Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kun elokuvakritiikki koetaan uhaksi

Blogit Kuvien takaa 11.8.2009 08:22
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Suomessa kaikki elokuvat on perinteisesti esitetty lehdistölle ennen ensi-iltaa. Se on reilu periaate, josta ei 1980-luvun jälkeen ole juurikaan poikettu. Amerikassa on toisin.

Viime vuosina meillä Suomessa on jäänyt lehdistöpimentoon vain Saw -kauhuelokuvan ääriväkivaltaisia jatko-osia, joiden on arvattu saavan niin tylyt kritiikit, ettei arvosteluista olisi mitään hyötyä, korkeintaan haittaa.

Tosin se, ettei Saw IV:tä esitetty Suomessa ennen sen kansainvälistä ensi-iltapäivää 26.10.2006, ei estänyt Metro -lehden Tero Toivasta arvostelemasta asianomaista elokuvaa kyseisenä päivänä ilmestyneessä lehdessä. Arvostelu oli perusnegatiivinen ja lyhyt yhden tähden dumaus, joka olisi yhtä hyvin voinut käsitellä mitä tahansa Saw-elokuvaa, tai huonoa kauhuelokuvaa. No, kykynsä kullakin.

(Saw IV tosin sai ensi-iltansa jo 25.10. Australiassa, Hongkongissa ja Sloveniassa, joissa leffaviikko vaihtuu torstaina, ei meille tuttuun tapaan perjantaina – ehkä Metro maksoi kriitikkonsa juttukeikalle joihinkin näistä maista?)

Yhdysvalloissa studiot ovat varovaisempia. Monista Hollywood-elokuvista ei järjestetä lehdistönäytöksiä. Yleensä näitä kriitikoilta pimitettäviä ovat kuitenkinn hieman halvemmat kauhuleffat.

Nyt USA:ssa on jäänyt näyttämättä yksi kesän suurimmista ensi-illoista, G.I. Joe, enkä varsinaisesti ihmettele, se vaikutti trailerin perusteella aika kamalalta.

Kyseessä on kuitenkin ilmeisesti kaikkien aikojen kallein elokuva, josta ei järjestetty USA:ssa lehdistöennakkoja.

Se ei haitannut bisnestä ainakaan viime viikonlopun ensi-illassa: elokuva tuotti jo rutkasti yli 50 miljoonaa dollaria.

Tapaus G.I. Joen inspiroimassa Slashfilmin jutussa kerrotaan kriitikkotorppaus-ilmiöstä.

Sieltä näkyy, että Renny Harlinin 12 Roundsiakin pidettiin studiolla niin heikkona, ettei sitä kehdattu antaa kriitikkojen murhattavaksi. (Suomessahan se toki näytettiin ja arvosteltiin asiaankuuluvasti. Omia kommenttejani tässä.)

Huvittavaa on toisaalta se, että Crankin jatko-osaa ei esitetty kriitikoille – kuten ei ensimmäistäkään Crankia. Ne kriitikot, jotka sen sitten kävivät katsomassa, ovat suhtautuneet näihin elokuviin enimmäkseen myötämielisesti, jotkut innokkaasti kehuenkin. Tietenkin, ovathan molemmat Crankit kutakuinkin viiden tähden kamaa ainakin toimintaelokuva-asteikolla.

Eli on pieni mahdollisuus, että se G.I. Joekin olisi kelvollinen. Käyn katsomassa, mutta odotukset ovat aika lähellä nollaa viimeistään tuon amerikkalaisen kriitikkotorppauksen jälkeen. Kuinka muutenkaan, kun tekijätaho Paramount itse painaa päänsä häpeään?