Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Lontoon elokuvafestivaalit 2010: The Taqwacores eli muslimipunkkarina Amerikassa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 30.10.2010 05:01

Ensin oli dokkari Taqwacore: The Birth of Punk Islam, joka kertoi erikoisesta aiheesta: pohjoisamerikkalaisista punk-bändeistä, joiden jäsenet ovat muslimeja. Nyt sen jatkeeksi on tehty fiktioelokuva.

Tämän näytellyn punkkailun nimi on The Taqwacores.

Dokkari on kuulemma hyvä, sitä en ole nähnyt, mutta fiktion näin ja se on huono.

Päähenkilö on pakistanilaissukuinen, islaminuskoinen nörtti-insinööriopiskelija, joka alkaa hengailla kämppiksensä kanssa. Sillä on punainen irokeesi ja kaikki. Silti se on muslimi. Sitten asioita on tapahtuvinaan: on skeittaavia muslimipunkkareita, hylkiöitä, puhutaan Khaliforniasta ja sen pitäisi kai olla hauskaa.

Lopussa muutama oikea islamilais-punk-henkinen bändi soittaa.

Eyad Zahran ohjaama The Taqwacores on kuin pitkä kotivideo. On siinä naiivi tarinakin, vähän kuin lastenelokuvasta.

Näytteleminen on parhaimmillaankin vain sinnepäin. Se ei aina ole ongelma, ei esimerkiksi punk-virstanpylväs Suburbiassa. Tämän tekijät ovat ilmiselvästi sen katsoneet, mutta mitään ei ole opittu. Taqwacoresista puuttuu se uskottava rähjäisyys, jolla tällainen usein amatöörimäinen elokuva voi nousta suosta. Kun fiilis puuttuu, jälki on tekemällä tehtyä: dialogi on lähinnä hiljaisuuden korviketta ja elokuva muutenkin täynnä seisovaa ilmaa.

Itse islam vastaan punk -teema jää latteuksien tasolle: kieltääkö koraani pilvenpolton? Onko vaahtokarkeissa porsasta?

”Ette usko kuinka siistejä jotkut näistä tyypeistä on”, yksi groupie-tyyppinen mimmi selittää toiselle.

”Ne niinku rukoilee ja silleen, mutta..”

Naispunkkarilla on burkha, johon on ommeltu hihamerkkejä, eikä se ole vitsi.

Käännä kuvio niin, että elokuva kertoisi, kuinka erikoista on olla kristitty hevimuusikko – ja tee siitä kesäteatterinäytelmä, jossa ei ole kunnon tarinaa, ja joka nostaa uskonnon ja rock-kulttuurin ilmeisimmät ristiriidat esiin muttei tee niistä mitään, ei edes huumorilla.

”Mitä jos me kuulutaan väärään lahkoon”, yksi muslimipunkkari huokaa eksistentialistisen kriisin hetkellä. Eikä tätäkään ajatusta kehitellä yhtään  pidemmälle.

Taqwacores on punk- ja uskontoaiheinen elokuva. Mutta punk on siinä vain pinnallisimpia kliseitä, eikä uskonnostakaan sanota mitään suuntaan eikä toiseen. Siitä huolimatta pelkkä raflaava asetelma vie surkeaa elokuvaa festarilta toiselle. Yäk.