Kunniattomat paskiaiset on kunnon hitti

Quentin Tarantinon uutuus sai viikonloppuna ensi-iltansa eri puolilla maailmaa Yhdysvalloista Keski-Eurooppaan. Menestystä oli poikkeuksellisen vaikea arvoida ennakkoon.

Elokuva on Tarantinon uran kallein ja ensimmäinen, joka on (puoliksi) Hollywood-studion tuotanto – aiemmat on tehty itsenäisissä tuotantotaloissa. Sen menestyksestä on pitkälti kiinni, mitä ja missä koossa ohjaaja saa seuraavaksi tehdä.

Ja se toinen tuottava taho, Miramax-lafkallaan koko amerikkalaisen independent-elokuvakentän uusiksi pistäneiden Weinstein-veljesten uusi firma The Weinstein Company on tehnyt liikaa floppeja. Paskiaiset voi olla TWC:lle elämän ja kuoleman kysymys.

Ei syytä huoleen, ainakaan toistaiseksi.

Variety kertoo, että perjantai lähti Yhdysvalloissa loistavasti. Lippuja meni enemmän kuin uskottiin. Myös Ranskassa, jossa Tarantinoa on erityisesti rakastettu, elokuva veti paremmin kuin yksikään tekijän aiemmista.

Mainoskampanja, jossa erittäin puheliaalle elokuvalle on yritetty luoda action-mäiske-imagoa, on siis onnistunut.

Mutta säilyykö veto? Vaikka Paskiaiset on sikäli iskevä kokemus, että se paranee loppua kohti ja energiataso on korkeimmillaan finaalissa, kuten tällaisessa leffassa pitääkin, saattaa word of mouth olla myös negatiivista, jos räiskintää toivova yleisönosa pettyy.

Ensimmäisiä suomalaisarvioita on jo ilmestynyt internetiin. Ilja Rautsi on Elitisti -nettilehden arviossa aika lähellä asian ydintä:

”Kunniattomat paskiaiset tuntuukin yhden teoksen sijaan siltä, että viisi toisiinsa linkittyvää puolen tunnin lyhytelokuvaa olisi laitettu peräjälkeen. Osa natseja esittävistä näyttelijöistä ja Pitt tyylittelevät kuin Coen-elokuvassa konsanaan. Toiset puristavat repliikit ulos yhteen narskuvien hampaiden lomasta. Välillä Hitler karjuu ja Göbbels hihittää ja päinvastoin.”

Hyvä elokuva silti on, taattua ja omintakeista Tarantinoa: itse olisin antanut sille ehkä neljä tähteä. Suomen ensi-ilta on 4.9.