Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Laadun hinta: Jonzen ja Bigelow’n kaltaisia huippuohjaajia paaponut Annapurna on pulassa

Blogit Kuvien takaa 12.10.2018 16:26
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Olisi vähättelyä sanoa, että tuotantoyhtiö Annapurnan nimi on ollut elokuvamaailmassa laadun tae. Tämä yhtiö on tuottanut yksin tai yhdessä muiden studioiden kanssa seitsemässä vuodessa sellaisen liudan parhaita amerikkalaisia elokuvia, että listaa on vaikea edes uskoa.

Annapurna kasvanut perinteisten Hollywood-jättien rinnalle laatutaloksi, jolla ei ole vertaa.

Annapurnan toistaiseksi valmistuneista paristakymmenestä elokuvasta suuria arvostelu- ja yleisömenestyksiä ovat olleet esimerkiksi David O. Russellin American Hustle ja Kathryn Bigelow’n Zero Dark Thirty. Firma on tehnyt myös todella omalaatuisia teoksia, kuten Harmony Korinen himmeän, kipeän ja ihanan Spring Breakersin.

Annapurnan takana on Megan Ellison, joka on ohjelmistoyhtiö Oraclella miljardeja tiennanneen Larry Ellisonin tytär.

Megan Ellisonilla on loistava maku, vai pitäisikö sanoa, että hän todella ymmärtää, ketkä ovat taiteellisesti rahoittamisen väärtejä. Annapurnan tuella tai kokonaan tuottamina esimerkiksi Spike Jonze, Jacques Audiard, Todd Solondz ja Bigelow ovat päässeet tekemään viimeisimmät elokuvansa. Adam McKay ja Miranda July työskentelevät tällä hetkellä Annapurnalle.

Annapurnasta on tullut myös merkittävä elokuvalevittäjä. Vuoden puhutuimpiin indie-erikoisuuksiin kuuluva Boots Rileyn ohjaus Sorry to Bother You on Yhdysvalloissa sen tallissa. Kosketuspintaa on myös massiivisimpaan valtavirtaan: MGM-studion kanssa tehdyn diilin kautta Annapurnasta tuli myös seuraavan 007-seikkailun Pohjois-Amerikan levitysyhtiö. (Muistetaan, että Bond-elokuvien menestys on painottunut Eurooppaan, vaikka kyllä ne Yhdysvalloissakin saavat kymmeniä miljoonia katsojia.)

Jo yhtiön perustamisen jälkeen kuului kuitenkin arvioita, että Ellison on oikeastaan enemmän huipputekijöiden intohimoprojektien mesenaatti kuin perinteinen tuottaja.

Miten muuten olisi mahdollista antaa Paul Thomas Andersonille 30 miljoonaa taalaa Mestariin, josta ei voinut mitenkään tulla hittiä, sellaista joka tuottaisi fyrkkaa eikä vain parhaassa tapauksessa toisi omiaan takaisin? (Mitä sitäkään se ei tosiaan tehnyt.) Ennen kuin hanke päätyi Annapurnalle, Universal-studio oli päättänyt hylätä sen.

Miksi tuottaa sellainen elokuva kuin Ana Lily Amirpourin pimeä The Bad Batch? Muusta kuin sen maailmaan tuomisen ilosta? On tietysti mahtavaa, että se on olemassa. Mahdollisuutta, että siihen myytäisiin lippuja, ei tainnut koskaan oikeastaan olla.

Tällä viikolla rytisi. Annapurna yllättäen vetäytyi parista tulevasta hankkeesta. Ne olivat, kuten kaikki Annapurnan elokuvat, ison profiilin juttuja.

Näyttää siltä, että rahakirstun vartija Larry Ellison on aloittanut tyttärensä firmassa talouskurin.

Aika monet Annapurnan elokuvista ovat olleet tappiollisia, vaikka niistä on kovasti pidetty – ehkä jopa useimmat. Esimerkiksi Foxcatcher (5 Oscar-ehdokkuutta) ja Bigelow’n Detroit eivät juurikaan keränneet katsojia. Andersonin Mestarin jälkeen myös vielä kalliimpi (ja vielä kehutumpi) Phantom Thread jäi tappiolle. Wikipediassa on listattu Annapurnan elokuvien maailmanlaajuisia elokuvateatteriliikevaihtoja, mutta täytyy muistaa, että kun levityskulut markkinointeineen ja elokuvateatterien osuudet lasketaan, globaalin lipunmyynnin pitäisi usein olla hyvinkin kolminkertainen (tai suurempi) tuotantokustannuksiin verrattuna, jotta elokuva olisi tosiasiassa voitollinen rahoittaville osapuolille.

Hollywoodin isot studiot ovat vetäytyneet aikuisille suunnattujen laatuelokuvien rahoittamisesta pitkälti juuri siitä syystä, että huipputekijöiden edellyttämin resurssein tehtyinä niistä kovin harva tuottaa omiaan takaisin. Laadun tavoitteleminen on elokuvateatterilevityksestä riski. Jo pelkällä ulospanollaan tietyn kiinnostuskynnyksen ylittävät spektaakkelielokuvat eli blockbusterit ovat toki moninkertaisesti tyyriimpiä tehdä, mutta sijoituksina pitkällä kaavalla varmempi (joskaan eivät tietenkään varma) bisnes.

Annapurnan tulevaisuus on auki. Siitä ei sentään ole huolta, että Ellisoneilta loppuisivat rahat elokuvamesenaattitoiminnan vuoksi. Isä-Larryn omaisuuden arvoksi on laskettu lähes 50 miljardia euroa.

Vuonna 2011 alkaneen Annapurna-operaation koko tähänastinen liikevaihto ei ole kuin pari prosenttia siitä ja tappiot tietenkin pienemmät.