Lopettaako Yle kansainvälisten dokumenttien tuotannon?
Pirjo Honkasalon uusi dokumenttielokuva Ito – kilvoittelijan päiväkirja tuli kaksi viikkoa sitten elokuvateattereihin. Suomen Kuvalehden haastattelussa Honkasalo esitti rajuja epäilyksiä Ylen dokumenttituotannon kriteerien muutoksesta.
”Huhun mukaan Yleisradio lakkaa rahoittamasta dokumentteja, jotka eivät tapahdu Suomessa. Siihen kyllä loppuisi mun tekeminen. Katson, että suomalaisuus on korvien välissä eikä jalkojen alla”, Honkasalo kertoi Lauri Lehtiselle.
Ylen osatuottamat dokumentit ovat olleet kansainvälisesti erittäin merkittäviä. Listalla on kaikkea tanskalaisesta Armadillosta alkaen vaikkapa Moro no Brasiliin.
Tulossa on ihan kotimaisin voiminkin kiinnostavia elokuvia Viru-hotellin historiasta Puolan solidaarisuusliikkeen kartoitukseen.
Kysyin Suomen dokkariauktoriteetilta, Ylen Dokumenttiprojektin tuottajalta Iikka Vehkalahdelta, onko huhuissa totuusperää.
”Huhut ovat liiloiteltuja. Kyllä Honksunkin olisi pitänyt se tietää. Dokumenttifestivaali IDFAn foorumissa, jonne on hyväksytty ennätysmäärä suomalaisdokumentteja, kuudesta Dokumenttiprojektin jutusta kaksi on sellaisia, jotka kuvataan ulkomailla, Marokossa ja USA:ssa”, Vehkalahti kertoi.
”Toinen juttu on, että kehitysmaista tulee niin paljon erinomaisia ohjaajia, että turismidokkarin aika on ohi. Tämä ei koske Honkasaloa, mutta aika montaa muuta projektia. Ja on kyllä niin, että elokuvatarjonta ja dokkaripuoli ovat Ylessäkin pirun USA- ja Eurooppa-keskeistä. Siksi meillä on Kolmas ulottuvuus -hanke, jossa Dokumenttiprojekti laittaa nettialustalle maailman parhaita ’meidän’ maailman ulkopuolisia dokkareita.”
Siis ei syytä huoleen: Ylen kriteerit eivät muutu radikaalisti.
Ja jos Ito kiinnostaa valkokankaalta nähtynä, se kannattaa käydä katsomassa, kun se vielä pyörii. Ei mene Helsingissä enää pitkään, arvaan, tuskin kauan muuallakaan. Erittäin korkealaatuisen taidedokumentin tie leffateattereissa on kivikkoinen ja lyhyt, mutta sitäkin kunniallisempi. For those who know.