Kobayashin Ihmisen kohtalo on viimein nähtävissä

Kun on nähnyt tuhansia ja tuhansia elokuvia ja sinnikkäästi etsinyt käsiinsä ne eniten kiinnostavat harvinaisuudetkin, sitä luulisi jo tietävänsä suunnilleen, mitä vastata, kun joku kysyy suosikkifilmeistäni.

Mutta suosikkien katras elää, jos jaksaa ottaa vastaan uutta ja vanhaa. Kävin pari viikkoa sitten Orionissa katsomassa Ihmisen kohtalon, ja häkellyin.

Masaki Kobayashin elokuva on suurenmoinen kuvaus vuosisadan pimeimmistä ajoista – ja oikeastaan koko 1900-luvun suurista suunnista. Samalla se on ehkä paras toista maailmansotaa käsittelevä elokuva Panssarikenraali Pattonin rinnalla.

Vuosina 1943-1945 kaartuva tarina kertoo nuoresta japanilaismiehestä, joka saadakseen vapautuksen armeijasta – voidakseen olla rakastamansa naisen kanssa – suostuu ottamaan työnjohtotehtävän syrjäiseltä mantsurialaiskaivokselta. Siellä humanismiin uskova tulokas yrittää parantaa kiinalaisten pakkotyöläisten oloja – ja epäonnistuu täysin.

Kohtalo heittää hänet myöhemmin armeijan koulutusleirille, sitten Mantsurian viimeisiin taisteluihin, jotka Japani häviää murskaavasti. Pitkän vaelluksen jälkeen neuvostoliittolaisten pitämälle vankileirille. Idealismin rippeet karisevat, kun kommunistit osoittautuvat yhtä säälimättömiksi kuin keisarillinen fasismi.

”Kobayashi’s monumental film can clarify and enrich your understanding of what it is to be alive”, kiteyttää New York Timesin A.O. Scott.

”Mountains, forest, marshlands; marriage, combat, hard labor; the call of duty and the obligations of conscience – that over-reaching title turns out to be a pretty fair description of what’s on screen”, Scott kommentoi viitaten elokuvan englanninkieliseen nimeen The Human Condition.

Reverse Shotin Michael Rowin ylistää Kobayashin elokuvaa ja vetää mielenkiintosia yhtäläisyyksiä Rainer Werner Fassbinderin Berlin Alexanderplatziin.

The Story of Cinema -teoksen kirjoittaneen kulttuurihistorioitsija David Shipmanin mukaan kyseessä on elokuvataiteen suurin saavutus.

Elokuvaa siis palvotaan ansaitusti, mutta se on ollut aina harvinaisuus. Dvd:tä ei ole julkaistu missään päin maailmaa vuosikausiin, kymmenen vuotta vanha amerikkalaispainos on jo keräilyharvinaisuus. Filmiltä Ihmisen kohtalo oli näytetty Helsingissä viimeksi 1981.

Nyt siitä on tehty uusi filmikopio, joka kiertää Eurooppaa ja palaa Orioniin vielä lähiaikoina, kertoi Kansallisen audiovisuaalisen arkiston erikoistutkija Antti Alanen ennen näytöstä.

Ja vihdoin luvassa on restauroitu dvd-julkaisukin: huippulaadustaan tunnettu amerikkalainen Criterion saa Ihmisen kohtalon markkinoille 8.9.

Sen näkeminen paljastaa myös, kuinka paljon myöhemmät mestarit ovat Kobayashia ihailleet. Tärkeimmistä Vietnam-elokuvista ainakin Ilmestyskirja Nyt ja Full Metal Jacket lainaavat Ihmisen kohtaloa, jälkimmäinen suoraan niin kohtauksina kuin dramaturgian rakenteenakin.

Moni on nähnyt Clint Eastwoodin Kirjeitä Iwo Jimalta -elokuvassa vahvoja kaikuja Ihmisen kohtalosta. Viimeisen kolmanneksen vaelluksesta tuli mieleeni väkevästi myös Elem Klimovin Tule ja katso. Elokuvan ensimmäinen kolmannes puolestaan näytti jättäneen jälkensä Steven Spielbergin Schindlerin listaan.

Tämä kaikki kuulostaa tietysti monien korviin snobbailulta, mutta mainitaan vielä sillä uhallakin: Ihmisen kohtalo kestää noin kymmenen tuntia. Se osaltaan selittää, miksi teos on ollut niin hankalasti nähtävissä.

Ei se silti raskaalta tuntunut. Kokemus oli palkitseva ja runsaampi kuin mikään muu tänä vuonna näkemäni elokuva, uusi tai vanha.