Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kohutut feministiset pornoelokuvat tuodaan Helsingissä elokuvateatteriin

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 5.11.2009 13:16

Ruotsalaisen Mia Engbergin johdolla syntyneet Dirty Diaries -pornot saapuvat huomenna Kino Engelin ohjelmistoon.

Kirjoitin verorahoilla tuetusta, feministiseksi julistetusta pornosta jo syyskuun puolivälissä.

Kännykällä kuvatun Dirty Diaries -lyhytelokuvakoosteen saapuminen ihan valkokankaalle ja viralliseen ohjelmistoon myös Helsingissä on tietyllä tapaa uuden ajan airut.

Ei niin, että meille tuotaisiin pornoa kankaalle kohta enemmänkin. (Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun ehtaa hardcorea esitetään normaalilevityksessä – Syvä kurkku pyöri pitkään Kamraksen saleissa keväästä 1999 alkaen, aikuissensuurin vetäessä viimeisiä henkäyksiään.)

Kiinnostavampaa on se, että digiaikakaudella on helppo tuoda ensi-iltaan elokuvia ilman isoa taloudellista panostusta. Myös pienimuotoisten kotimaisten dokkarien vähän väkinäiset valkokangasensi-illat ovat osa samaa ilmiötä.

Kaikista elokuvista ei nykyaikana enää edes ole pitkäaikaisen standardin mukaisia 35-millisiä filmikopioita. Uusi, 35mm-tekniikkaa hitaasti korvaava 2K-digitaaliesitystekniikka on kallista, mutta halvempiakin vaihtoehtoja on.

Esimerkiksi festivaaleilla pyöritetään yhä useammin elokuvia digibeta-nauhoilta, jolloin laatu ei ole  blu-ray-levyä kummempaa – ja tähän esitystapaan päädytään etenkin pakon edessä, jos jotain elokuvaa ei ole lainkaan siirretty 35mm-filmille. Se ei aina ole välttämätöntä, jos elokuvaa ei aiota levittää kovin laajasti leffateattereissa.

Ei Dirty Diariesejakaan Kino Engelissä varmasti esitettäisi, jos kokoelmasta olisi pitänyt tehdä pari tonnia maksava filmikopio ja vielä tekstittääkin se.

Kännykkätekniikalla kuvatut suttuiset amatööripoksut taas näyttävät videotykillä heijastettunakin ihan tarpeeksi kosherilta.

Tuskin Dirty Diariesit Kino Engelissä montaa tuhatta katsojaa saavat, jos useita satojakaan, mutta valkokangasensi-illan tärkein hyöty on näkyvyys. Dvd myy paremmin, jos lehdet ovat kirjoittaneet elokuvasta. Ja niillä on tapana kirjoittaa nimenomaan leffateattereissa levitettävistä elokuvista, ei suoraan dvd:nä ilmestyvistä.

Ilman näitä Engel-esityksiä ei Hesarikaan olisi kirjoittanut Dirty Diariesistä (tänään ilmestynyt juttu on tosin HS:n maksullisessa arkistossa).

Vain valkokangasensi-iltoihin tuijottaminen mediassa on aika hassua, sillä dvd-levitys on tänä päivänä se, missä suurin osa katsojista saadaan, eli mistä rahat kääritään. Valkokangaslevitys jää kakkoseksi. Tämä siis koskee sekä pieniä indie-leffoja että Transformerseja.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Minkähänlaista mahtaa olla feministinen porno? Näin kyselee hän asiasta sen enempää tietämättä. Nöyryytetäänkö siinä sitten miehiä kostoksi? Vai?

”jolloin laatu ei ole blu-ray-levyä kummempaa” ???
Tarkoittaako tässä tapauksessa kummempaa=huonompaa. Ihan vain uteliasuudesta.

Onrop: tarkistin pikselit. Digibetan kuvanlaatu vastaa HD Ready -kuvaa.

Eli digibetan kuvanlaatu on kehnompi kuin blu-rayssa (aito teräväpiirto), mutta paljon parempi kuin tavallisessa dvd:ssä tai televisiolähetyksessä.

Kinnunen, tarkoittanet kuvanlaadun tarkkuuden olevan 720(p) ja viittaat Blu-Ray:lla 1080(p)-tarkkuuteen. Voihan Blu-Ray:lle toki tallentaa vaikka tv-lähetysten tasoista (576i) videota, sehän on vain levyformaatti.

Siksi siinä lukee ”aito teräväpiirto”. Pitäisi varmaan lukea ”jos blu-ray-levylle on tallennettu aitoa teräväpiirtokuvaa”, ja ehkä vielä tarkentaa että 1080(p) kuvaan päästään vain ”full-hd”-esityslaitteilla, mutta yleensähän sitä pitää oletusarvona.

Yritin ilmaista asian tavalla, josta muutkin kuin ekspertit (joille numerot taatusti ovat tuttuja jo tai ainakin wikipedia-visiitin jälkeen) pääsevät perille.

Tota, Digibetahan ei ole minkään sortin teräväpiirtoa vaan samaa standardiresoa kuin DVD ja digi-TV. Eli meillä Euroopassa 720×576.

Mainittuihin kuluttajaformaatteihin verrattuna Digibetan värisyvyys on kyllä isompi ja matsku on huomattavasti vähemmän pakattua, joten se näyttää isolla kankaalla paremmalta. Lisäksi mikä tahansa magneettinauhaan perustuvat formaatti on esitystilanteessa verrattomasti luotettavampi kuin helposti naarmuuntuvat ja pomppivat optiset levyt.

Blu-Ray ja erilaiset HD-nauhaformaatit (HDCAM, HDCAM SR jne.) sijoittuvat kuvanlaadullisesti Digibetan ja ”oikean” 2k-digielokuvan väliin. Parhaimmillaan voivat näyttää varsin hyviltä nekin.

Antti Näyhä, olet oikeassa. Vertaus HD Readyyn muuttui noloksi, kun sekoitin sittenkin nuo pikselimäärät, anteeksi mahdollinen hämmennys.

Mutta pointti siitä, että digibetan kuvanlaatu on parempi kuin dvd:llä ja standardi-tv:ssä ja kuitenkin huonompi kuin teräväpiirrossa on kuitenkin validi.

Samaa ilmiötä ovat kotimaisten amatöörielokuvien, näiden Monte Rossojen ja Korkeimpien oikeuksien, esittäminen Tennispalatsissa.

Rima laskee kun ei tarvitse sijoittaa rahaa filmikopion valmistamiseen.