Lady Gaga ja A Star is Born: näin sitä melodraamaa tehdään
Vastaus kysymykseen osaako Lady Gaga näytellä? on ainakin saatu yksiselitteisesti.
Osaa.
Kamera rakastaa Lady Gagan kasvoja, mutta kyllä, hän todella osaa myös näytellä.
Pidin A Star is Bornista niin paljon, että melkein hävettää. Se on klassinen melodraama, jossa rakastutaan traagisesti. Päähenkilöt ovat alkoholisoitunut kantritähti (Bradley Cooper) ja elämänjanoinen, laulajana lahjakas mutta mahdollisuutensa jo hylännyt tavis (Stefani Germanotta alias Lady Gaga).
Cooper on myös ohjannut elokuvan.
Terveisiä Venetsian elokuvajuhlilta, joista on tullut paitsi loppuvuoden ”awards seasonin” avaus, myös päänäyttämö: täällä on lanseerattu esimerkiksi Gravity, Spotlight, La La Land ja The Shape of Water. A Star is Born kuuluu samaan kategoriaan. (Sivumennen sanoen uskon, että se voittaa parhaan elokuvan Oscarin.)
Näiden kahden ihmisen fantasiaan haluaa todella uskoa. Ote tähteyden maailmaan on sopivan näennäisesti arkinen, jottei glamour ala haista. Musiikki soi serotoniinipumppuna: aiemmin olen pitänyt Gagan äänestä paljon enemmän kuin hänen useimmista biiseistään.
En lähtisi nimeämään Cooperia tärkeimmäksi auteur-toivoksi, mutta mikäli vertailuja kaivataan, onhan tämä parempi kuin yksikään Ben Affleckin ohjaustöistä. Juuri tätä elokuvaa ei olisi voitu tehdä paremmin – reunaehdolla, että kyseessä on mikä on, siis iso amerikkalainen melodraama, jossa ennalta-arvattavasti tullaan joksikin.
Toisena reunaehtona sille, miten elokuva tullaan lokakuisen maailmanlaajuisen levityksen myötä näkemään ja mitä nyt siitä sanon on se, että kuulun ensimmäisten sen nähneiden joukkoon. Samaan tapaan näin varhain myös esimerkiksi The Shape of Waterin ja ihastuin isosti; monille, jotka näkivät sen vasta Suomen-levityksen ja Oscar-ehdokkuuksien aikaan, se olikin odotusten kerryttyä jo jonkinasteinen pettymys. Itse näin vuosi sitten elokuussa hyvin epätodennäköisen Hollywood-kummajaisen, jolla oli suuri sydän. Neljä kuukautta myöhemmin Guillermo del Toron hirviösatu olikin monille jo lähtökohtaisesti epäilyttävä palkintotyrkky.
On hirveän vaikea sanoa, miten nämä kontekstit vaikuttavat kokemukseen, kun elokuvan kuitenkin näkee ensimmäistä kertaa ainoastaan kerran. Sain ainutkertaisen mahdollisuuden yllättyä A Star is Bornin erinomaisuudesta lajissaan.
Joka tapauksessa väittäisin, että mikäli A Star is Born lähtökohtaisesti kuulostaa kiinnostavalta, sitä kannattaa odottaa. Tässä välissä voi toki katsoa aiheen aiemmat tulkinnat vuosilta 1937 (Tapahtuipa Hollywoodissa), 1954 (Tähti on syntynyt) ja 1976 (Tähti on syttynyt); lehdistötilaisuudessaan Venetsiassa Cooper kertoi, että Somewhere over the Rainbow -kappaleen laulaminen oli viittaus keskimmäiseen, jonka pääosassa nähtiin Judy Garland.