammutin ristiriitaisesta vastaanotosta, siitä kuinka hän samastuu Leoon ja siitä, mitä optimismi hänelle merkitsee.

Mammutti saa ensi-iltansa 17.4. Moodyssonin aiempia elokuvia esitetään KAVA:n esityssarjassa Orionissa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Hei Kalleee,

tunnistin kyllä biisin jotenkin tutuksi, mutta en kyllä yhdistänyt My Blueberry Nightsiin. En edes muistanut että sama biisi molemmissa leffoissa. Eli eipä haitannut mua ainakaan. Turha tehdä kärpäsestä härkästä. Moodyssonin leffa toimii! Ladytron paukkuu hyvin!

Eipä siitä mihinkään pääse, että The Greatest on upea biisi ja siihen tiivistyy tietynlainen tunnelma… en pitäisi erityisen ihmeellisenä tai mitenkään harmillisena, että se esiintyy kahden leffan samantyyppisissä kohtauksissa.

Olisi muuten hauska tietää missä määrin (jos jossain määrin) The Greatest perustuu Henry Mancinin Breakfast at Tiffany’s:ssa soineeseen Moon Riveriin. Korvakuulolta voisi sanoa sointurakenteen olevan sama ja Moon Riverin hallitseva teema soi The Greatestin taustalla jousin soitettuna. Itse asiassa tuo soundi on juuri se, joka itselleni aiheuttaa vahvan melankolian ja menetyksen tunteen.