Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Loose Change on vuoden televisiomunaus

Blogit Kuvien takaa 11.9.2008 10:55
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

En tiedä, mikä voisi olla vuoden 2008 merkittävin televisioesitys, mutta typerin temppu tehdään tänään Nelosen Jim-kanavalla kello 21. On syyskuun 11. päivän terrori-iskun vuosipäivä, ja sen kunniaksi Jim esittää vastenmielisen salaliitto-”dokumentin” Loose Change.

Loose Change on suosittu ja siitä on keskusteltu internetissä valtavasti. Ainakin vielä vuosi sitten se oli katsotuin vain netissä levitetty elokuva. Sen ovat nähneet joka tapauksessa jo kymmenet miljoonat. Parin vuoden ajan on katsottavissa ollut myös jonkun harrastelijan suomeksi tekstittämä versio – vuosi sitten Google Videon katsojalaskuri näytti sen kohdalla 130 000:ta, nyt laskuria ei ole.

Loose Change on muutaman amerikkalaisopiskelijan kokoama, dokumentiksi kutsuttu ja sellaisena Jimilläkin esitettävä tekele, johon on koottu erilaisia lentokonekaappauksiin ja WTC-tornien romahtamiseen liittyviä kysymyksiä. Epäselviksi jääneitä seikkoja on liioiteltu, ja etualalle nostetaan kaikki mahdolliset pikkuasiat, jotka sopivasti ja valikoiden yhdisteltyinä voisivat viitata siihen, ettei kyseessä ollutkaan al-Qaidan isku. Toisin sanoen Loose Change antaa ymmärtää, että USA:n hallitus itse lavasti tapahtumat.

Satutuokio on totetutettu niin, että se näyttää etenkin nuoren yleisön silmissä houkuttelevalta. Siksi niin monet uskovat Loose Changeen – se on rennompi kuin jäykkä uutislähetys, ja USA:n hallitusta kritisoivaan salaliittoteoriaan on hauskempi uskoa kuin ikävään totuuteen terrorismista.

Loose Change on täyspäiselle aikuiselle vähän rasittava kokemus. On vaikea kestää edes kertojaa, joka heittää makeilevia tai mahtailevia sivuhuomautuksia tyyliin ”ette usko vai”, ”tähän ette ole valmistautuneet” ja ”aina vaan paranee”.

Asiantuntijoita ei juurikaan ole haastateltu, vaan aineisto on koottu netistä – tärkein työkalu on ollut Google, toiseksi tärkein Wikipedia. Dokumentti tosin esittelee muutamia ihan oikeasti haastateltuja (tekijät ovat uskaltaneet pois peräkammarista!) insinöörejä, joiden mielestä WTC- tornit eivät voineet romahtaa vain tulipalojen seurauksena. Kaikki ne, jotka ovat eri mieltä, ovatkin Loose Changessa siitä lähtien ”niin sanottuja” asiantuntijoita. Kuinkas muutenkaan.

Loose Change voi näyttäytyä mielenkiintoisena – onhan salaliittoteorioissa usein jotain houkuttelevaa. Sen kyytipojaksi kannattaa kuitenkin avata vaikka Wikipedian Loose Change -sivu, jossa on listattu, millaista kritiikkiä tekele on saanut ja millä perustein. Jokaiselle Loose Changen esittämälle salaliittoteorialle löytyy luonnollinen selitys.

Jos se ei ritä, Google Videosta löytyy BBC:n Conspiracy Files -sarjan jakso 9/11, joka on vastine Loose Changelle. Hurjat väitteet osoitetaan yksitellen perättömiksi. Esimerkiksi tarinat siitä, kuinka BBC löysi kaappaajiksi väitettyjä miehiä elossa Marokosta, ovat vuosia vanhoista uutisankoista jatkettua, elämään jäänyttä legendaa. Kun salaliittotarinaan sopiva uutinen on osoittautunut vääräksi, korjausta ei tehdä, koska se latistaisi dokumentin sanomaa.

Vielä tarkemmin Loose Changen väitteitä tyrmää vaikkapa tämä sivu.

Jos Loose Changen vihjaama salaliitto olisi totta, siihen kuuluisi satoja aktiivisia toimijoita tiedustelupalveluista. Ulkopuolisia todistajia, jotka olisivat nähneet hyvin outoja asioita, olisi väistämättä tuhansia. Hurjaa. Kukaan ei ole kuitenkaan tullut kertomaan vuosisadan suurimmasta kusetuksesta.

Inhottavaa, että tätä netissä leviävää sontaa pitää esittää myös televisiossa. Nelonen haluaa ilmeisesti olla Suomen johtava ääliökanava.

Loose Changen ohjaaja Dylan Avery on sittemmin myöntänyt itsekin, ettei tekele vastaa hänenkään näkemystään todellisuudesta.

Jos Loose Change vielä tuonkin jälkeen tuntuu varteenotettavalta dokumentilta, kannattaa saman tien kääriä foliota pään ympärille, etteivät vieraat tahot pääse ohjaamaan ajatuksiasi ihmeellisillä säteillä.

Tämä bloggaus on lainaa joitain kohtia Veli-lehteen viime vuonna kirjoittamastani kolumnista.

Kaikki Kuvien takaa -blogin tekstit löydät täältä