Lomasankarit, suomalainen poikien toimintaelokuva

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Toimintaelokuva lapsille ja varhaisnuorille on konsepti, jota ei olisi vielä kymmenen vuotta sitten odottanut suomalaiselta leffateollisuudelta edes kuvitelmissa.

Lomasankarit tulee ensi-iltaan ensi viikolla, ja se on juuri sitä: toiminnallinen (takaa-ajoja eri polkupyörillä, mönkijöillä, vesiskoottereilla, aikuisten kesken pyssynheilutteluakin), Kreikan saaristossa kuvattu suomalainen seikkailu, jossa on Indiana Jones-viittauksia ja Kolme etsivää -tyyppisellä logiikalla etenevä juoni. Konnat pistetään kuriin ja perhesiteet vahvistuvat. Leffa on mitä jos -fantasiaa, päähenkilöinä suomalaiset velipuolet, jotka lomalla pääsevät jyvälle roistojen aarrejahdista.

Dialogi saa olla pelkkää klisettä, kunhan se esitetään sopivan tosissaan, ei ihan pelleilynä. Käsikirjoituksessa on palikat kohdallaan, vaikka kaikenlaisia yllätyksiä vältetään. Teknisesti elokuvaa on tehty kunnianhimoisesti huolimatta siitä, että budjettirajoitteet todella näkyvät läpi. Toimintakohtauksissa keskeistä on leikkaus ja kuvaus, ja digitaalisuuden mahdollistama peräti kolmella kameralla kuvaaminen on johtanut varsin sähäkkään lopputulokseen – edelleen ne resurssit huomioiden.

Ehkä Lomasankareissa piristävintä on kuitenkin se, ettei ytimessään uusperheestä kertova elokuva esitä olevansa mitään velkaa pohjoismaiselle realistisen tai ainakin arkisen lastenelokuvan perinnölle. Vakavissa lastenelokuvissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Mutta voi olla muutakin kuin Villahousupakkoa. (Ohjaaja Taavi Vartian edellinen, Rölli ja kultainen avain, edusti puhtaampaa satufantasiaa, jolla on oma perinteensä.)

Lapsellisessa genressään oikein hyvin pärjäävä Lomasankarit on kevyt, mukava ajanviete, josta ei jää yli 16-vuotiaalle mitään erityistä mieleen, mutta eipä aika tule pitkäksikään. Yllätyin positiivisesti.