Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Kerran hän oli tärkeä näyttelijä, nyt hän on jatko-osia tehtaileva tähti: Johnny Depp, lyhyt oppimäärä

Blogit Kuvien takaa 1.8.2013 06:00
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Johnny Deppin nimi oli aikanaan laadun tae. Vaativa näyttelijä lähti mukaan vain haastaviin ja omaperäisiin elokuviin. Indie-laatuleffat ovat hänen osaltaan historiaa. Nykyään Depp tekee jatko-osia ja muovisia tuoteleffoja.

Suomalaisen elokuvanystävän silmissä Depp on ollut iso tähti jo parinkymmenen vuoden ajan. Se ei pidä paikkaansa. Maailmanlaajuinen suuren yleisön suosio on kestänyt vasta kymmenisen vuotta.

Laskin, että omissa kirjoissani Depp teki 1990-luvulla pääosan viidessä loistoelokuvassa ja useissa sähäkissä erikoisuuksissa. Vuoden 2000 jälkeen olen innostunut yhtä lailla vain kahdesta, Sweeney Toddista ja Public Enemiesistä.

Laatuarviot omiani, bisnesarviot neutraalista näkökulmasta.

1984: Elokuvadebyytti Painajainen Elm Streetillä -elokuvassa yhtenä uhreista.

1990: Depp näyttelee Saksikäsi Edwardissa ja ystävystyy Tim Burtonin kanssa. Kohtuullinen menestys, mutta suurelle amerikkalaisyleisölle Depp on yhä 21 Jump Street -tv-sarjan tähti.

1993: Gilbert Grape, Arizona Dream, Benny & Joon; pienehköjä leffoja, joista moni pitää.

1994: Pääosa Burtonin Ed Woodissa, ylistystä. Elokuva on kaupallisesti kuitenkin aivan marginaalia.

1996: Jim Jarmuschin hieno Dead Man, hieno pääosa, taas hyvin pieni yleisö.

1997: Depp saa valmiiksi toistaiseksi ainoan oman ohjauksensa The Brave. Tarina perheensä tähden henkensä myyvästä kuolemansairaasta intiaanista saa ensi-iltansa Cannesin kilpasarjassa, mutta otetaan heikosti vastaan ja se hautautuu täysin. Sitä ei levitetä juuri missään.

1998: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, ohjaus Terry Gilliam, jälleen pienen yleisön kulttikamaa. Deppillä riittää aikaa Mika Kaurismäen ohjaamaan LA Without a Map -leffaankin.

1999: Roman Polanskin ohjaamassa Yhdeksännessä portissa ja Burtonin Sleepy Hollowissa, jälkimmäinen on jo varsin iso menestys. Vasta nyt Depp alkaa olla Hollywoodissa pääosakelpoinen ison tuotannon ”lead actor” muillekin kuin Burtonille, muttei missään tapauksessa vielä takuuvarma vetonaula.

2003: Depp saa roolin Jerry Bruckheimerin tuottamasta Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirouksesta. Elokuvasta tulee valtava menestys. Depp saa myös Oscar-ehdokkuuden.

2005: Jali ja suklaatehdas, Deppin toinen megahitti, nyt Burtonin ohjauksessa.

2006-2007: Depp näyttelee ensimmäistä kertaa jatko-osassa, kun Pirates 2-3 saavat ensi-iltansa. Trilogia tuottaa yhteensä miljardeja. Katsojamäärät per elokuva ovat 50- tai 100-kertaisia Dead Manin ja Yhdeksännen portin tapaisiin elokuviin verrattuna. Depp nousee Hollywoodin A-sarjaan, eli palkkiotasolle 20+ miljoonaa dollaria/leffa.

2009: Välikäsien – agenttien, asiainhoitajien yms. – vuoksi Deppiä on jo vaikea saada tapaamiseen Terry Gilliamin kanssa, kerrotaan The Imaginarium of Doctor Parnassus -elokuvan tekoa käsittelevässä Vanity Fairin jutussa. Hän tekee lopulta pikkuroolin leffassa.

2010: Burtonin muovinen näkemys Liisa Ihmemaassa -sadusta ilmestyy 3D-buumin aallonharjalle. Lippuja myydään miljardilla eurolla.

2010: The Tourist, epäkelpo jättifloppi.

2011: Pirates osa 4 tahkoaa järjettömästi rahaa,. Rommipäiväkirjoissa Depp tekee ensimmäisen pääosansa indie-tuotannossa noin kymmeneen vuoteen. Elokuva on floppi, ei tule Suomessa edes valkokankaille.

2012: Burtonin Dark Shadows, iso pettymys sekä laadultaan että taloudellisesti.

2013: The Lone Ranger floppaa – vaikka Jerry Bruckheimerin tarkoitus oli luoda uusi ison rahan Pirates-tyyppinen franchise Deppin ympärille. Depp ryhtyy kuvaamaan jättimäisten lässymusikaalien ykkösmiehen Rob Marshallin ohjaamaa Into the Woodsia. Depp suostuu mukaan Liisa Ihmemaassa 2:n. Tim Burton ei jatko-osaan jaksa lähteä.

2015: Pirates of the Caribbean 5, jonka sopimukset jo tehty ja ensi-iltapäivämääräkin lyöty lukkoon (10.7.)

The Lone Rangerin murskaavan heikosta menestyksestä huolimatta Depp on Ilta-Sanomien tv-viikkolehden kannessa otsikolla ”Kesän kuumin leffatähti”. Sori, sitä hän ei todellakaan ole.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen