Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kotimaisen elokuvan viikko: hyvä, lisää tekijöiden ja yleisön kohtaamisia!

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 1.12.2010 07:00

Joulukuun alussa Helsingissä vietetään kotimaisen elokuvan viikkoa. Se on ”elokuva-alan yhteinen yleisölle suunnattu tapahtuma”. Kuulostaa hyvältä!

Tapahtumassa esitetään kuluneen vuoden jo ensi-iltansa saaneita kotimaisia elokuvia tekijävieraiden kera, sekä ennakkoensi-iltoja, tiedotteessa kerrottiin.

Olen ihmetellyt, miksei kotimaisten ensi-iltojen tiimoilta ole tilaisuuksia, joissa elokuvan esityksen jälkeen ohjaaja, näyttelijät ja/tai vaikka käsikirjoittaja olisi yleisön edessä, jonkun haastateltavana ja/tai vastaamassa kysymyksiin. Tiedän, että Kohtaamisten tiimoilta tällainen tilaisuus keväällä oli – en ehtinyt itse paikalle – mutta siinäkö kaikki?

Ainakin minusta olisi kiinnostavaa nähdä ja kuulla vaikka Pirjo Honkasaloa kuvailemassa Ito – kilvoittelijan päiväkirjan taustoja, Dome Karukoskea ja Pekko Pesosta kertomassa Napapiirin sankarien vuosia kestäneestä kirjoittamisesta ja tekemisestä, Lauri Nurksea, Mikko Leppilampea ja Antti Luusuaniemeä avautumassa Veijarien biletysmeiningin mahdollisesta totuuspohjaisuudesta tai miksei Olli Saarelaa selittämässä Harjunpäätään. Väriä kyllä riittäisi, meillä on persoonallisia elokuvantekijöitä.

Oleellista olisi antaa yleisölle mahdollisuus kuulla ja vaikka tentatakin tekijöitä, luoda yhteys – luonnollisesti itse elokuvan näytöksen jälkeen.

Kirjallisuuspuolellahan tällaiset yleisötapaamiset ovat merkittävien tekijöiden osalta de rigueur. Ja monet elokuvantekijämme jo osallistuvat sellaisiin ulkomailla, kansainvälisillä festareilla – miksei myös kotikentällä?

Ainakin minusta tuntuu, että yleisön silmin elokuvien tekijät eivät oikein ole läsnä, vaan jossain kaukana.

Kotimaisen elokuvan viikko 7.12.-12.12. Kinopalatsissa. Ohjelma täällä.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Valtion avut ovat liian isot, kun taitelijan ei tarvitse itse omalla persoonallaan kohdata asiakkaita ja saada heitä ostamaan. Syy voi olla myös taiteilijoiden marskilainen vakaumus, oma ylemmyydentunto, kun he pitäisivät moista menettelyä ala-arvoisena ja kaupallisena ja taitelijan arvolle sopimattomana.

Marskilainen vakaumus on kieltämättä vaikuttanut elokuviin.

eiks se riitä että kertoo k a i k e n iltapäivälehdissä ?

niinku että – fitsi kun oon nyt ylikierroksilla . tai – perhe joutuu sopeutumaan 50 viikkoa
vuodesta mut ne loput kolme oon kyl sit 150 prosenttisesti läsnä .

ja jälkihän on yhtä kuolematonta klassikkoa ?

Tiikeri: ”eiks se riitä että kertoo k a i k e n iltapäivälehdissä ?”

Iltapäivälehtien jutuissahan on nimenomaan asiaa itse elokuvista. Eikö? Vai onko?

nii -i , kyllähän sinne lipsahtaa sekaan aina jotain leffoistakin ; ) ensin . sit alkaa tulla näitä parisuhde ja koulukiusaamistilityksiä . tai että miten viihdyn ulkomaílla ja haen vaan tuet suomesta ; )

paitsi tähdiltä , jotka osaa olla
nätisti isoissa kuvissa ja haikailla jonkin vakavamman perään – seuraavaks –

tai oikeastaan minkä tahansa duunin perään – nykyään

must just siks on kiva tää Helander kun se on duunaillu valtavirrasta välittämättä oman
juttunsa –

Yleisesti ainakin me ohjaajat haluaisimme kohdata yleisöä useammin, mutta varsinkin ensi-illan aikaan tehtävän PRn takia aika on kortilla. Olemme yrittäneet järjestää kohtaamismahdollisuuksia. TSOTin(Tyttö, sinä…) kohdalla meillä oli oli keskustelufoorumi, jossa pääsi keskustelemaan elokuvan taustaporukan kanssa. Nykyään elokuvien keskustelu on siirtynyt Facebookkiin, mikä on toki hankalaa jos ei ole FB-profiilia. Mielelläni vastaan aina Napapiirin sankarien FB-sivuilla kysymyksiin, jolla on jo yli 20000 fania ja kysymyksiä tuleekin sitä kautta paljon. Tuota keskustelua haluaa moni tekijä ja Kotimaisen elokuvan viikko on nyt uusi yritys.

Lehtijuttujen sisältöihin emme hirveästi pääse vaikuttamaan. Toimittajat haastattelevat kaikkeen liittyen puolesta tunnista kahteen ja kirjoittavat sitten siitä mitä kokevat lukijoidensa intressien olevan. Lehdet useimmiten tykkäävät tehdä yksityiselämään keskittyviä juttuja, koska suurta yleisöä tutkimusten mukaan kiinnostaa nimenomaan yksityiselämän tapahtumat. Olen tehnyt haastiksia, joissa olen puhunut 90 prossaa ajasta leffasta ja itse juttuun on tullut lähinnä se koulukiusausosio ja leffaan viitataan yhdellä lauseella. Lehden profiilin mukaan juttu kirjoitetaan ja heillä on siihen oikeus, koska pyrkivät myymään niin paljon kuin mahdollista ja takaamaan oman työpaikkansa.

Mutta tulkaa kuuntelemaan elokuvantekijöitä nyt, niin tapahtuma saisi jatkoa.