Kolmen tunnin Tuntematon sotilas: fanielokuvan kettinkiä vailla omaa näkemystä

Uusin Tuntematon sotilas on kuin Star Wars: The Force Awakens: ulkoisesti erittäin taitavasti tehtyä fanielokuvaa, jonka tärkein tehtävä on vastata odotuksiin.

Kumpikin on suorituksena erittäin onnistunut.

Vertaaminen ison rahan amerikkalaisviihteeseen on luontevaa, sillä Tuntematon sotilas on ison rahan suomalaisviihdettä. Se on teknisesti taitavasti toteutettu elokuva, joka ei tunnu pitkältä, vaikka se kestää kolme tuntia. Se on intensiivinen ja hyvin tunteellinenkin viimeistään lopussa, perääntymisen muuttuessa pakokauhuksi.

Pelkoa, kauhua ja toisaalta taistelun odotusta esitetään vakuuttavasti. Elokuvan hetket säväyttävät välittömällä tasolla. Muuta, esimerkiksi ”patrioottista” tai ”sodanvastaista” funktiota sillä ei sinänsä ole. Tämä ei ole ongelma eikä etu. Valitettavasti siitä puuttuu myös oma kokonaisnäkemys, ja tämä on traagista.

Aku Louhimiehen ohjaama ja Jari Olavi Rantalan kirjoittama Tuntematon sotilas kantaa alkuperäisaineiston taakkaa niin kuuliaisesti mutta henkisesti uupuneesti, että se on elokuva ei-mistään. Siinä ei ole mitään tuntematonta, siis yllättävää tai uutta. Siihen voi ripustaa kaikenlaisia omia tunteita ja suomalaisuusfetissejä, mutta siitä on vaikea edes jäsennellä ajatuksia. Henkilökohtaisesti voisin nähdä antavani sille tähtiä kahdesta jopa neljään riippuen siitä, mitä elokuvataiteelta ylipäänsä kunakin päivänä odottaa ja toivoo.