Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Lars von Trier: Antikristus, melankolia ja seuraavaksi Nymfomaani

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 1.4.2011 17:31

Tanskalaisen elokuvan nero/häirikkö Lars von Trier ei ole saanut uusinta Melancholiaansa vielä ensi-iltaan, mutta seuraavan elokuvan todennäköinen nimi on jo tiedossa. Voimme arvata, että tämäkin provokaatio tepsii.

Von Trier kertoi Screen Dailyn Gunnar Rehlinille, mihin seuraavaksi sormensa pistää.

I’m thinking of making a film about a woman’s erotic birth, a woman who discovers her eroticism. The working title is The Nymphomaniac.”

Uutinen löytyy tämän linkin takaa. Trierin mukaan nimi on kyllin kaupallinen ja onhan se kieltämättä samassa linjassa kuin esimerkiksi ohjaajan edellinen Antichrist.

”I had two titles that I put to my business partner Peter Aalbæk Jensen. One was The Nymphomaniac, the other was Dirt in Bedsores. I asked him which one he thought was the most commercial. He said that with a title like The Nymphomaniac, the film would already be financed.”

Nymfomaania ennen nähdään Melancholia. Cannesin kilpasarjan elokuvia ei ole vielä julkistettu, mutta uutuus on siellä yhtä varmasti kuin uusi Aki Kaurismäki. Maa-planeetan viimeisistä ajoista kertovalle Melancholialle on jo ilmoitettu Suomen ensi-iltakin, heti Cannesin jälkeen 3. kesäkuuta.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Toivottavasti ”von” Trierin uudet ovat hyviä. Antichrist ei ollut. Taisipa Lasse ihan itse tilata itselleen sen ”naisvihapalkinnon” vaimikäseoli, kun jo filminsä nimessä ilmaisee, että kuka on filmin konna.

von Trier on umpikujassa.

Sanottava on tullut jo sanotuksi, muttei eläköityäkään vielä voi/kehtaa.

Pakko – yleisön ”vaatimuksestakin” – lisätä kierroksia filkka filkalta.

Viimeksi silvottiin lähiksissä sukupuolielimiä.

Mitä seuravaksi?

Säälittävää rimpuilua.

Niin, extreme kuvasto ja oikeasti relevantti sanottavahan eivät voi kulkea käsi kädessä. Olihan Antichrist sangen paatoksellinen ja erityisen raskas symboliikan käytöltään, mutta silti mielestäni ihan helvetin relevantti elokuva. Kiinnostava jo siksikin että sitä on tulkittu niin päin mäntyä, esimerkkinä nyt äärimmäisen helppo naisviha-kortti. Mainittu silpominenkin oli perusteltua, enkä usko nk. yleisön vaatimuksilla olevan juurikaan sijaa tässä.

Antichristin pitäminen ”naisvihaelokuvana” on tosiaan huolestuttavaa kyvyttömyyttä nähdä välittömän taakse, pinnan alle. Ei tämä elokuva täydellinen ole, mutta kirkkaasti yksi viime vuosien kihelmöivimmistä ja älykkäimmistä, mitä meilläkin on valkokankaalle saatu – kiistaton osoitus siitä, että Trier on aikamme parhaita.

Tai sitten pitää ottaa ohjaajan lausunnot tosissaan (vaikka vaikeatahan se on). Ehkä hän tosiaan oli depressiossa. Silloin voi syntyä tuommoista jälkeä. Antichrist vaikuttaa sairauskertomukselta, myös tekijänsä.

Antichrist oli totaalinen rimanalitus.

Tahatonta komiikkaa.

Huippu oli tuo, kun se kettu yhtäkkiä nousi irvistelemään sieltä pellosta: KAUHU!

Hui ku pelotti!

Antichristin kettua ilmeisempää tahallista komiikkaa saa hakea.

Yksittäinen kettukuva voi olla makuasia. Ei se minua niin haitannut, vaikka kyllä vinkki ”Kill your darlings” sopisi tähänkin filmiin (vain Antti Nylén pärjää ilman tuota ohjetta.). Kannattaisi jättää pois, silloin kun jokin otos ei ihan välttämättömältä kokonaisuudessa tunnu tai on muuten vain kökkö. Ei taideteos parane ”everything but the kitchen sink” –tyylistä, varsinkin, jos se kitchen sink myös heitetään soppaan mukaan.

