Kummituspaniikki: Kiinan hallinto haluaa kieltää kansalaisilta Ghostbustersin
Oletus: kun ihminen katsoo elokuvaa, hän ei usko, että sen kuvaamat asiat ja tapahtumat ovat totta.
Fiktion suhde kokijaan on toki monimutkainen. Kokija haluaa eläytyä ja uskoa tarinan sen omin ehdoin. Siksi voimme katsoa avaruusseikkailuja, joissa on mielikuvituksellista teknologiaa ja olentoja, sekä vaikkapa railakkaan sotaelokuvan, jossa Hitler tapetaan ilman, että torjuisimme näkemäämme mahdottomana. Yliluonnollisesta kauhuelokuvasta nauttiminen ei edellytä katsojan uskovan vaikkapa vampyyrien olevan todellisia olentoja.
Oletettavasti kukaan Ghostbustersin nähnyt – ja puhun toistaiseksi vuoden 1984 fantasiakomediasta – ei ajatellut, että näitä kummituksia ja demoneita olisi oikeasti olemassa tai niitä edes voisi olla olemassa. Elokuva ei siis herättäne katsojassaan pelkoa, että huonotapainen vihreä aavepallo Slimer tulisi tahrimaan paikallisen kirjaston hyllyiltä Paavo Väyrysen kirjat.
Kiinassa uusi Ghostbusters-leffa on kuitenkin joutunut pannaan: sitä ei saa tuoda elokuvateattereihin.
Elokuvasensuuri on merkittävästi löystynyt Kiinassa. Kommunistisen puolueen ideologiaan kuuluu silti yhä taikauskon vastustaminen. Virallisesta kieltopäätöksestä ei ole toistaiseksi tiedotettu, eikä ehkä koskaan kerrotakaan, mutta muun muassa The Hollywood Reporterin tietojen mukaan kummituskomedian levittäminen tyssää kummituksiin.
Aiemmin maassa on evätty valkokangaslevitys esimerkiksi viime syksyn aavemelodraamalta Crimson Peak sekä kymmenen vuotta sitten neljänneltä Pirates of the Caribbean -elokuvalta, jossa on eläviä kuolleita.
Toki näennäisen kommunistis-ateistisessa Kiinassa on kansan keskuudessa taikauskoa ja henkimaailma on sadoille miljoonille kiinalaisille ainakin enemmän totta kuin maallistuneille länsimaalaisille. Esi-isiä palvotaan konkreettisesti.
Nyt puhutaan silti elokuvasta, joka näyttää tältä:
Rajanveto kuulostaa hysteerisen tyhmältä, mutta Suomessakin kiellettiin aikuisilta elokuvia vielä 1980-luvulla perusteena, että ne ovat ”kauhua herättämällä mielenterveydelle vaarallisia”.
Tällä perusteella estettiin muiden muassa kauhuelokuvien Punaisen surman naamio ja Haudan tuolta puolen levitys 1970-luvulla – mutta jo 1990-luvulla ne kumpikin esitettiin televisiossa kaikelle kansalle ilman, että kukaan tuli edes pikkuriikkisen hulluksi. Elokuvatarkastamomme yritti kieltää jopa Likaisen Harryn aikoinaan ”mielenterveydelle vaarallisena”. Aikuissensuuri loppui Suomessa vuonna 2001.
Mutta onko Kiinassa tosiaan kyse vain pelosta, että kansa sekoaisi kummituksista?
Tämä viimevuotinen BBC:n juttu kertoo ”kummituspaniikin” taustoista laajemmin. Kummitukset ovat kiinalaisissa saduissa ja uudemmissa tarinoissa usein metaforia, ja totalitaristiselle hallinnolle mikään ei ole niin hankalaa kuin metafora. Parempi kieltää kummitykset tykkänään, jottei kukaan keksi verrata byrokraattia kummitukseen.
Silti: uusi Ghostbusters?
Lue myös: Kuvien takaa: Uusi Ghostbusters joutui antifeminististen nettiaktivistien silmätikuksi