Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kysymyksiä tapaus Roman Polanskista

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 4.10.2009 08:41

Elokuvaohjaajan oikeussirkus sinänsä näyttää hämärältä tapaukseksi, jossa syytetty on tunnustanut. Onko se sekava? Miksi hänet otettiin kiinni vasta nyt?

Suomessa Roman Polanskin kiinniotosta on kirjoitettu suhteellisen vähän, mutta Ranskassa lehdistö on niinsanoakseni liekeissä. Yhdysvallat seuraa perässä.

Ranskassa, jossa sovinnaisuuden rajoja kokeileville taiteilijoille on perinteisesti annettu paljon anteeksi, suhtautuminen on lähes kautta linjan Polanski-myönteistä ja amerikkalaiset ovat jakaantuneempia, kuten Marko Maunula jo blogissaan kuvaili.

Olin jotenkin alitajuisesti vähän Polanskin puolella (kai johtuen siitä, että joskus hyvin nuorena luin hänen omaelämäkertansa ja ohjaajan selittelyt hyväksikäyttötapauksesta vaikuttivat silloin uskottavilta), mutta uhrin kuulustelupöytäkirjat, jotka ovat verkossa esimerkiksi Huffington Postissa, näyttävät rumilta.

Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että Geimer on paitsi antanut anteeksi, myös esimerkiksi paistatellut salamavalojen välkkeessä Polanski-dokumentti Wanted and Desiredin ensi-illassa viime vuonna? Jos uhri tulee hymyilemään gaalaan, jonka tarkoitus on kirkastetaa hänen raiskaajansa sädekehää, eikö se jo vähän muuta rikoksen olemusta?

Koko keissi tuntuu olevan enemmän mediapeliä kuin mitään muuta.

Jonathan Rosenbaum New York Timesissä: ”..it’s also true that if he weren’t famous, he wouldn’t have been arrested in Switzerland in the first place, so this is a sword that cuts two ways. It’s his fame that fuels this event and discussion, not the specifics or the morality of what he may or may not have done some 30-odd years ago.”

Viimeisimpien uutisten mukaan Polanskin on turha odottaa armoa kuvernööri Arnold Schwarzeneggerilta.

Saisikohan Polanski Yhdysvalloissa enemmän ja Euroopassa vähemmän sympatiaa, jos hän olisi tehnyt yleisöystävällisempiä menestyselokuvia?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Syytön kunnes toisin todistetaan.
Oikeudessa.

Media ei taida tarvita oikeusprosessia ja lainvoimaista tulosta ollakseen asiasta ihan mitä mieltä haluaa……. Ranskassa ja USAssa.
Pikkuisen Suomessakin….
Fascismia ja arvostuksen totaalista ymmärtämisen puutetta pahimmillaan.

Polanskilla on oikeus tulla oikeudessa kuulluksi ja todistaa syyttömyytensä.

Amerikkalainen käräjöinti on kummallista. Siinä kaikenlaisen puliveivaamisen ja sovittelun kautta voidaan rikokset nollata. Vaikka asianajajat esittävät kuinka vakavia syytöksiä rikkaita julkkiksia vastaan, he vapautuvat maksamalla asianomistajille suuret korvaukset. Tämä minulle käsittämätön bisnes on arkipäivää amerikkalaisille.

Siitä lienee kysymys myös Roman Polanskin jahtaamisessa. Samantha Geimer haluaa Polanskin kustannuksella tehdä amerikkalaisen jälkilypsyn. Rahastus ei onnistunut vuonna 1978 koska Polanski ei ottanut riskiä vaan häippäsi Pariisiin. Geimerin perhe olisi varmasti peräytynyt syytöksistä, jos Polanski olisi silloin maksanut riittävästi.

Miksi Geimer nykyään esiintyy julkisuudessa kuin supertähti? Paljonko hän rahastaa jo pelkästään medialla? Minkä ikäistä tyttö esitti silloin kun kun kaikki tapahtui? Tiesikö Polanski silloin hänen todellisen ikänsä? Miksi 13-vuotias tyttö pääsi ilman perheen valvontaa pelehtimään Jack Nicholsonin taloon?

”Miksi 13-vuotias tyttö pääsi ilman perheen valvontaa pelehtimään Jack Nicholsonin taloon?”

Koska siinä ei sinänsä ollut mitään uutta hänelle, hänhän seurusteli samaan aikaan yli kaksikymppisen miehen kanssa ja oli käyttänyt huumeita jo parin vuoden ajan. Myös Quaaludeja, joita siihen aikaan popsittiin yleisesti trendihuumeena eikä käytetty ns. rauhoittavana/treffiraiskaushuumeena toisin kuin monissa lehtijutuissa on annettu ymmärtää.

