Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kulttielokuva Young Loven ohjaaja Arto Lehkamo tähtää eduskuntaan

Blogit Kuvien takaa 10.6.2010 07:02
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Yksi viime vuosikymmenen kummallisimmista suomalaisista elokuvista oli Young Love (2001). Se oli näennäisesti varhaisteini-ikäisen, valokuvaamisesta kiinnostuneen pojan kasvutarina. Tavanomaisen kertomuksen rinnalla – ei mitenkään pinnan alla – oli äärikonservatiivinen uskonnollinen sanoma.

Esimerkiksi nuoren päähenkilön kuvaamataidonopettaja oli homoseksuaali kommunisti, joka kuolinvuoteellaan (HIV, mikäpä muu) katui virheitään ja otti vastaan uskon.

Sitä ennenkin hän terveydentilansa heiketessä harkitsi puna-aatteesta luopumista, mutta huokaili: ”mitä vanhat toverit siihenkin sanoisivat”.

Toinen painotus oli yllättäen seksistinen ja rivo: ohjaaja Arto Lehkamo ei jättänyt käyttämättä mahdollisuutta esitellä naispääosan näyttelijää alasti. Tirkistelykohtauksissa oli aidosti likainen sävy.

Yleisemmin elokuvan naishahmot olivat joko todella tyhmiä tai muuten kyvyttömiä tekemään järkeviä ratkaisuja.

Riippumatta siitä, mitä mieltä itse kukin kommunisteista, homoista ja naisista on, kömpelöstä Young Lovesta paistoi muutenkin läpi tekijän ajatusmaailman mustavalkoisuus ja synkkämielisyys. Ilottomampaa nuortenelokuvaa ei hevillä löydä.

Huvittavaa kyllä, suurissa lehdissä elokuvan arvosteluissa ei näihin piirteisiin juuri puututtu, vaan se sai neutraalin vastaanoton.

Suunnilleen ainoat asian ytimeen tähtäävät kritiikit on julkaistu MTV3:n nettisivuilla ja Elitisti -nettilehdessä.

”Leffan huippukohdassa kirkasotsainen Jukka lukee Raamatusta Paavalin jyrkintä tuomiota miespuolten välisestä riettaudesta ja ansaitusta rangaistuksesta joka siitä seuraa. (!!!!!!) Tämän nuorisoelokuvan raikas ’piilo’sanoma siis on: homon sietääkin kuolla syntiensä tähden”, Tuuve Arokuvaili Maikkarille.

”On kyllä suhteellisen käsittämätöntä, että Young Loven kaltainen elokuva on ollut levityksessä muuallakin kuin valtakunnansalien valkokankailla”, Antti Tohka kiteyttää Elitistissä teoksen paradoksit ja nostaa sen ”yhdeksi kaikkien aikojen pöyristyttävimmistä kotimaisista elokuvista”.

Young Love oli Lehkamon kolmas pitkä elokuva. Sen jälkeen tekijästä ei ole kuultu.

Nyt Lehkamo tähtää kansanedustajaksi kristillisdemokraattina. Eikä hän totisesti edusta puolueen leppeämpää laitaa.

Uuden Suomen blogeissaan hän haukkuu luterilaisen kirkon värikkäin sanakääntein ja vertauksin (”Äkkisilmäyksellä näyttäisikin siltä, että Luterilaisesta (sic) kirkosta on tullut sarveton, hampaaton ja munaton! Liekö saanut kirkkomme nykytilasta vaikutteita se eräs kirkkoherra itärajan tuntumasta joka pisti asian käytäntöön asti ja poisti munansa. Kirjaimellisesti. Onko siis niin, että saatana on onnistunut työssään?”) ja purkaa kiukkuisena suomalaisten viinankatkuisuutta (”Kesällä kun nääs tapahtuu: Suomalainen hukkuu sepalus auki, polttaa ihonsa riekaleiksi, kaatuu kännissä mopolla, riitelee eukkonsa kanssa, grillaa parvekkeella ja saa koko taloyhtiön kiehumaan. Suomalainen matkustaa etelään, taputtaa laskeuduttaessa, tilaa lihapullia, kossua ja sinappia Suomi-Baarissa, keskustelee Kimi Räikkösen välivuodesta- suomeksi tietenkin. Suomalainen kiroilee, piereskelee, oksentaa ja ylistää lätkäsaavutuksia”, jne).

Young Loven yksityisistä rahoittajista ja kuvausten omalaatuisesta tunnelmasta liikkuu huhuja. Olen myös kuullut, että elokuvan varsinainen agenda – eli tietyt hurjemmat repliikit ja kohtaukset – olisi pidetty salassa osalta työryhmää. Oli miten oli, Young Love on harvoja suomalaisia elokuvia, joissa on kansainvälistä kulttipotentiaalia. Ei sitä usko todeksi ennen kuin näkee. Huh!

Voi mennä tovi, ennen kuin Artolle myönnetään Elokuvasäätiöstä seuraavan kerran tukea, joten ura politiikassa on varmaankin hyvä ajatus.