Vaikuttaa kuin Trierillä olisi ollut Bergman-trippi menossa tuolloin. Ingmarhan masentui verottajan asiattomasta vainosta niin, että muutti pois Ruotsista ja teki kaksi elokuvaa Saksassa, joissa ilmeni depis kyllä selvästi. Marionettien elämästä on erinomainen elokuva, mutta Käärmeenmuna jäi keskinkertaiseksi. Masennuksen tahma näkyy molemmissa selvästi, mutta Marionetit on kyllä paljon vaikuttavampi ja yleispätevämpi filmi kuin Trierin Antichrist. Jo Kuiskauksissa ja huudoissahan Bergmanilla nainen silpoi sukuelimiään, joten ei mitään aivan uutta Trierkään ole keksinyt~(;^)~

Kauhu-splatter-kuvaston voisi kuvitella joissain olosuhteissa ehkä olevan älykästäkin, mutta kun Psyko on filmiväkivallan tehon mittarina, niin aika lapsellisen ankeita Trierin lävistyskuvat ovat. (Koska Hitchcock on hienovarainen, älykäs ja terävä samalla kertaa, hänen ei tarvitse näyttää pursuilevaa verta, vaan onnistuu vaikuttamaan puhtaalla elokuvalla. Ei ole Hitchin vika, että hän aloitti myöhemmän trendin, jossa kaikki rajat voitiin ylittää, osasi tai ei.)

Saattaahan Trier vain provosoida filmillään (Antikristus! Nymfonaani!) – ei hän niin tyhmä ole, etteikö arvannut älähdyksiä odottaa – joten naissymbolin käyttö nimessä, naisen noitaistaminen, itsesilvonta ja äärimmäinen väkivalta miehisiä elimiä ja raajoja kohtaan voi olla pelkkää provokaatiota. Kysymys tietty herää, että miksi. Älykkäänä en osaa moista itse pidä.

Näyttelijät olivat rohkeita ja kuvaus erittäin komeaa painajaiskuvaa. Parasta varmaan yritettiin, mutta nyt se ei vain riittänyt pitkälle.

Breaking the Waves on ”aidosti” hyvä elokuva.

”Breaking the Waves on ”aidosti” hyvä elokuva.”

On hyvä. Täynnä ironiaa sekin.

Rakastan sitä kettua, kaikkea paitsi kökkö!

Siinä tapauksessa – en sano pahaa sanaa koko ketusta!
Toimihan se ainakin kevennyksenä.

Peura, kettu, varis – kolme kerjäläistä. Eihän sitä kettua sieltä voi pois heittää. Höpsistä. Ei Björkbacka tainnut ymmärtää koko elokuvaa.

On muuten ihan oma juttunsa saada huumori/ironia ja ahdistus/kauhu samaan pakettiin. Kafka siinä onnistui. Antichristissakin se toimii jos ei katsojan odotukset hankaa vastaan.

Käsikirjoittaja voi tietysti rytmittää elokuvaansa erilaisilla keinoilla, vaikkapa kolmen säännöllä, mutta jos sitä ei saada elokuvassa toimimaan, niin pyrkimykset yksin eivät riitä vaan muuttuvat kaavaksi.

Minä olen sanottavani elokuvasta sanonut (löytyy haulla ”Antichrist” + ”KP24”) enkä ole toistaiseksi mieltäni muuttanut.

Hollywoodin barbinukkeinen naiskuva on enemmän naisvihamielinen kuin von Trierin leffat kuunaan.

Menin katsomaan Antichristin peläten pahinta, mutta jo alku lumisateineen ja lapsen putoamisineen oli yksistään leffalipun arvoinen juttu.

Olin kuuntelemassa Kinnusen Manderlay-alustusta Orionissa viime perjantaina ja kiintoisinta oli kuulla, että Antichristin alkuperäiskäsikirjoittajana olisi häärinyt Anders Thomas Jensen, mutta ko. kässäriä ei kuitenkaan käytetty. Olisi hauskaa kun joku (vaikka käsikirjoittaja itse) filmaisi sen. Thomas Jensenin käsikirjoittamia leffoja voi hyvillä mielillä suositella kaikille mustan huumorin ystäville.

Eiköhän tämä aihe ole jo loppuun käsitelty, mutta muistutan vielä että Antichristin lopputeksteistä löytyy misogynia konsultti.