Samantha Geimer oli elänyt jo jonkin aikaa ”aikuisempaa” elämää kuin moni samanikäinen teini, mutta tämä ei ollut eikä ole harvinaista Hollywoodissa. Fyysisesti ja henkisestikin hän oli jo lähempänä täysi-ikäistä kuin keskivertokolmetoistavuotiasta (tapahtumahetkellä hän oli muuten vain muutaman päivän päässä 14-vuotissyntymäpäivistään). Samaan aikaan maassa kuitenkin edelleen monet lukiosta valmistuneet 16-17-vuotiaat menivät samantien naimisiin ja perustivat perheen. Henkisesti he tuskin olivat sillä tasolla, mitä me yleensä käsitämme aikuiseksi. Tämä osoittaa kuinka häilyvä voi aikuisuuden ja lapsuuden raja olla, joskus pelkkä numero, ikä, ei riitä sitä määrittämään.

Tämä ei muuta sitä faktaa, että Polanskin teko oli väärin, mutta tapaus on silti omaa luokkaansa. Monet ovat hurskaan oloisesti julistaneet että laki on kaikille sama, myös Hollywoodin ihmisille, kuten pitää ollakin, mutta Hollywood ei ole sama kuin muu maailma eivätkä sen kasvatit ole aina kuin ns. tavalliset ihmiset (Elizabeth Taylor, Drew Barrymore, Erroll Flynnin seikkailut ja Elviksen ”nuorikko” Priscilla jne…)). Siksi niin monet elokuvateollisuuden ihmiset ovat asettuneet Polanskin tueksi, he ymmärtävät ettei asia ole niin yksinkertainen, kuten Samantha Geimerin nykyinen käytös osoittaa hänenkin ymmärtävän.

Polanskin jahtaaminen 30 vuotta myöhemmin on ajanhaaskausta kun samaan aikaan kun vain odotamme seuraavan jayceeleedugardia paljastuvaksi. Ja olen aivan varma että Polanski saisi Yhdysvalloissa enemmän sympatiaa jos hän olisi tehnyt yleisöystävällisempiä elokuvia. Amerikkalaisilla kun on ikävä tapa käydä ”friikkien” kimppuun kuten tapauksissa Michael Jackson, Marilyn Manson ja Angelina Jolie (omg, she kissed her brother and wore a veil of blood).

Woody Allenhan on ajan myötä päässyt pannasta koska huvittava neuroottisuus on lähempänä amerikkalaisten sydämiä kuin Polanskin tarinat joita yleensä kuvaillaan sanoilla ”dark and bizarre” (poikkeuksena Pianisti).

Tapaus Polanski on tuonut seksuaalirikoskeskusteluun uutuutena lieventävien asianhaarojen puimisen nettikeskusteluissa. Tavallisesti sellaiset edustavat perustavalla tavalla Vääriä Mielipiteitä, jos niita kukaan edes yrittää esittää.

Jos puheena olisi joku satunnainen Reiska Kymenlaaksosta, joka olisi tehnyt 13-kesäiselle temput, olisi hänet kaikkitietävän virtuaalituomioistuimen toimesta kastroitu jo moneen kertaan.

”Polanskilla on oikeus tulla oikeudessa kuulluksi ja todistaa syyttömyytensä.”

Mutta Polanskihan tunnusti syyllisyytensä jo silloin 70-luvulla.

Geimerin sanomiset Polanskista eivät vaikuta rikoksen olemukseen tippaakaan. Me emme tiedä Geimeristä yhtään mitään. Millainen ihminen hän nykyisin on, on rikoksen kannalta samantekevää.
13-vuotiaan raiskaus on 13-vuotiaan raiskaus ja ällöttävä teko aivan riippumatta siitä, mitä uhri ennen tai jälkeen raiskauksen elämässään tekee.

Sanon vaan, että on se ihmeellistä, kun useimpien ihmisten mielestä raiskaus on törkeä rikos, mutta yksikään raiskaus ei raiskaukseksi kelpaa. Jos uhri on 13-vuotias, rikollinen yli 40-vuotias, uhri huumataan, juotetaan, hän on peloissan, pyytää päästä kotiin ja sanoo toistuvasti ei, niin aina vaan selitellään, että ei kyseessä ollut mikään ”oikea raiskaus”. Vähempikin oksettaa.

Sen olen huomannut, että tässä asiassa amerikkalaiset elokuva-alan ihmiset (intellektuellit?!) ovat
tismalleen yhtä typeriä kuin eurooppalaiset kollegansa.

Rosemary´s Baby oli Polanskin ensi kuva. Siinä Saatana oli tehnyt tähden raskaaksi. Kun Mansonin joukko sitten tappoi Polanskin vaimon, häntä syytettiin filmin teon perusteella. Myöhemmin selvisi, ettei Manson tiennyt, kenen talossa hän oli, mutta imago jäi eloon. Nyt Polanskilta on tulossa elokuva, joka kohtelee kaltoin poliittisia salaisuuksia. Hän kirjoitteli sen Sveitsissä, missä hän asuu usein. Nyt hänet oli kutsuttu filmifestivaaliin, ja maan kulttuuriministeri otti hänet vastaan kentällä – ennen pidätystä.

