Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kun elokuvakritiikki koetaan uhaksi

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 11.8.2009 08:22

Suomessa kaikki elokuvat on perinteisesti esitetty lehdistölle ennen ensi-iltaa. Se on reilu periaate, josta ei 1980-luvun jälkeen ole juurikaan poikettu. Amerikassa on toisin.

Viime vuosina meillä Suomessa on jäänyt lehdistöpimentoon vain Saw -kauhuelokuvan ääriväkivaltaisia jatko-osia, joiden on arvattu saavan niin tylyt kritiikit, ettei arvosteluista olisi mitään hyötyä, korkeintaan haittaa.

Tosin se, ettei Saw IV:tä esitetty Suomessa ennen sen kansainvälistä ensi-iltapäivää 26.10.2006, ei estänyt Metro -lehden Tero Toivasta arvostelemasta asianomaista elokuvaa kyseisenä päivänä ilmestyneessä lehdessä. Arvostelu oli perusnegatiivinen ja lyhyt yhden tähden dumaus, joka olisi yhtä hyvin voinut käsitellä mitä tahansa Saw-elokuvaa, tai huonoa kauhuelokuvaa. No, kykynsä kullakin.

(Saw IV tosin sai ensi-iltansa jo 25.10. Australiassa, Hongkongissa ja Sloveniassa, joissa leffaviikko vaihtuu torstaina, ei meille tuttuun tapaan perjantaina – ehkä Metro maksoi kriitikkonsa juttukeikalle joihinkin näistä maista?)

Yhdysvalloissa studiot ovat varovaisempia. Monista Hollywood-elokuvista ei järjestetä lehdistönäytöksiä. Yleensä näitä kriitikoilta pimitettäviä ovat kuitenkinn hieman halvemmat kauhuleffat.

Nyt USA:ssa on jäänyt näyttämättä yksi kesän suurimmista ensi-illoista, G.I. Joe, enkä varsinaisesti ihmettele, se vaikutti trailerin perusteella aika kamalalta.

Kyseessä on kuitenkin ilmeisesti kaikkien aikojen kallein elokuva, josta ei järjestetty USA:ssa lehdistöennakkoja.

Se ei haitannut bisnestä ainakaan viime viikonlopun ensi-illassa: elokuva tuotti jo rutkasti yli 50 miljoonaa dollaria.

Tapaus G.I. Joen inspiroimassa Slashfilmin jutussa kerrotaan kriitikkotorppaus-ilmiöstä.

Sieltä näkyy, että Renny Harlinin 12 Roundsiakin pidettiin studiolla niin heikkona, ettei sitä kehdattu antaa kriitikkojen murhattavaksi. (Suomessahan se toki näytettiin ja arvosteltiin asiaankuuluvasti. Omia kommenttejani tässä.)

Huvittavaa on toisaalta se, että Crankin jatko-osaa ei esitetty kriitikoille – kuten ei ensimmäistäkään Crankia. Ne kriitikot, jotka sen sitten kävivät katsomassa, ovat suhtautuneet näihin elokuviin enimmäkseen myötämielisesti, jotkut innokkaasti kehuenkin. Tietenkin, ovathan molemmat Crankit kutakuinkin viiden tähden kamaa ainakin toimintaelokuva-asteikolla.

Eli on pieni mahdollisuus, että se G.I. Joekin olisi kelvollinen. Käyn katsomassa, mutta odotukset ovat aika lähellä nollaa viimeistään tuon amerikkalaisen kriitikkotorppauksen jälkeen. Kuinka muutenkaan, kun tekijätaho Paramount itse painaa päänsä häpeään?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

mikkop: Aika lähellä tasatilannetta kuitenkin tuon Metacriticin mukaan.

Vastapainoksi Kim Newman brittiläisessä Sight & Soundissa (jonka arvioita ei julkaista netissä): ”No-one could mistake this for anything but trash, but this is authentic grindhouse cinema, 2009-style – callous, energetic, culturally voracious, unashamedly crass, extreme beyond the point of parody and genuinely ingenious.”

Ei ole tämä Toivanen ainoa jonka jutuista jää käsitys että elokuvaa ei aina ole viitsitty katsomaan.. Iltalehden Jyrki Laelman keinot tietysti myös kiinnostaa.

Lehdistönäytöksiä koskien lisättäköön vielä se puoli, että Suomessa joistakin megaluokan HW-tuotannoista järjestetään pressiennakko ennen valtakunnallista ensi-iltaa vain Helsingissä. Tämä pakottaa kriitikot mm. Turusta, Tampereelta ja Oulusta (jollei käytetä freelancereita tmv.) tekemään pitkän matkan – ja vielä liian usein heikon kokemuksen vuoksi.

Koska pressiä ei järjestetty, kirjoitti eräs huomattava amerikkalaiskriitikko (Joe Morgenstern, luulisin) G.I. Joesta arvostelun pelkästään sen trailerin perusteella. Hyvä, hyvä.

Näitä luetaan juuri nyt