Oletkos Ylermi varma asiastasi! Vai oliko tämä myöhäinen aprillipila Sinulta ja Larsilta? Ainakaan IMDB-sivusto ei sellaista konsulttia mainitse.~(;^)~

Björkin todistuksen mukaan misogynia näkyi Trierin tavassa ohjata Dancer In The Dark – joten tässä asiassa luotan ehkä Björkiin, joka on nainen – ja silmiini – enemmän kuin Trierin selityksiin, niiden osalta kun vastuu siirtyy kuulijalle/katsojalle.

Hyvä aihe ei ole koskaan loppuunkäsitelty. Kultti- ja tähtiohjaajiinkin on syytä suhtautua kriittisesti. Kaikki elokuvat eivät hyvänkään ohjaajan käsissä onnistu. Trier on itsekin myöntänyt, ettei Antic onnistunut, ainakaan terapiana hänelle itselleen.

Mitähän elokuvia Siru Jenseniltä suositteli? Olen nähnyt Koston ja Brödren (Bierin versio kaikessa parempi kuin amerikkalainen Brothers), mutta en niistä tummaa huumoria muista löytäneeni. Mukavia filmejä, toki.

Ei ole aprillipila. Katso leffan lopputeksteistä, siellä on tutkimusapulaiset listattu mm. musiikki, kauhuelokuvat ja misogynia – voi olla ettei näy imdb:ssä. DVD:ltä vaan tsekkaamaan.

Björk tuntuu aika yliherkältä ja varmaan on iso ego hänelläkin, kuten taiteilijoilla tapaa olla. Siinä on kaksi isoa egoa törmännyt. En muista Björkin misogynia syytteitä, vaikka olen tarkkaan kaikki Trier-haastikset tutkinut mitä olen löytänyt. Dancer in the Darkin dvd:ltä löytyy making of jossa Trier ohjaa Björkiä yhdessä emotionaalisesti raskaassa kohtauksessa, voit ihan itse katsoa siitä että miten Trierin ”misogynia” näkyy hänen ohjauksessaan (pieni vinkki: ei mitenkään).

Uskon kyllä että Trierillä on mutkikas suhde naisiin (kenties viha/rakkaus tms.). Mutta naisvihasta suorastaan en menisi puhumaan. Sitä paitsi Trier on itsekin sanonut että hänen leffojen naishahmot kuvaa häntä itseään.

Trier on myös sanonut että Antichristin funktio hänelle ei ollut varsinaisesti ”parantaa” häntä, koska ei usko että elokuva/taide siihen suoraan kykenee, vaan hänelle oli tärkeää vain ylipäätään päästä työhön käsiksi, eli leffan teko auttoi aktivoimaan.

P.S. Jenseniltä on hauska ainakin sen Aadamin omenat.

Kiitos Ylermi, ylävitonen Sinulle. Björkin mielipide Trieristä on lainattu omaan arviooni. Se, että jollakin ihmisellä tai ohjaajalla on kielteisiä piirteitä, ei tarkoita sitä, että hänellä olisi ne koko ajan esillä. Tuskin tuottajataho olisi ihan dvd:lle laittanut sen kohdan, jossa ohjaajan on paskamaisimmillaan.

(Suomessahan niin on kyllä tehty. Jari Halosen hienossa Aleksis Kivi -elokuvassa on lisämatsku, jossa ohjaaja raivoaa jostain pikkuasiasta.)

Älkää ymmärtäkö väärin. Arvostan Trieriä toki. Mutta kulttitähtikään ei aina onnistu. Antichrist oli minulle valtava pettymys, yksinkertaistus ja tyyliharjoitelma.

Björbacka kyseli mitä Thomas Anders Jenseniltä voi suositella. Täytyy sanoa etten ole pettynyt yhteenkään. Mutta aloita nyt vaikka Vihreistä teurastajista (De grønne slagtere), Aatamin omenoista (Adams æbler) taikka leffasta Kiinassa syödään koiria (I Kina spiser de hunde).

Jensenin omista ohjauksista paras on tosiaan Adam’s Apples, se on viime vuosikymmenen parhaita elokuvia. Vihreät teurastajat on myös asiaa alusta loppuun.

Jensenin kirjoittamista suosikkejani ovat Rakastan sinua ikuisesti, Häiden jälkeen, Kosto ja tietysti tavattoman epäkorrektit Kiinassa syödään koiria sekä Vanhat miehet uusissa autoissa, joskaan ne eivät varmaan setien huumorintajua hivele. Epätasainen Clash of Egos tarjoaa mainiota satiiria Tanskan elokuvaskenestä ja sen veijareista Trier mukaanlukien.

Näitä luetaan juuri nyt