Outohan tuo juttu on. Alaikäisen ”raiskaus,” jos se sitä oli, on rikos, jonka hän jo tunnusti, ja josta hän maksoi ”uhrin” äidille puoli miljoonaa dollaria. Vankilasta hänet päästettiin ulos ehdonalaiselle. Mutta tuomarin sanotaan perunneen ”järjestelyn” Polanskin ”käytöksen” vuoksi – Saksassa. Se sai Polanskin pakenemaan – USA:sta – myöhemmin.

Jutusta tehtii dokumenttikin Polanskin puolustamiseksi, koska tuomarit olivat äänestyksellä valittuja USA:ssa, minne palaamista Polanski nyt kerta kaikkiaan pelkää. Mutta ilman paluuta ei juttua voi päättää. Ja hän on siis ”haastettu.”

Rosemaryn painajainen ei ollut Polanskin ensimmäinen elokuva, ensimmäinen Yhdysvalloissa tehty elokuva kylläkin. Manson tiesi tarkkaan ketä talossa asui, hänen lähettämänsä murhaajat eivät.

Oikeusjuttu oli sovittu osapuolten kesken, mutta tuomari kuuluisuudenhimossaan antoi merkkejä siitä ettei suostuisi jättämään asiaa sikseen vaan halusi olla se joka heittää Polanskin lusimaan pitkäksikin aikaa, jonka vuoksi P. pakeni maasta.

Capita listi: ”Polanskilla on oikeus tulla oikeudessa kuulluksi ja todistaa syyttömyytensä.”

Kuten tässä on jo sanottu, Polanski tunnisti seksin alaikäisen Geimerin kanssa jo ennen pakoaan Yhdysvallloista.

Ja kuten whitejazz nasevasti totesi, puheet pedofiliasta ovat railakasta liioittelua ja tunteisiin vetoavan sanan väärinkäyttöä.

Oliko kyseessä raiskaus? Termi ”statutory rape” tarkoittaa sukupuoliyhteyttä aikuisen ja suojaikärajaa nuoremman välillä, ei raiskausta. Tämänhän Polanski on myöntänyt.

http://en.wikipedia.org/wiki/Statutory_rape

Toki Polanski on rikoksestaan rangaistuksen ansainnut, mutta miksi ihmeessä hänet otettiin kiinni vasta nyt?

Täytyy myös muistaa että Polanski on Ranskan kansalainen, eli ranskalaiset puolustavat omiaan viimeiseen asti, pitivät he sitten tämän taiteesta tai eivät!

Ilmeisesti Polanskia on ”jahdattu” jo monta vuotta ympäri maailmaa huonolla menestyksellä (jonkun ranskis-lehden mukaan häntä on yritetty napata mm Thaimassa, Israelissa ja Ruotsissa), mutta tällä kertaa jenkkiviranomaisten ei tarvinnut kuin seurata kulttuuriuutisia Polanskin saamasta festari-palkinnosta ja ilmeisesti he jättivätkin pidätyspyynnön vain viikkoa ennen ohjaajan saapumista Sveitsiin!

Jotkut mediat ovat ilmeisesti jopa syyttäneet Sveitsin viranomaisia siitä etteivät nämä varoittaneet Polanskia etukäteen, mikä alkaa olla jo suorastaan koomista! Kaveri omistaa talon Sveitsissä ja käy siellä säännöllisesti, johon sveitsiläis viranomaiset totesivat etteivät he voi tietää milloin Polanski on maassa ja milloin ei. Festaripalkinnon tuoman huomion myötä oli sveitsiläisten turha enää väittää amerikkalaisille etteivät tiedä ohjaajan liikkeistä mitään…

En nyt ihan lähtisi kastroimaan herra Polanskia tämän johdosta, mutta oikeuden eteen hänet kyllä olisi saatava. Vaikkakaan tuomio ei tulisi olemaan läheskään yhtä kova kuin jos kyseessä olisi tavis.

En kyllä yhtään ymmärrä keskustelun kuluessa esitettyjä Polanskia puolustelevia ja hänen tekoaan vähätteleviä puheenvuoroja. Kannanotot ovat kuin Itä-Suomen hovioikeudesta. Raiskaustuomioitahan siellä on lieventänyt mm raiskaajan ”hyvämaineisuus ja säännöllinen työ” tai ”melkein täysi-ikäisyys”. Milloinkahan miehet oikein alkavat käsittää, millainen rikos raiskaus oikeastaan on.