Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kohuelokuva Brünon ristiriitainen vastaanotto

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 10.7.2009 11:05

Matalamielistä ja kuvottavaa, vai oivaltavaa ja hilpeää? Oli hauska lukea, millaisen vastaanoton Sacha Baron Cohenin uusi satiiri saa suomalaiskriitikoilta.

Ainakaan Brüno ei ole edeltäjäänsä Boratia parempi. Viihdyin kyllä hyvin, ja nauroin ääneen vaikka kuinka monta kertaa – ja vielä useammin vain ihmettelin epäuskoisena, että miten ihmeessä tällainen on mennyt Hollywood-studiolle läpi.

Elokuva on rakenteeltaan Boratin toisinto. Monet haastatteluista ja muista tosijaksoista ovat Boratia vaisumpia: Sacha Baron Cohen tunnetaan jo niin hyvin, että jallitettavia on vaikeampi löytää.

Ja osa mauttomimmista sketseistä menee tylsällä tavalla överiksi, esimerkiksi helikopteriliikettä loputtomiin tekevä penis sekä dominanaisen outo esiintyminen.

Silti elokuvassa on aivan mielettömiä hetkiä, kuten mustan talk show-yleisön reaktiot homon adoptoimaan (ja O.J.:ksi nimeämään) afrikkalaislapseen, kohtaaminen miehekkäiden metsästäjien kanssa, Brünon homontorjunta-harjoitukset taistelulajiekspertin opissa sekä lopun vapaaottelupila, jossa kunnon tappelumatsia odottava yleisö saakin ihailla jotain ihan muuta.

Kokonaisuus vetää hitusen liikaa eri suuntiin. Borat oli ehyempi.

Tänään ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä on Baron Cohenin satiirityyliä ja Brüno-ilmiötä taustoittava juttuni.

Mutta arvioihin.

Helsingin Sanomien Mikko-Pekka Heikkinen ei löydä elokuvasta hyvää ja epäilee, että ovatko oikein mitkään kohtaukset aitojakaan. Brüno-arvio on ilmeisesti toistaiseksi unohdettu laittaa Nytin nettisivuille, mutta tuomio oli kaksi tähteä.

Nytin kriitikkotaulukossa Brüno saa kahdelta kriitikolta yhden ja yhdeltä kaksi tähteä, eli se murskataan.

Ilta-Sanomat puolestaan kehuu Brünon vuoden hauskimmaksi komediaksi, mutta Tarmo Poussu uskoo, että esimerkiksi Paula Abdulin esiintyminen on ”ilmiselvästi käsikirjoitettu”. Sairasta, jos Idols-tuomari Abdul suostuisi vapaaehtoisesti sellaiseen nolaukseen kuin elokuvassa tapahtuu. Hänethän paljastetaan kaksinaamaiseksi ja sitä paitsi ihan hölmöksi.

Kohtauksen töksähtävyyskin paljastaa, että kuvaukset ovat jääneet lyhyiksi, ilmeisesti koska Abdulin läsnäollut ja kameralle tallentunut agentti huomaa, että nyt mennään liian pitkälle.

Ilmeisesti suomalaisten pelko tulla kusetetuiksi on niin vahva, että Brünon ilmiselvimminkään aidot jaksot eivät mene meikäläisille kriitikoille läpi. On Brünossa tietysti lavastettujakin jaksoja, mutta ne ovat juonen kuljetusta ja tarkoituksellisesti helposti havaittavissa muun matskun joukosta.

Ilmaisjakelulehti Metron Tero Toivanen arvostaa Brünoa neljän tähden verran ja piti sitä hyvänä homofobian vastaisena iskuna. Saman tähdityksen antaa Iltalehti: ”Tässä elokuvassa mikään ei ole tarpeeksi pyhää ja tabujen moukaroinnilla paljastetaan lähinnä niiden vaalijoiden tekopyhyys”, kirjoittaa Tuomas Riskala.

Demarissa Rane Aunimo taivastelee, että miksi Brüno ei puutu Itävallan muukalaisvastaisuuteen eikä sikäläisten äärioikeistolaisten liikkeiden suosioon. Totta ja Aunimo unohtaa, ettei elokuvassa ole selkeää ja poliittisesti oikeaa kannanottoa Thaimaan taannoisiin mellakoihinkaan, vaikka yksi hahmoista on selvästi kaakkoisaasialainen.

Olen eniten samaa mieltä Soneraplazalla elokuvan arvostelleen Olli Sulopuiston kanssa. Hän sanoo, että huonot vitsit syövät hyvien tehoa.

Hauskimman arvion on – tietysti – kirjoittanut Uuden Suomen Mikko Piela.

Keski-ikäinen Piela käyttää kritiikkikirjoituksissaan mielenkiintoista metodia: hän ei ota selvää taustoista tai perehdy tekijöiden uraan, jos ei tunne heitä etukäteen. Hän kirjoittaa välittömästi ja suoraan siitä, mitä näki ja miten sen koki.

Jännittävän aromin Pielan teksteihin tuo se, ettei hän ole selvästikään ollut vuosiin mitenkään kiinnostunut populaarikulttuurista ennen kuin on vuosi sitten ryhtynyt US:n kriitikoksi. Hänellä on todellinen ulkopuolisen silmä.

Näin luodaan erilaisia ja yllättäviä lukukokemuksia!

Brünoa kuvaillessaan Pielan flow on taas kuin kohiseva koski, mutta ei sentään yhtä ristiriitainen kuin hänen kiehtovassa Antichrist-arviossaan.

Aion mennä katsomaan Brünon toistamiseen yleisön pariin. Haluan kuulla ja nähdä, miten kansa reagoi vielä Boratia huomattavasti ronskimman elokuvan kipeimpiin vitseihin. Osa niistä saattaa mennä kerta kaikkiaan liian pitkälle. Lähteeköhän näytöksistä katsojia kesken ulos?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Mahtavasti muotoiltu toi syy Uuden Suomen kriitikon ”kiehtovuuteen”!

Oma suhteeni Brünoon ja leffaan siitä on aika blasé, sinänsä outoa, koska muotimaailma- ja homo(fobi)satiiri kuitenkin kiehtoo.

Kuvittelenko, vai onko kirjoittaja tässä asettumassa jonnekin luomansa nipun ”suomalaiskriitikot” yläpuolelle?

Yhtä kaikki, tämä leffahan oli ihan älyttömän kesy, ilmeinen ja helppo. Älykkäiltä vaikuttaneiden ihmisten kannustamana menin katsomaan, mutta voivoi… No, juuri omaan heterouteensa heränneet teinit voivat hykerrellen vahvistaa tuoretta identiteettiään kohdatessaan iänikuiset homovitsit, jotka joka ikäluokalle tulevat eteen – ja kolmikymppiset kaupunkilaiset voivat maiskutella, kuinka älyttömän rankka ja mitään kunnioittamaton ja ties mitä ihmeellistä Cohen on… NOT.

Näitä luetaan juuri nyt