Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Lontoon elokuvafestivaalit 2010: Danny Boylen uusi 127 Hours täyttää odotukset

Blogit Kuvien takaa 29.10.2010 15:31
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Mitä Danny Boyle teki Slumdog Millionairen yleisö- ja Oscar-menestyksen jälkeen? Ison spektaakkelin? Ei, vaan elokuvan miehestä, joka on viisi vuorokautta yksin aavikolla, loukossa ahtaan kanjonin pohjalla, käsi murskana kivenlohkareen ja kallion välissä.

Kuten Coen-veljesten A Serious Man, 127 Hours on ”sellainen elokuva jonka pääsee tekemään kun on voittanut Oscarin”: normaalioloissa moinen omaperäisyys karkoittaa Hollywood-tason rahoittajat.

Tarina on tosipohjainen. James Franco näyttelee Aron Ralstonia, joka oli yksin kiipeilemässä, kun lohkare putosi. Hän ei ollut kertonut kenellekään, minne oli mennyt. Ralston valmistautui kuolemaan, mutta sai lopulta itsensä vapaaksi.

Siinä missä The Social Network tiivistyy puheessa ”Facebook-elokuvaksi”, tästä tullaan puhumaan elokuvana, jossa mies sahaa oman kätensä poikki.

Boylen elokuva (traileri) ei kuitenkaan ole kauhua, kuten samankaltaista lähtökohtaa käyttäneet Buried ja Open Water. Se vain seuraa viiden päivän kiirastulta.

Paitsi että paikallaan pysymisen piinasta on syntynyt harvinaisen jännittävä tarina ja kuvakieli on parasta Boylea, on elokuvalla monta muutakin ansiota, joista alla kaksi kiinnostavinta.

Ensinnäkin, Boyle onnistuu korottamaan käden katkaisemisen – kyllä sen verisiä yksityiskohtia ihan tarpeeksi näytetään – elokuvan hurmoksellisimmaksi hetkeksi: Ralston kykenee lopulta vapauttamaan itsensä, välttämään hitaan ja äärimmäisen tuskallisen kuoleman. Siinä vaiheessa melkein hurrataan. (Tosin Toronton festivaaleilla kerrotaan tapahtuneen pyörtymisiäkin.)

Toiseksi – Ralston on ihan tavallinen ihminen. 127 Hours ei ole elokuva yli-inhimillisistä ponnisteluista. Se väistämättä kysyy, mitä itse tekisit, mutta ei liioittele sankaritarinaa.

Ennen elokuvaa ajattelee, että ei minusta olisi tuohon. Elokuvan jälkeen, että on sitä pahempaakin kuin oman käden sahaaminen tylsällä veitsellä, esimerkiksi rakkaudeton elämä. Tai kuolema. 127 Hours on ennen kaikkea viihdettä, mutta ihan eri luokkaa kuin forrestgump-taudista kärsivä Slumdog Millionaire.