Kuka ihmeen Gena Rowlands, eli tehtiinkö elokuvia muka jo ennen 1990-lukua
Pitääkö uutisjuttua kirjoittaa ollenkaan, jos sitä ei kirjoiteta hyvin?
Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla oli tänään pieni uutinen Lyhyesti-palstalla. Siinä kerrottiin kunnia-Oscarien saajista.
En nyt narise siitä, että jutun mukaan Spike Lee tunnetaan elokuvastaan Do the Right Thing – kuuma päivä, enkä edes siitä, että jutun mukaan Jean Hersholt-palkinnon saajan Debbie Reynoldsin tärkein rooli on Gracen äitinä sarjassa Will & Grace. Reynoldshan oli 1950-1960-luvulla suuri tähti ja nähtiin muun muassa Laulavien sadepisaroiden naispääosassa, mistä sentään mainitaan jutun lopussa. Afroamerikkalaisen Leen ansioita voi purkaa monella tavalla, mutta kieltämättä tuo mainittu oli hänen läpimurtonsa.
Mutta tämä.
Kuka on Gena Rowlands?
No ei vähempää kuin 1960-1970-luvun amerikkalaisen riippumattoman elokuvan ehkä suurin naistähti. Rowlands oli John Cassavetesin elokuvien vakionäyttelijä. Hänet nähtiin kymmenessä aviomiehensä Cassavetesin elokuvassa. Hän sai kahdesta niistä parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Ne olivat Naisen parhaat vuodet ja Gloria.
Rowlands on tehnyt myös muun muassa yhden pääosan Woody Allenille. Häntä ovat ohjanneet William Friedkin, Terence Davies ja Jim Jarmusch.
Se, että Rowlands on nähty yhdessä Monkin ja yhdessä NCIS:in jaksossa on yhtä merkityksellistä kuin viime maanantain kauppareissusi. Vuoden 2004 romanttinen draama The Notebook, jolla on myös suomenkielinen nimi The Notebook – rakkauden sivut, saattaa toki olla Rowlandsin uran eniten tuottanut elokuva. Hän tekee siinä sivuosan, joka ei kyllä tasan tarkkaan ole ensimmäinen, toinen, eikä viidestoista perustelu kunnia-Oscarille.
Totta kai Cassavetes voi olla monelle tuntematon nimi, jos kerran Rowlandskin on, mutta jutussa ei ole järkeä, jos se taustoittaa uutisaiheen eli palkinnot ihan väärin. Virheitä sattuu, mutta tästä tuli mieleen Steve McQueen-gate.