Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Karlovy Vary 2013: A Field in England – tarina 1600-luvun Britannian sotatantereilta tärähtää eksistentialistiseksi tripiksi

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 5.7.2013 09:58

Ollaan 1600-luvun puolivälissä, Englannin sisällissodassa. Joukko miehiä pakenee verisestä taistelusta tiehensä. Ojasta allikkoon: karkaajia raskaammin aseistautunut velho pakottaa heidät etsimään ja kaivamaan pellosta aarretta.

Taikauskoa, typeryyttä ja tappeluja piisaa, mutta sitten syödään sieniä, joilla on psykoaktiivisia vaikutuksia. Todellisuus venyy, jännitteet kasvavat ja joku kuolee.

Ben Wheatleyn neljäs pitkä elokuva A Field in England on aivan hillitön.

Wheatleyn kaikki elokuvat rikkovat genrerajoja, ja niin käy nytkin, reippaasti ja arvaamatta. Uutuus alkaa historiallisena sotaelokuvana, jossa itse taistelua ei nähdä, siitä ollaan juuri livistetty. Vain melske kuuluu taustalla.

Miesten dynamiikka on kuin Samuel Beckettin näytelmästä.

Henkilöiden lyhytjänteinen käytös on myös helppo uskoa sellaiseksi kuin aikakauteen tosiasiassa kuului. Taikuus on yhä niskan päällä, tiede on vain lukeneille. Kun nyt vaan pääsisi äkkiä oluelle, pari tyypeistä toivoo. Usko ”ihan lähellä sijaitsevaan” tavernaan taitaa olla suurempi kuin usko Jumalaan.

Kun aarteenmetsästyksestä tulee kyllin absurdia, tunnelma kiristyy kuin varkain kauhuelokuvamaiseksi. Sitten kuvasta tulee psykedeelinen. Onko elokuvassa yliluonnollisia tai tieteisgenren aineksia? Se jää katsojan tulkinnan varaan, mutta selvää on, että vaarallisen ”velhon” valta perustuu ennen kaikkea sadistiseen tylyttämiseen.

Velhon hahmo tuo mieleen Alejandro Jodorowskyn mestariteoksen The Holy Mountain ja toisaalta myös Michael Reevesin klassikon Noidantappajat. Beckett-fiiliksestä siirrytään 2001: Avaruusseikkailua tai Muutostiloja muistuttavaan trippikuvastoon. Kokonaisuus on silti täysin omanlaisensa.

Elokuvissa voi valitettavan harvoin todella yllättyä. Viihde-elokuvan funktio on antaa katsojalle sitä, mitä katsoja odottaa. Juonessa voi olla joku jänskä mutka, mutta se siitä.

Wheatleyn juju on kiusoitella genrekonventioilla, jotka ovat usein konventiota nimenomaan koska ne ovat lajityypin tuntevalle katsojalle turvallisia, ja sitten pistää koko juttu ylösalaisin. Kill List alkoi yhteiskunnallisen draaman hengessä, eteni palkkamurhaajatarinaksi ja siitä vielä pidemmälle. Sightseers yhdisteli mustaa parisuhdehuumoria sarjamurhaajien psykologiseen sairaskertomukseen.

Mustavalkoinen A Field in England on ohjaajansa ehyin elokuva. Se varmasti ärsyttää katsojaa, joka luulee saavansa upota historialliseen seikkailuun. Päähenkilöksi osoittautuvaa lukenutta luuseria näyttelevän Reece Shearsmithin (Herrasmiesliiga) fanitkin varmasti hämmentyvät. Hyvä näin!

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu