Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Leikkaajaguru Walter Murch kertoo, miksi ”3D ei tule koskaan toimimaan”

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 28.1.2011 06:46

Muun muassa Ilmestyskirja Nytin leikannut ja äänisuunnitellut Walter Murch kertoo kirjeessään kriitikko Roger Ebertille mielenkiintoisen näkemyksen siitä, miksi 3D-elokuvat tulevat aina näyttämään oudoilta.

Murchin mukaan ei ole mahdollista, että ihmisen katseen konvergenssipiste on yhdessä tasossa (siinä, missä 3D-illuusio sen antaa ymmärtää olevan) ja katseen etäisyys (valkokangas, joka ei liiku) toisessa. Tai on se jonkin aikaa mahdollista, mutta siitä seuraa päänsärky, koska evoluutio ei ole tällaista kykyä meille (tai millekään muulle olennolle) suonut – koska tällaista ilmiötä ei esiinny reaalimaailmassa.

Vain aito hologrammi voi olla toimivalla tavalla kolmiulotteinen esitysmuoto, Murch sanoo.

Onko Murch oikeassa?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Olen ajatellut asiaa aivan samalla tavalla. Kuva, eli silmän tarkennustaso kankaalla ei muutu, mutta kun kohteet tuntuvat leijuvan eri etäisyyksillä pitäisi silmien kohdistuksen vaihdella samaan aikaan. Itselleni, kun olen tottunut katsomaan kolmiulotteisia kuvia jo lapsena ilman apuvälineitä, ei ole tullut päänsärkyä niist muutamasta 3-D elokuvasta mitkä olen nähnyt, mutta on helppo uskoa että joillekin pääkipua syntyy juuri tästä syystä. En kylläkään usko että 3-D elokuvien tekoa lopetetaan kun ne tuntuvat olevan kovasti suosittuja. Herkkäsilmäiset olkoon menemättä moisia katsomaan.

Ehkä Ameriikassa 3-D elokuviin tulee ensin pitkä varoitusteksti ja teatterit joutuvat ottamaan vastuuvakuutuksen miljoonakanteitten varalta (elämäni meni pilalle pääkivun takia…).

Samaa höpisi muutama kuukausi sitten Werner Herzog, jolta on ilmestynyt juuri 3D-dokkari luolamaalauksista.

Konkari-Ebert on vannoutunut 2D-mies ja se vaikuttaa jo valitettavasti hänen arvioihinsakin. Murchin näkemystäkään en pysty kiistämään tieteellisesti, mutta pari huomiota.

Jos 3D-filmi on tehty hyvin – kuten Avatar – en ole kokenut minkäänlaisia tarkennus- tai muita silmäongelmia. Muutamassa rainassa, kuten The Last Airbenderissä, tarkentamiseen joutui keskittymään enemmän. Istumapaikka vaikuttaa myös. Mitä lähempänä olen valkokangasta, sitä kovempi rasitus.

Joskus joutuu pienemmissä teattereissa katsomaan jopa epäskarppia kuvaa, mutta silmä tottuu melko nopeasti. Jos elokuva on hyvä, puolen tunnin päästä siihen ei enää kiinnitä niin paljon huomiota.

Ihmettelenkin, jos silmät eivät ala tottua vähitellen myös ”luonnottomaan” tarkentamiseen. Sehän on käytännössä silmäjumppaa, jota tarjotaan tarkennusongelmiin sairaaloissa ympäri Suomen.

Tässä vastinetta Ebertille, jota muuten arvostan suuresti. http://www.slate.com/id/2282376/

Uskon myös, että silmä tottuu, tai hankaluudet ovat yksilöllisiä (kuten silmätkin, toiset tarttee lasit, toiset ei). Minullakaan ei ollut MITÄÄN vaikeuksia katsella Avataria. Se oli ihanaa alusta loppuun. Mutta kaikkihan eivät totu.

Ovathan kaikenmaailman digiefektitkin luonnottomia, mutta kun tietää, mitä ne ovat, ne hyväksyy ja joustaa (niin silmä kuin ajatus). Se on toinen asia, että silmä havaitsee kaikki kökköydet efekteissä: Avatar toimii, joku Airbender ehkä ei, koska on jälkijättöisesti D-koodattu…

Toinen asia on, TARVITAANKO 3D:tä. En minä sitä ainakaan kotiini kaipaa. Mutta en minä kaivannut kotiteatterikaiuttimiakaan, mutta nyt ne tuntuvat ihan mukavilta…

Jos ajattelee niin 2d kuvahan on myös aika epäluonnollinen. Kuva on yhdessä tasossa mutta silti sen esittämä asia on luonnossa kolmiulotteinen. Sitten aivot hahmottavat siitä kuvan josta ymmärretään syvyysvaikutelmaa erilaisten viitteiden perusteellä vaikka syvyyttä ei aistitakkaan. Olemme vain niin tottuneet siihen että se tuntuu luonnolliselta. Todenäköistä minusta on että tulevaisuus on 3d:n vaikkakin kyllä vähän nykyistä kehittyneemmässä muodossa.

…onhan niitä 4D:täkin… Kuulemma uusin Narnia Lontoossa esitetty siinäkin muodossa. Kehitys kehittyy… Ei ihmistä ole luotu ajamaan polkupyörälläkään.

Samanlaista natinaa kuin pelirintamalla, jossa puhutaan on-rails muodossa liikkumisesta tai liikuteltava kohde pysyy ikäänkuin kiinni maassa, vaikka esim. autopeleissä koitetaan saada ulottuvuus vastaamaan todellista tilannetta. Tämä liukuhihna ilmiöhän oli yleinen ps2 konsolisukupolven ja ei-niin-varhaisten pc-pelien puolella. Tapahtuva illuusio eri formaateissa joko sopii tai ei ihmiselle niin peleissä kuin elokuvissakin. Yhtä kaikki, sillä voimavaroja säilyy haluamalla saada uutta tietoa näkemällä teos luonnostaan.

Mitä uusiin villityksiin liittyviä kommentteja voi odottaa tyypiltä, joka kirjoittaa vielä kirjeitä ;)

Outoa että joku sanoo kuinka 3d ei voi toimia. Eikö Avatar nimenomaan toiminut miljoonille ihmisille? Itse en 3d:stä välitä. Ja eivätköhän ihmiset kohta kyllästy (alkaneet jo kyllästyä?). Mikä tietty tulee olemaan leffastudioille yllätys sitten (yhtä suuri kuin se, että menestysleffan kolmas jatko-osa ei enää kiinnosta).

Liekö Murch tarkoittaa sitä että 3D ei tulisi toimimaan esim. tv-ohjelmien vakiona, koska päivittäinen monta tuntia kestävä 3D-kuvan katselu olisi liian rasittavaa silmille ja aivoille. Kyllähän pari tuntia jaksaa itseään rasittaa.

Itselläni on 3D-televisio ja olen katsonut sillä muutamia 3D-elokuvia. Kovin paljoa niitä ei ole vielä saatavilla, katsoisin muuten lisää. Ainakin tämä LG:n käyttämä cinema 3D tekniikka ei rasita silmiä kovinkaan paljoa. Kolmetuntisenkin elokuvan jaksaa katsoa läpi tauotta, ilman särkyjä tai muita oireita, kunhan se itse elokuva on mielenkiintoinen. Mutta se onkin sitten oma lukunsa, jotkut ohjaajat tuntuvat kuvittelevan että mikä tahansa B-luokan höttö on heti huippuelokuva kunhan se on tehty 3D, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.