Kummituspaniikki: Kiinan hallinto haluaa kieltää kansalaisilta Ghostbustersin
Oletus: kun ihminen katsoo elokuvaa, hän ei usko, että sen kuvaamat asiat ja tapahtumat ovat totta.
Fiktion suhde kokijaan on toki monimutkainen. Kokija haluaa eläytyä ja uskoa tarinan sen omin ehdoin. Siksi voimme katsoa avaruusseikkailuja, joissa on mielikuvituksellista teknologiaa ja olentoja, sekä vaikkapa railakkaan sotaelokuvan, jossa Hitler tapetaan ilman, että torjuisimme näkemäämme mahdottomana. Yliluonnollisesta kauhuelokuvasta nauttiminen ei edellytä katsojan uskovan vaikkapa vampyyrien olevan todellisia olentoja.
Oletettavasti kukaan Ghostbustersin nähnyt - ja puhun toistaiseksi vuoden 1984 fantasiakomediasta - ei ajatellut, että näitä kummituksia ja demoneita olisi oikeasti olemassa tai niitä edes voisi olla olemassa. Elokuva ei siis herättäne katsojassaan pelkoa, että huonotapainen vihreä aavepallo Slimer tulisi tahrimaan paikallisen kirjaston hyllyiltä Paavo Väyrysen kirjat.
