Kriitikot valitsivat 2000-luvun parhaat elokuvat (ja se on hulluutta)
Mitkä ovat 2000-luvun parhaat elokuvat?
BBC tiedusteli asiaa. 177 seulan läpäissyttä kriitikkoa ja elokuvajournalistia vastasi.
Listalla on aika vähän nimikkeitä, jotka oitis torjuisin.
Kahdenkymmenen kärki:
Oman top kymppini laatiminen vaatisi viikon pohdinnan, ja seuraavana päivänä se taas näyttäisi erilaiselta, mutta vahvoja ehdokkaita kärkijoukkoon olisivat Mulholland Driven, In the Mood for Loven, There Will Be Bloodin, Zodiacin, 4 kuukautta 3 viikkoa 2 päivään, Lost in Translationin, 25th Hourin, Puhu hänellen, Toisten elämän, City of Godin, The New Worldin, Inside Outin, Rakkauden, Adelen elämän, Melancholian, Zero Dark Thirtyn, A History of Violencen, Profeetan ja Jesse Jamesin salamurhan ohella…
Gaspar Noén Enter the Void (BBC:n top 100:n ehdottomasti häpeällisin puute), Paul Verhoevenin Black Book (mahdollisesti molemmat top kympissäni), Werner Herzogin Paha poliisi, Nic Refnin Drive ja Claire Denisin 35 Shots of Rhum.
Vasta tänä vuonna Cannesissa nähty Verhoevenin Elle olisi takuulla tuossa top satasessa, mikäli useampi kriitikko olisi sen ehtinyt nähdä. Se on tämän vuosikymmenen hienoimpia elokuvia. Cannesista listalle ehti kuitenkin Maren Aden Toni Erdmann, joka on hieman vähemmän sulattelua vaativa elokuva.
Vaikeita paikkoja ovat Coenien elokuvat, joista nyt ehkä eniten arvostan Inside Llewyn Davisia, Richard Linklaterit, joista Rakkautta ennen auringonlaskua taitaa kuitenkin olla Boyhoodia parempi, sekä Synecdoche, New York, joka pitäisi varmaankin katsoa uudelleen.
Pahoittelen, etten saa Kiarostamista irti niin paljoa kuin varmaan pitäisi, ja nyt jo mietinkin, olisiko Pusher 2 sittenkin Driveä parempi Refn-elokuva – usein tuntuu siltä.
Mike Leighin ehkä paras elokuva Vuosi elämästä? Klovni – kyllä nolottaa? Pappi lukkari talonpoika vakooja?
Onko joka katsomiskerralla paraneva Dheepan sittenkin Jacques Audiardin paras elokuva?
Pitäisikö se Gondryn leffa katsoa uudelleen?
Kun muutama vuosi sitten yritin koota 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen top kymppiä, päädyin tuskaisen karsinnan jälkeen listaamaan sata elokuvaa, joiden keskinäistä järjestystä rukkasin yhä uudelleen, päivästä ja viikosta toiseen, enkä silti ikinä saanut listaa edes julkaistua. (Silloin Tahraton mieli oli vielä top kympissä.)
Eivät sata parasta mitenkään mahtuisi sadan listalle. Lopetan hulluuteen viettävän listailun nyt ja palaan oikeisiin töihin.