Laatuelokuva on Suomessa ahtaalla

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Laatuelokuva on Suomessa lapsipuolen asemassa, koska meiltä puuttuvat laatuelokuvaan keskittyneet elokuvateatterit, saati teatteriketjut.

Asian sanoi suoraan Antti Toiviainen Pohjoismaisen elokuva- ja televisiorahaston nettisivuston haastattelussa.

Toiviainen on SF Filmin, Suomen suurimman elokuvien levitysyhtiön toimitusjohtaja, joka nimitettiin juuri Ruotsiin johtamaan emoyhtiö Svensk Filmindustrin koko Pohjoismaiden levitystoimintaa.

”If we look at Finland, it’s a challenge because we don’t have arthouse cinema chains, so arthouse films are really struggling. Finnkino is playing arthouse films, but in a multiplex, not in an arthouse environment. In the other Nordic countries, the situation is a bit better”, Toiviainen sanoo.

Nimenomaan tästä kertovat viime viikon uutiset, joita blogissani käsittelin, Palsa-elokuvan levityshaaste ja toisaalta Nymphomaniacin erikoinen levityskokeilu. Laatu- eli art house -elokuvalla on hyvin vähän laatutilaa.

Ei tarvitse kuin katsoa pääkaupunkiseudun elokuvateatteritilannetta ennen ja nyt.

Nyt muuhun kuin amerikkalaiseen valtavirtaan ovat keskittyneet Finnkinon Maxim, Kino Engel ja Espoossa sijaitseva Kino Tapiola. Bio Rex, 7-salinen Bio City, Andorra, Diana ja Nordia ovat kadonneet kartalta.

Tampereella on Niagara. Ja oho, siinä sitten olivatkin 5,5 miljoonan asukkaan Suomen laatuelokuvateatterit. Bio Rex ja Andorran toinen sali ovat tilauskäytössä esimerkiksi festivaaleille.

Ruotsissa on Folkets Bion koko valtakunnallinen laatuelokuvan teatteriketju. Tukholmassa on koko joukko art house -teattereita: itsenäisen Bio Rion ja Folket’s Bion Zitan ohella suuren SF-ketjun Saga, Victoria, Klara ja Sture ovat ohjelmistoltaan laatupainotteisia.

Finnkinon monisaliteatterien ylivalta on tehnyt elokuvien katsomisesta McDonaldsissa käymistä muistuttavan toimenpiteen. Tennispalatsin ulkopuolella julistekaapeissa ei ole enää pariin vuoteen ollut edes elokuvajulisteita, vaan Tennarin popcorn- ja hotdog-mainoksia.

On siinä nakkikioskilla kokoa.

Kävin muuten katsomassa 12 Years a Slaven toistamiseen Kinopalatsissa. Rapisteleva ja alussa pahaenteisen meluisa yleisö vaikeni, kun elokuva veti mukaansa. Jäimme vaikuttuneina istumaan vielä lopputekstien ajaksi.

Niiden lopuksi kajahti kaiuttimista päälle Finnkinon imelä salinauha hissimusiikkeineen. ”Moi mä olen Isac Elliot, toivottavasti viihdyitte leffassa!”

Helvetti.

Lisäys ma 3.2. klo 17.34: Mainittujen elokuvateatterien lisäksi Kuopiossa on laatuelokuviin keskittynyt Kuvakukko ja Lahdessa Kino Iiris.