Lontoon elokuvafestivaalit 2010: Ystävät hämärän jälkeen-remake ei ole lainkaan huono

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Kyllä, ruotsalainen Ystävät hämärän jälkeen on parempi elokuva kuin jenkkiversio Let Me In. Mutta ero ei ole valtava.

Brittiläisen Hammer-tuotantoyhtiön tallissa kehitelty Let Me In siirtää tapahtumat Yhdysvaltoihin, New Mexicoon. Vuosi on 1983. Taustalla kuullaan paitsi Reaganin puheita televisiosta, myös enemmän aikalais- ja muuta poppia (mieleen jäivät ainakin David Bowie, Culture Club sekä Blue Oyster Cult), sillä isolla englanninkielisellä tuotannolla on niiden oikeuksiin enemmän rahaa.

Yhden seikan huomaa heti: Matt Reevesin ohjaama Let Me In ei sorru Hollywood-makeiluun.

Kuten Tomas Alfredsoninerinomainen alkuperäinen, se on pahaenteisen rauhallinen ja osuvan koleasti tunnelmoiva draama, johon kauhuelementit ujuttautuvat kuin varkain.

Yksinäistä ja kiusattua Owen-poikaa (alkuperäisessä Oskar) näyttelee Kodi Smit-McPhee, tuttu elokuvasta Tie. Naapurin salaperäistä Abbya (Eli) esittää Chloe Moritz, joka nähtiin Kick-Assin nuorena supersankarina.

Muutamat sokeeraavat kohtaukset toimivat huonommin kuin alkuperäiselokuvassa, mutta ehkä nämäkin fiilikset johtuvat vain siitä, että vertaan näitä hetkiä suoraan toisen teoksen vastaaviin.

Kaksi tuntia kului melko nopeasti – silti enemmän juuri vertaillen kuin nauttien sinänsä. Eroja on ehkä liiankin vähän, miljöön vaihtumisesta huolimatta.

Milloin Let Me In nähdään Suomessa? Ei välttämättä koskaan valkokankaalla.

Kuten esimerkiksi Anton Corbijnin ”puoliksi suomalainen” The American, kyseessä on valtavirran viihteen joukkoon ujutettu arthouse-elokuva. Eikä sellainen vedä USA:ssa; Let Me In oli siellä taloudellisesti tosi paha floppi.

Let Me Inin Pohjoismaiden oikeuksia ei ole vielä ostetu. Ilmeisesti tuotantoyhtiö pyytää kovaa hintaa, kun siellä ajatellaan, että se on täällä varma hitti, kun alkuteos on ruotsalainen. Eiköhän kiinnostusasia liene päinvastoin: harva odottaa tältä mitään.

Vaikea tapaus tämä onkin: sinänsä oikein kelpo elokuva, mutta meikäläisen näkökulmasta vain niin tarpeeton.