Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Karlovy Vary 2013: Stone Roses-dokumentti on rock-elokuvan aatelia

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 7.7.2013 08:30

Eilisaamuun mennessä en tiennyt The Stone Rosesista paljoa. Parhaat biisit Fool’s Gold ja Made of Stone olivat tuttuja. Manchesterilaisbändin laulaja Ian Brown oli selvästi Liam Gallagherin tyyliesikuva. Yhtye kaatui sisäisiin riitoihin. Ja siinäpä se.

Dokumentti- ja konserttielokuvaa yhdistävä The Stone Roses: Made of Stone oli ilopilleri ja tietopaketti – sekä ennen kaikkea todella iskevä musiikkikokonaisuus. Vaikka dokkari esitettiin Karlovy Varyssa salissa, jossa äänenlaadussa on ongelmia ja istumapaikat ovat epämukavat, kaksi tuntia kului siivillä.

Elokuvaohjaaja Shane Meadows seurasi bändiä, joka kokoontui viime vuonna uusille keikoille. Rennosti lomittain ovat historiikki, seurantadokkari ja konserttiosuudet.

Alussa nuoret tähdet vaikuttavat kasari-aikalaistelevision ja lehtien haastatteluissa pahimmanlaatuisilta rock-stereotyypeiltä. Hauskoilta mutta ennen kaikkea ontosti arroganteilta. Se oli kai silloin tarkoituskin.

Heitä ei nähdä Meadowsin syvähaastatteluissa. Uusissa kuvissa he vain ovat jokseenkin hyvin tavallisina ihmisinä hotelleissa ja keikkapaikoilla sekä lehdistötilaisuudessa, jossa kokoontumisesta kerrotaan julkisesti.

Dokkarin tekijän taitavuudesta kertoo se, että elokuvan ainesten vähäisyys paljastuu vasta jälkikäteen sitä analysoidessa. Dokumentti ei vastaa moniin jälkikäteen herääviin kysymyksiin, mutta onnistuu tempaamaan täysin omaan tarinaansa, siihen mitä viime vuonna tapahtui.

Meadows siis uskalsi yrittää tehdä vähemmästä enemmän – ja onnistuu. Bändin jäsenien ja katsojan välille syntyy poikkeuksellinen suhde. Vaikka yhtyeen jäsenten kovatkin kinat ovat osa dramaturgiaa, ei elokuvaa rakenneta ainoastaan niiden varaan.

Kliimaksissa Made of Stonen soidessa Manchesterin ulkoilmakeikalla 75 000 kuulijalle Meadows leikkaa elokuvastaan hävyttömän rock-apoteoosin. Yleisö, yhtye, yö, Manchester. Hurja draivi sekä soitossa että kuvissa.

Sitten hienoin ratkaisu. Musiikki jatkuu, mutta kuvasta tulee musta.

Biisi on tärkein.

Elokuva loppuu.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen